Kulmiksen taivaspaikka

Phillips , Torx vai miinuspää ruuvi... taitaisi ollakin niitä ainoita asioita missä tämä jäisi museo katsastuksessa vaille leimaa kun muutenhan tämä on kuin suoraan 30 luvun voortin linjalta.... vai miten se nyt meni.

By 1936 the screw was available to consumers, and the first industrial customer was General Motors, which used Phillips screws to build Cadillac automobiles in 1937. Soon after, it was adopted by the railroad and aviation industries.

Tähänkin tulee varmaan joku naseva vastine 

Täältä pesee.

Reed&Prince (Frearson)olis hyvä. Sitähän ne suosi veneentekijät ja kovapuusepät. Kestää kovemman momentin ennen kuin avain murjoo ristin. Sopii myös hyvin jos käyttää pehmeempiä ruuveja.
Tuohan keksittiin jo 1800 luvun lopulla.

Vähän vaikeempi vaan löytää

No, enempi orkkis tuo Phillips

By 1936 the screw was available to consumers, and the first industrial customer was General Motors, which used Phillips screws to build Cadillac automobiles in 1937. Soon after, it was adopted by the railroad and aviation industries.

Tähänkin tulee varmaan joku naseva vastine 

 

Sitä se teettää kun luottaa muistiinsa.

Nyt kun googlailin tuota niin sitä neliön muotoista robertson ruuvia ford on näköjään käyttänyt joillain tehtailla jo T-mallissa, mutta en löydä koska olisivat phillipsiä alkaneet käyttää.

Kattoverhoilun ranka valmiina maalattavaksi. Tuo on siis irrotettava häkkyrä, minkä voi verhoilla irrallaan ja sitten vaan nostaa valmiina paikalleen.


Takaseinän verhoilun pahvimalli. Varmaankin jostain 1,5-2mm alumiinilevystä pitäisi se aikanaan sitten tehdä.

Takaseinän alumiinipaneeli valmis. Olipahan aika jumppaaminen. Yllättävän jäykkää tuollainen 2mm alumiini, kun noin pitkältä matkalta taivutettava kaarevaksi.




Tuohon pitää ehdottomasti liimata kankaan alle joku vaahtomuovi, kun se on hiukan kuhmurainen kaiken hakkaamisen ja vääntämisen jälkeen.

Sulla on noin levee mankeli vai ihan nuijimalla teit kokonaan?

On mulla sellainen, mutta se on ihan kelvoton. Rullat on niin ohuet, että tuotakin mankeloidessa ne joustavat, eikä pelti mankeloidu keskeltä läheskään tarpeeksi.

Kirjaimellisesti hiki päässä pari kolmen tunnin talli-iltaa, niin sain sen sopimaan tyydyttävällä tavalla. Kolmas ilta sit vielä noitten kolojen tekemiseen.

Jotkut alumiinilaadut ovat siitä ilkeitä että rupeavat lujittumaan muokatessa. Toki tuommoinen iso kappale on ilmankin työläs saada tasaiseen muotoon "kotikonstein".

On kyllä saanut ”hieman” työstää tuota

Väsäilin varastosta löytyvistä jätteistä talliin ompelupöydän. Kohta ollaan siinä pisteessä, että pitää alkaa harjoittelemaan 

Autoprojektien mielenkiinto kyllä nousee sitä mukaan, mitä enemmän niihin on tehty itse, eikä teetetty. Pisteet ompeluun ryhtymisestä. 
Tiedän kokemuksesta, että ei aina suju yhtä helposti kuin pellin kanssa, mutta työ tekijäänsä opettaa. Nitoja oli melkoisen kätevä kapistus kiinnittää kappaleita toisiinsa saumavaran puolelta ennen ompelua. 

Tiedän kokemuksesta, että ei aina suju yhtä helposti kuin pellin kanssa, mutta työ tekijäänsä opettaa. Nitoja oli melkoisen kätevä kapistus kiinnittää kappaleita toisiinsa saumavaran puolelta ennen ompelua.

Koska oma luotto ompeluprojektin onnistumiseen ei ole ihan 100%, niin juuri siksi valitsin materiaaliksi kankaan, enkä nahkaa, kun sen kanssa voi ottaa uusiksi helpommin, mitä nahan kanssa

Nitoja on hyvä vinkki. Jossain Youtubevideossakin näin sellaista käytettävän, mutta vähän ihmettelin.

Eilen ja tänään ompelin jotain testipaloja, eikä se nyt ihan kauheelta tuntunut. Koneesta piti saada vähän puhtia pois ja se onnistui helposti moottoria säätämällä. Se on sellainen servomoottori, mistä ilmeisesti hiilisillan asentoa muuttamalla teho muuttuu. Sorvasin myös koneeseen isomman hihnapyörän ja muutin polkimen vipusuhdetta, niin nyt vauhti alkaa olla aloittelijallekin sopiva.

Pisteet jo tuosta ompelukoneen viilaamisesta itelle mieluisaksi.

Kahta palaa yhdessä pitämisee helppaa nuppineulat ennen neulomista, mutta hyvältä näyttää täältä sivusta katottuna