Korreloiko ammatti ja tulot automallin kanssa?

Kiinnostaisi tietää miten ihmisillä yleisesti korreloi bruttotulot ja automalli - kuinka pahasti lähtee lapasesta?. Ajaako hyvätuloiset perheelliset uudella kartanovolvolla D5:lla vai T8:lla? Vai pannaanko järkivalintana parivuotta vanha ruotsintuonti alle ja kirpparin isofixiä kiinni tuloista riippumatta?

Jos ei uskalla omalla nimimerkillä täällä niin sitten tänne: https://keskustelu.suomi24.fi/t/15642528/bruttovuositulosi-vs--auotmallisi

Vaikka olis euroja tai ei.... En vanhasta mk1 volvon kyydistä luopuisi.

Mitä itte nähnyt työn kautta, niin jokainen pyrkii autoon johon on tyytyväinen. Eläköitynyt pankkiiri saattaa ajaa vielä Datsunilla, jaguarilla tai renaultilla. Kesäduunista vakipaikan löytänyt "vanerilippis" puolivuotiaalla mersulla jne...

Sitten keillä ei ole varaa siihen mitä haluaa, määrää kysynnän ja tarjonnan laki. Eli jos sinulla on XXXX määrä €uroja, niin katsotaan minkälaiseen vessaan ne riittää. Toiset valitsevat vähän halvemman samaan rahaan, jotta jää varaa mahdollisiin huoltoihin ja korjauksiin. Toiset taas ostavat sen kaikista kalleimman mihin rahat riittää ja mielellään jonkin uudemman/paremman automallin nettiauton halvin (jossa sitten vikoja riittää).

Paska osuu (näkemäni perusteella) tuulettimeen siinä vaiheessa, kun on kolmas (tai useampi) edellistä kalliimpi rahoitusyhtiön auto, jonka lyhennyksiin menee ns. "kaikki" ja siihen tulee kallis vika. Usein tuo **tutus puretaan sitten vian löytäjään/korjaajaan (katsastusinssi/autoasentaja).

Ja sitten niitä vähän ajettuja liian kalliita autoja yritetään myydä nettiautossa ylihintaan. Kun kaikki ostetaan kuukausierillä, niin pienikin muutos tuloissa alaspäin tai menoissa ylöspäin romahduttaa korttitalon.

Kyllä yleensä autot ja muu eläminen menee suurin piirtein tulojen mukaan. Tietty on poikkeuksia suuntaan ja toiseen. Jos ei ole paikkaa auton ruuvaamiseen niin vanha auto voi tulla yllättävän kalliiksi.

Autoon saa tarvittaessa menemään kaikki mitä tulee. Aika harvalla on lopulta varaa T8 malleihin uutena. Pitää olla yhdet tosi hyvät tulot tai kahdet melko hyvät tulot, jotta sellaista pystyy pitämään.

Autoilun halvimmat kilometrit ovat jossain 100-200 tkm välillä. Molemminpuolin tulee kalliiksi, tosin eri syistä. Joku halvempi merkki kuin Volvo on perusduunarille parempi valinta.

Kyllä yleensä autot ja muu eläminen menee suurin piirtein tulojen mukaan. Tietty on poikkeuksia suuntaan ja toiseen. Jos ei ole paikkaa auton ruuvaamiseen niin vanha auto voi tulla yllättävän kalliiksi.

Tämä on totta.

Itsellä oli "säästöpossuna" pikkufiat jonka kanssa ei ollut isompaa murhetta, kun töissä pääsi nosturille tarvittaessa tekemään. Nyt kun ei ole kuin tunkki ja räikkäsarja, niin kylmaar lähti auto kiertoon tietäen pari "tyyppivikaa" jotka olisivat vaatineet tekemistä (tuulilasi, helmakotelo, taka-akselin laakerointi). Halpa se oli ajaa ja huoltaa (jos oli vehkeet tehä), 5-6l/100km vei bensaa maantiellä.

