Nyt on täydennetty omaa koeajokaartia MB GLK 220 CDI BE 4Matic Aut. BlueEfficiencyllä sekä uudelleen hieman perusteellisemmin Volvo XC60 D5 AWD Summum automaatilla. Toivottavasti myös Mersu mahtuu samaan topicciin, vaikka ei otsikossa esiinnykään.
Tässä kokemuksia.
Nyt on saatu lisää tuntumaa Volvosta. Oikeastaan mikään ei ole muuttunut sitten ensimmäisen, lyhyen koeajon. Myös poikani kokeili autoa ja oli kanssani samaa mieltä: hyvä auto. Ajettavuus hieno, ei tarvitse edes investoida Servotronicciin (vai mikä se Volvolla lieneekään), suuntavakavuus hyvä, ohjauksen tunnokkuus ja palautus hyvä (joku taisi tunnottomaksi arvostella), alusta edelleen hyvä / sopiva, ei yllätyksiä.
Yllätys oli, ettei automaattilaatikko vieläkään tuntunut hitaalta, liian luistavalta tai tahmealta, vaan se vaihtoi eleettömän asiallisesti, luistatti juuri sopivasti ja kierrätti moottoria selvästi sopivammilla kierroksilla kujin Multitronic. Tippariasennosta löytyi yllättäen myös S-moodi, jota en usko juurikaan tarvittavan. Rattiläpysköitä ei Volvoon saa, mitä ihmettelen.
Edessä tilaa on ruhtinaallisesti, mutta takatiloja on arvosteltu ahtaiksi. Jos edellinen koeajokki oli MB GLK, ei kehtaa Vollen takapankkiä kyllä ahtaaksi moittia. Kyllä sinne helposti mahtuu ainakin kaksi aikuista, joilla on lokoisat oltavat. Keskikyynärnojasta löytyvät asianmukaisesti kaksi mukitelinettä ja pieni, syvennetty pöytätaso. Kuka uskaltaa siellä lounastaa, onkin toinen juttu.
Myös takakontti on aivan riittävä, vaikka Volvon kohdalla käykin usein niin, että auton ulkomitoista voisi päätellä huomattavasti parempiakin sisätiloja. No tuollaisella perän muodolla on jokseenkin mahdoton tuottaa pettymystä tavaratilassa.
Sisätilojen laatuvaikutelma on varmaankin tyypillisen Volvomainen, ei luksusta, mutta ei mitään karmeuksiakaan, ellei sellaiseksi lasketa ikävän laajaa, mitäänsanomatonta kojelaudan päällistä hanskalokeron yläpuolella. Sileää, kovaa muovia on vain vähän, ja säilytyslokeroita pikkutavaroille mielestääni poikkeuksellisen hyvin. Keskikonsolin alla on tilava lokero, johon uppoaa tavaraa runsaatikin, ja kyynärnojassa on kahden mukitelineen lisäksi syvä lokero. Ovikahvat eivät ole mukavat, niissä ei ole pehmeitä kädensijoja oikealla kohtaa. Samoin keskikyynärnoja on ikävän lattea ja liian takana / alhaalla.
Mittaristo on jotenkin aneeminen, ja ajotieturin näyttöjen resoluutio heikko. Tiedot saa kuitenkin helposti näkösälle, kunhan oivaltaa, mistä kohden vasenta viikseä pitää kiertää. Vakionopeussäädintä ohjataan pelkästään rattinapeista, mistä miinus. Nappien symbolit pitää opetella kantapään kautta, mutta ne toimivat sen jälkeen loogisesti. Radion säätönapit ratissa ovat nekin aika kummalliset, mutta on varmaan tottumiskysymys.
Volvolla ei taida olla lainkaan kunnollisia sporttipenkkejä, vakiot ovat mitä ovat, sileät "laudat" ilman kummoistakaan sivuttaistukea. Muuten ihan kohtuulliset. Säädöt toimivat loogisesti ja ovat riittävät.
Ilmastointi tuntui tohottavan aika kylmää +20 asetuksilla. Sitä pitää testata, jotta oikeat asetukset löytyvät.
