Tuo puolan valinta on hyvin monipiippuinen juttu!
Jännitteen nousunopeus (kV/µS) kertoo siitä, miten nopeasti puola kykenee luovuttamaan energiaansa (=pieni induktanssi). Puolan energia on taasen kertoo siitä, miten paljon papua on puolan magneettikenttään ladattu. Se voi tarkoittaa pientä kipinävirtaa ja pitkää purkuaikaa tai suurta virtaa ja lyhyttä purkuaikaa.
Ihan moottorista riippuen, jompi kumpi on parempi kuin toinen.
Maksimijännite puolalta ei ole sinällänsä se tavoiteltava asia tai merkityksellinen, vaan se on ainoastaan se mihin puola kykenee maksimissaan. Kipuna todennäköisesti hyppää huomattavasti maksimijännitettä aikaisemmin, sylinterin olosuhteista riippuen (paine, lämpötila, seos yms.) tai siis toivottavasti näin.
Kovin korkea purkausjännite ei ole tavoiteltava asia, sillä kipuna löytää helposti toisen reitin kuin sytystulpan kärkiväli.
Tästä olen blasterin kanssa kärsinyt monasti, koska kipuna karkaa välillä mielummin tulpan vartta pitkin kuin kärkivälissä, jos tulpanhatun ja tulpan väliin on päässyt yhtään likaa. Samasta syystä minulla menee melkein poikkeuksetta vaihtoon piuhat tulppien keralla. Tosin kansi, polttoaine yms. vaikuttavat tähän.
Tästä syystä hukka-kipinä on tietyssä vaiheessa parempi ratkaisu kuin jakaja-systeemi, mutta kuitenkin periaatteeni on, "älä korjaa sitä, ellei se ole rikki!".
Myöskään korkea kipinävirta ei ole tavoiteltava asia, sillä se generoi kovin kerkeästi häiriösignaaleja antureille.
Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti....
Kotioloissa oskiloskooppi on ainoa mittalaite, jolla voi yrittää edes katsella mitä palotilassa tapahtuu. Kun sitä aikansa tutkailee, voi tehdä jännittäviä havaintoja kipinän käytöksestä ja palotapahtumasta sylinterissä.
Paras kipinä systeemi olisi suurtaajuusvalokaari, mutta teknisesti hitusen hankala ja niin kallis, ettei sitä kannata tuotanto-autoissa tehdä.
Toisaalta, jos vähemmän hyvälläkin saa kelvollisia tuloksia, niin miksi lähteä tekemään yyber-systeemiä, ellei harrastuksen vuoksi. Toki validi perustelu on "koska voin!".