Minulta on todella monesti kysytty, mikä auto kannattaisi ostaa jos autot niinkään kiinnosta (=ei halua tai osaamista paneutua ongelmiin itse) ja toivoo luotettavuutta. Perusvastaus on "Toyota", mutta tuota parempi vastaus on oikeastaan "Mikä tahansa luotettavaksi tiedetty perusmalli, josta on pidetty huolta. Huoltoja ei ole laiminlyöty, auto on pesty muualtakin kuin päältä säännöllisesti ja kori on terve. Pienet murheet kuten väljä alapallo tms. ei ole niin iso murhe, kuin ongelmaksi tiedetty kytkin, jakopää tai akselisto". Noilla neuvoilla pari tuttua opiskelijaa tai muuten vähävaraista on autonsa valinnut eikä ole valituksia kuulunut. Jos haluaa "parempaa" (eli varusteita tms.) niin jollaintapaa se maksaa. Joko hankinta- tai korjaushinnassa.

Itse olen tällähetkellä vielä nipinnapin luottotietoinen ja ajan kirjaimellisesti nettiauton halvimmalla (ja lähimmällä) katolleen kipatulla 855 volvolla. Hinta oli huima, annoin Fiiatin vaihdossa. Teknisesti auto toimii ja on kunnossa, vaikkei ole kaunis. Syy vaihtoon ja merkkiin oli edellämainittujen lisäksi, umpisurkeat fiatin penkit (vaimon selkä ei kestänyt istua niillä) tuttu merkki ja tämä foorumi. Korjaustaitoisena olen apuja, sekä käytettyjä osia saanut hankittua hienosti, mikä oli kuolevan marginaalimerkin kohdalla ongelma. Bensaahan tuo vie aivan perkeleesti (noh, 9-11l/100km), mutta eipä ole vaimo solmussa pidemmänkään ajon jälkeen eikä tarvi vaihdella kytkimen haarukkaa vuoden välein.

"Mikset hankkinu sitä Toyotaa?". Ne on ikäänsä/kuntoonsa nähden ylihinnoiteltuja vehkeitä, tai sitten umpilahoja. Ja niiden kanssa vinkkien saaminen on vaikeaa.


Vastapainoksi vähävaraisille tiedän yhden, jolla riittäisi lompakko hakea uusi mikälie-ässä-mersu kaupasta. Ajelee 2004 Sprinterillä, jonka hankki kun myi edellisen samanlaisen. Kuulemma täyttää hänen tarpeensa, mahtuu muutakin kuin matkalaukku, "rekkapenkillä" istuu pidemmänkin matkan ja tekniikka on perusvarmaa verrattuna uudemman mallin sprintereihin.

Edelleen olen sitä mieltä, että auton ja asunnon valinnassa ihminen pyrkii itseään tyydyttävään lopputulokseen ja jos varallisuus on rajallinen, kysynnän ja tarjonnan laki määrää.

Sitten on erikseen tämä porukka, joka velalla rahoittaa velkaa vain koska haluaa antaa itsestään jonkun tietyn statuksen. Tämmösillä tapauksilla on harmittavan usein karu loppu.

Oma filosofiani on että  otan sellaisen josta pidän ja kriteerinä myös pystyttävä korjaamaan ajokuntoon helpolla tarvittaessa myös tien päälläkin.
Itseäni ei edes miellytä uudet joiksi miellän noin vuodesta 2000 eteenpäin kaikkine elekroniikan näyttöineen ja useiden ohjausjärjestelmien älytoimintoineen vaan askeettisemmat  yksinkertaisemmat vanhemmat autot.

Uudenkin pystyisi ostamaan muttei siis vaan kiinnosta minkään vertaa. Mieluummin laitan uuden auton hinnan kotiin, harrastuksiin, matkailuun tms. Tonnin ritsojakin saa ostaa edellisen hajottua tai lahottua 20-30kpl yhden uuden hinnalla..

Sitten on erikseen tämä porukka, joka velalla rahoittaa velkaa vain koska haluaa antaa itsestään jonkun tietyn statuksen. Tämmösillä tapauksilla on harmittavan usein karu loppu.