Autossa on hyvät, selkeät jarrut, joilla auto pysähtyy tasaisesti. Seisontajarru sen sijaan on piilotettu vasemmalle kojelaudan alaosaan, eikä siitä tahdo saada selvää, onko se päällä vai ei.
D5-moottori (215 hv) on riittävän puhdikas tarjoamaan painavallekin autolle hyvää, nautittavaa menoa. Kiihtyvyys on hyvä, samoin suorituskyky kaikissa tilanteissa. Ainut miinus tulee polttoainetaloudesta. Pitkän ajan kulutuslukema näytti 8.9 l/100 km, mutta pitää muistaa, että se sisältää todennäköisesti auton koko tähänastisen ajohistorian, joka koostuu lähes yksinomaan koeajoluonteisista ajoista. Jos Volvo käyttää erityistä sisäänajomoodia kuten VAG:t, se lisää myös kulutusta.
Autosta on juuri nyt sellainen fiilis, että se voisi jopa kelvata ja täyttää tarpeemme seuraavat 5-6 vuotta. Mutta vielä on edessä monta mutkaa ...
Ja sitten Mersu.
Eilen tuli koeajettua MB GLK 220 CDI 4Matic BlueEffiviency. Auto on ollut suosikkilistalla siitä lähtien, kun oivalsin, miten hieno sen rehellisen konstailematon kantikas ulkonäkö on. Se vetoaa johonkin, en tiedä, mihin.
Auto on todella miellyttävä, äänetön pientä dieselin rahinaa lukuun ottamatta. Mutta se kuuluu asiaan. Ääniä ei kuulu enempää alustasta kuin renkaista tai koristakaan. Alusta on yhtä aikaa mukava ja jämäkkä, sopii makuuni. Ohjauksessa on edelleen tallella Mersulle tyypillinen heikko palautus; kumma, ettei sitä ole saatu korjatuksi. Myös tiukassa T-liittymässä riittävän kovaa ajettuna oli käydä ikävästi, kun ohjaustunto ei riittänyt antamaan signaalia siitä, milloin rattia on käännetty riittävästi. Mutta siellä, missä pitää suoraan mennä, auto kulkee eleettömästi kuin juna, mikään ei sitä pyri pois suunnasta ohjaamaan.
Suurin miinus GLKlle tulee tiloista. Auto näyttää ulkoapäin kookkaan miehekkäältä, mutta astuminen sisään alkaa äkkiä ahdistaa. Jopa kuskin paikalla ovi tuntuu kolahtavan kyynärpäähän! Ja takapenkillä ahdistus lisääntyy. Myös kulku takapenkille on kilpailijoita vaivalloisempaa, varsinkin, jos etupenkki on suht. taka-asennossa. Sen jälkeen ei ole yllätys, että tavaratila vastaa tuskin Audi A4 farkun konttia. Kallista tilaa!
GLKn tunnistaa Mersuksi heti, kun vilkaisee hallitsimia: seisontajarru kytketään jalalla ja vapautetaan kädellä, valoja ja pyyhkijöitä ohjataan yhdestä viiksestä, automaattivaihdevalitsinta pitää ymmärtää kiepauttaa oikealle, että saa sen vapautumaan P-asennosta, keskitetty informaationäytön ohjaustyökalu puuttuu, näyttöä ohjataan pienistä napeista! Mittaristo ja kojelauta ovat kyllä selkeitä ja tyylikkään näköisiä eikä sisustasta löydy lainkaan ämpärimuovia. Vähän sitä toki löytyy kilpakumppaneiltakaan.
GLK olisi rohkea valinta, vaikkakin se vetoaa eniten meikäläiseen ikäpolveen tasaisuudellaan ja hienostuneisuudellaan. X3 puolestaan on käytökseltään nuorekkaampi, mutta tyyliltään vanhahtava. XC60 taas vetoaa nuorempiin ulkonäöllään, mutta on muutoin tyypillinen, ei niin vahvasti puhutteleva Volvo.
