Oma käsitykseni on, että jarrujen vihollinen nro 1 on jumiutuminen, mikä johtaa jo sinällään palikoiden rassaus/uusimistarpeeseen ja voi syödä palat ja levytkin muotopuoliksi. "Ajamalla loppuun" vasta kakkosena. Kokemusta myös siitä, että etujarrusatuloista hukattu merkkihuollossa joku jousi -> satulat kenottivat hieman väärässä asennossa ja levyt vaihtokunnossa 70 tkm kohdalla.
Tietenkin käyttöolot vaikuttavat paljon - kahlaa suolavellissä ja auto pariksi päiväksi parkkiin, niin on melko reteän näköiset pinnat levyissä + edellytyksiä satuloiden jumittamisellekin. Eihän näihin tehtaalla välttämättä rasvaa tuhlata, joten purku-voitelu-kausaus saattaisi olla hintansa väärti operaatio uuteen autoon.
Vanhanmallisissa automaateissa taitaa moottorijarrutus olla melkolailla olematon, joten jarrutella saa paljon, mutten usko, että tämä ihan hirveästi kulumista lisää, jos ajotyyli on "tiiliskivi polkimien alla". Mikä sitten tarkoittaakin, ettei takajarrut saa liikuntaa. Lisätään soppaan "käsijarrua ei tarvi käyttää kuin katsastuksessa, koska parkkilukko", niin löytyy se syy takapään jarruremontteihin.
Automaateissa isommat jarrut? No varmasti, koska perinteisesti automaattia ei ole saanut kaikkein pienimpien koneiden pariksi. Tehon & painon mukaan nämä ymmärtääkseni mitoitetaan.