Täysin velattomana näille on hauska naureskella.
Ihan läheisissä tutuissa ei tälläistä ole mut liki kuitenkin. Yli 40v mies ex omakotiasuja salilla jokapv sieltä 20v malli tyttöystävä jonka opiskelut maksetaan ohimennen ja asutaan vuokralla loft asunnossa 1200+++ kk hinnalla, rahat ei riitä joten kusetetaan työnantajaa ja ollaan sairaslomalla toisaalla töissä ja odottelee kultaista kädenpuristusta entiseltä työnantajalta yt muodossa. Sitä ei tule joten ostetaan uus auto jokatapauksessa. Vikavalo syttyy niin se ajetaan kallioleikkaukseen ja kusetetaan vakuutusyhtiötä ja kiristetään vakuutustarkastajaa antamaan 3t euroa ylihintaa. Saadaan sakot joita ei makseta jne jne. Kupla puhkeaa ja paljastuu että 20v tyttöystävä on sokerideittaillut useampia setämiehiä.


Järkevä ajaa sitä mitä haluaa. Autoilemalla ei suomessa pysty säästämään jostain maksat aina.

Minulta on todella monesti kysytty, mikä auto kannattaisi ostaa jos autot niinkään kiinnosta (=ei halua tai osaamista paneutua ongelmiin itse) ja toivoo luotettavuutta. Perusvastaus on "Toyota"

Se on kumma kun puhutaan alle tonnin hintaluokan autosta, ja joku kysyy että mikä auto kannattais ostaa ja suorastaan odotetaan/vaaditaan vastaukseksi "Toyota" (kriteereinä halpa, kulutus mielellään kohtuullinen ja luotettava).
Hintaluokka on itsessään jo semmoinen, et on lottoomista millainen yksilö todellisuudessa sattuu käsiin.
Nimim. kokemusta on.

Sitten kun omien (hyvien) kokemuksien vuoksi menen ehdottamaan 90-luvun puolivälin / loppupuolen hondaa.
Civic tai accord, ensimmäistä saa hyvin taloudellisella 1,4l bensakoneella, jälkimmäinen hiukan isompi ja sopii paremmin esim. kärrin vetoon tai isommille teille pienimmän koneen ollessa 1,8l bensa joka toki vie sit enemmän polttoainetta.
 No ei, ei kelpaa honda ja sit ostetaan joku 90-luvun mersu/audi tai vastaava, joka on saattanut täyttää vain sen yhden kriteerin hintalapun puolesta.
Sen jälkeen sormi suussa et jaa mitäs nyt, kun se levis ekan kuukauden aikana ja kallis remontti edessä, ja tilalle tuleekin vielä halvempi pommi.

Toyotat on tosiaan aika kovalla hintalapulla usein (ikään/kuntoon nähden), juurikin maineensa vuoksi.
Honda on yhtä pomminvarma vaihtoehto, mutta kuten ite todennut, paljon halvempi = saa enemmän vastinetta rahoille.
Myynti vaan tuntuu olevan vaikeaa ellei tuuria ole. Jostain ihmeen syystä ihmiset olettaa 500€ (tai alle) hintalapulla olevan auton olevan ihan oikeesti priimakunnossa, ja kitistään jokaisesta naarmusta.
Niinku ihan oikeesti..

Ite ajelen oikein mielelläni 960 tai 240:llä. En ostaisi mitään 2000-luvun autoa vaikka tulot mahdollistaisi ns. paremman auton oston (hintaluokka = useampi tonni eikä max. tonnin auto ostohinnaltaan)
Jos ei tuo autolla ajaminen olisi mitään muuta kuin pisteestä a pisteeseen b siirtymistä, ajaisin edelleen edellisellä luotettavalla yli 400tkm ajetulla accordilla, vaikka sellainen sopisi paremmin miulle tulojen puolesta (autonasentaja).

Se vaan alkaa tuntumaan tylsältä, hyvinkin nopeasti. Samanlaista fiilistä ei ole tullut kummallakaan volvolla, tulee jopa ajeltua huvikseen pidempää reittiä tai muuten vaan.
 Johtunee siitä ettei kumpikaan ole luotettavimmasta päästä.

