Vanhempaa kalustoa on romutettu suolan takia. Tämän päätelmän perustan siihen, että pelleiltään vuoden 1990 auto, joka oli ollut eteläisessä suomessa, oli niin loppu ettei sitä yksinkertaisesti kannattanut parsia yhtään mistään ollenkaan (akselistot ja kaikki romahtamispisteessä).
Saman aikaisesti vuoden 1986 auto, joka oli viettänyt elämänsä pohjoisen napapiirin pohjoispuolella ja oli ajettu 90tkm enemmän, oli pelleiltään "kuin uusi".
"Kuin uusi" tarkoittaa tässä sitä, että ruostetta oli ainoastaan kivisuihkulle alttiilla peltipinnoilla, eikä sekään ollut puhki.
Nooh, suojaukset ym. ovat siitä kehittyneet. Itse olen vain sitä ns. "turhaa ylisuolausta" vastaan. Kuten tännekkin kirjoitin, Jyväskylässä leviteltiin hiljattain monen suola-auton voimin ihan taajaman pikkuteille (melkein parkkipaikkateille) asti. Teillä valui puroja sitä saatanan lientä ja tien varret oli todella "kauniin" näköisiä (siis oikeasti se aine ei tee hyvää millekkään eliölle liiallisina määrinä).
Ja sitten samanaikaisesti nyt. Keli on kirinyt pakkaselle, sitten lauhtunut hieman ja muuttunut pilvettömäksi saman päivän aikana. Kaikki tiet aivan täydellisesti peilijäässä....missä ne suola-autot? Tai edes hiekka-autot?
Joku, joka on tota levittelyä tehnyt työkseen (Teemu-), niin voisiko valaista, miksi sitä kylvetään välillä vailla mitään järkeä kun keli ei sitä vaadi edes tuntiennusteen mukaan? Onko se jotenkin tehotonta ja siksi sitä täytyy pahimmillaan levittää parin-kolmen auton voimin niin, että koko tie on kauttaaltaan märkä? Tai miksi nykyään ei aurata, vaan levitetään ennemmin se suola siihen sataneelle lumelle ja annetaan kaikkien kyntää sohjossa, joka on ainakin minun mielestä jäätä arvaamattomampi pinta ajella?
Yleisesti tiedossa on suolakiintiö, joka "on pakko" käyttää loppuun ennen seuraavaa vuotta, ettei sitä vaan osteta vähempää. Tämän huhun olen kuullut myös henkilöltä, joka on ollut jossain vaiheessa 2000-luvulla tienhoidollisissa "elimissä".