Sosiaalinen paine. Jos tuloja on mutta heppu tyytyväisenä vain ajelee 20v ikäisellä Astralla niin sosiaalinen paine nousee sellaisiin lukemiin että vain kovapäisimmät kestävät. Esimerkki: törmäät parkkiksella vaikkapa tuttuun lääkäriin, juristiin tms ja hän juttutuokion päätteeksi könyää Astraan. Mitä ajattelet? Siis mitä oikeasti ajattelet

Kerran sain makeat naurut kun työkavereita ikivanhalla kakkosautollani jostain syystä kuskasin. Kuului japinaa että ”luulevat että jonkun p*llerikauppiaan kyytiin tässä noustaan” Oli tarkoitettu vitsiksi mutta saattoipa jotakuta oikeasti vaivata. Vaimokin sillä ajoi vain äärimmäisissä poikkeustilanteissa. Minulle se oli yksi parhaimmista ellei paras auto minkä ikinä omistanut. R.I.P.

Sitten on erikseen tämä porukka, joka velalla rahoittaa velkaa vain koska haluaa antaa itsestään jonkun tietyn statuksen. Tämmösillä tapauksilla on harmittavan usein karu loppu.

Itsellä ollut kaikki autot velalla. Nykyisessä omistaja on Nordea rahoitus. Ja monella oikeasti varakkaallakin on rahoitusliikkeen nimissä auto koska osakkeissa esim. rahalla korkeampi tuotto kuin autorahoituksen korko. Mutta siis en itsekkään aja Volvolla sen statuksen takia

Sosiaalinen paine. Jos tuloja on mutta heppu tyytyväisenä vain ajelee 20v ikäisellä Astralla niin sosiaalinen paine nousee sellaisiin lukemiin että vain kovapäisimmät kestävät. Esimerkki: törmäät parkkiksella vaikkapa tuttuun lääkäriin, juristiin tms ja hän juttutuokion päätteeksi könyää Astraan. Mitä ajattelet? Siis mitä oikeasti ajattelet

En yhtään mitään...? Tai, jos astraali on hyvässä kuosissa (siis hyväkuntoinen), niin saatan todeta itselleni "tuosta autosta on pidetty hyvää huolta".

Tätähän nykymaailma on. Sosiaalinen paine. Erotut joukosta epäedukkaasti, olet hylkiö.

Itsellä ollut kaikki autot velalla. Nykyisessä omistaja on Nordea rahoitus. Ja monella oikeasti varakkaallakin on rahoitusliikkeen nimissä auto koska osakkeissa esim. rahalla korkeampi tuotto kuin autorahoituksen korko. Mutta siis en itsekkään aja Volvolla sen statuksen takia

On eri asia ostaa/hankkia jotain kulutusluotolla, joka on linjassa maksukykyyn, kuin elää kulutusluotolla.

Aikoinaan minulla oli työkaveri, joka oli kyllästynyt "kynyttämiseen". Hankki ukkonsa kanssa perheelleen (kaksi lasta) talon hyväksi tiedetyltä OKT alueelta Jyväskylästä, auto paremmaksi molemmille, jokaiselle omat töllöt, pelit, tietokoneet ymsjne....
Oli karua kuunneltavaa kun kertoi, että kuukaudessa jää ruokaan ja bensaan pakollisten laskujen jälkeen vajaa 300 euroa.
Noh, tossa vuosi sitten näin tätä henkilöä sattumalta eräällä kauppakeskuksella. Aivan tuhannen päissään, vaatteet viimesen päälle repaleiset ja tukka sekaisin (naishenkilö). Oli tullut ero ja talo vasaran alle, 400k€ velkaa niskassa, ikää vajaa 50.

On eri asia ostaa/hankkia jotain kulutusluotolla, joka on linjassa maksukykyyn, kuin elää kulutusluotolla.

Tämä on nykypäivänä huolestuttavan yleistä. Eletään täysin velaksi. Asunto ja auto(t) ovat kaikki lainarahoitteisia, ja jopa ruuat ostetaan velaksi. Jututin erästä kassatätiä, ja se sanoi, että creditillä ostaminen on suurinpiirtein 50/50 debit-ostajien kanssa. Visalasku kun tulee, niin kaikki ylimääräinen raha menee sen lyhentämiseen, ja taas eletään seuraava kuukausi creditillä. Näin heikoille jaloille on korttitaloja rakennettu, ja tämä on hälyttävän yleistä