Viikonloppuna ei ollut vappujuhlat vaan D24 juhlat.
Ensimmäisenä puhdistin ja tarkistin öljypumpun ja se oli ok niin kasailin sen ja pulttasin lohkoon kiinni ja samalla vauhdilla imuputken ja öljypohjan. Sen jälkeen syöttöpumppu ja muuta romua pikkuhiljaa ympärille.


Väliin tuli 3 lovinen pahvi. ohuempikin olisi toiminut, mutta tuota oli helpoiten saatavilla eikä viitsinyt ostaa uutta tyyristä 70e pahvia tilalle kun hankin tuon jo aiemmin, kun on ainoa mikä sopii jokaiseen moottoriin.

Totesin myös, että ehjät 12mm pulteilla ja kovilla nostajilla olevat kannet ovat arvoltaan ja saatavuudeltaan kultaan verrattavissa, joten vein kannen suosiolla koneistamolle epäonnistuneiden ostoyritysten jälkeen. Kannessa oli liekkirenkaan kohdalla uria ja ohjurit olivat väljät tyypilliseen tapaan, kuten TVS aiemmin jo totesi jonka seurauksena seetit olivat aivan pyöreät. Ohjuri onkin lyhyt messinki(?) ohjuri joka on kaukana venttiilin lautasesta niin ei mikään ihme.
Lopulta kanteen tehtiin siis uudet seetit, venttiilit puhdistettiin lasikuulapuhalluksella, uudet ohjurit ja kannesta otettiin siivu pois. Vihreäkantinenhan sanoo, ettei kannelle saisi tehdä oikeastaan yhtään mitään, vaan jos seetit on pilalla taikka tiivistepinnassa heittoa niin heti pitäisi ostaa uusi

hyvin se toimii näinkin, eikä varmasti uudelle häpeä toimivuudeltaan.

Venttiilin välykset tietysti muuttuivat siinä samalla ja tietysti, kun venttiileistä ja kannesta hiottiin tavaraa, niin siirtyivät lähemmäksi nokkaa, jolloin tarvitaan ohuempaa palaa. Onneksi koneistamolla olivat hiukan helpottaneet elämää ja ottaneet hiukan venttiilin päästä pois.
Sanotaanko näin, että oli kyllä viimeinen kerta kun säädän itse, ellei sitten tule joku mielenhäiriö ostaa repullinen 31mm säätöpaloja, mitä ei mihinkään
oikeaan moottoriin voi edes käyttää. No onneksi edes niin päin, että hiomalla selvisi, sillä vapun aikaan on vaikea löytää säätöpaloja. Lopulta päädyin hinkkaamaan säätöpaloista aina tarvittavan määrän tavaraa lasia vasten pois (0.05 - 0.30mm) ja mikrometrillä mittailin aina viidestä kohtaa, että pysyy tasapaksuisena. En viitsinyt tässä vaiheessa oikoa ja roskapönttö tyyliin vetäistä siivua rälläkällä pois. Toinen vaihtoehto olisi ollut venttiilin päästä ottaa hiukan, mutta olisi ollut miltei mahdoton pysyä kärryillä mitoista.
Sitten vain loppumoottori nippuun.


Olisipa erikoistyökalut. No onnistui se näinkin. Moottori lattialle ja vauhtipyörästä kiilasi kytkinasetelman pulteilla lattiaa vasten ja momenttiin

Ajoitus oli helppoa moottorin ollessa maassa ja ilman vielä suutinputkia yms. Yksinkertaisesti tein heittokelloon 4mm ”tangosta” sopivan tapin mikä ottaa männän päähän kiinni ja toisessa päässä heittokelloon sopiva 3mm kierre ja lohkon kylkeen magneettivarrella kiinni. Vihreäkantinen käskee ennakoksi -82 eteenpäin 0.85mm. Asetin ennakon tälle 0.9mm ja tarkistusmittauksella arvoksi tuli 0.88mm. Hyvin roklottaa.

Sitten moottori keulille. Kyllä se sinne istui hyvin, muttei ihan yhtä hyvin sujahtanut kuin vino- tai tappikone.

Sitten vain loput tavarat kuten, pako- ja imusarjat, apulaitteet, suutinputket, johdot, letkut, voimansiirto (laatikko tietysti istui moottorin mukana) ja nesteet ja öljyt sisälle.
Kun käynnistykseen päästiin auto ei millään meinannut startata ja kokeilin, että sammutinsolenoidi toimii, lisäsin polttoainetta, tarkistin polttoainejärjestelmän liitokset jne. Lopulta starttasi, kun imaisin sähköpumpulla järjestelmästä tyhjät pois. Aluksi käynnistäessä kuului metallinen supsutus ja meinasi taas epätoivo jo vallata, mutta sekin oli vain jakopään pelti joka pikkusen teki tuttavuutta kiristinrullan kanssa. Pienen taittelun jälkeen sekin istui. Sitten vain pesu autolle, kesävanteet alle ja ajamaan.


Ajoin ensin moottorin lämpöiseksi jonka jälkeen kannelle jälkikiristys.
Aiemminkin soveltanut ja myös nyt sovelsin tälläistä raskaampaa sisäänajotyyliä eli kunnon kiihdytyksiä ja vetoja heti alkuun ja ”pakotetaan” männänrenkaat hioutumaan sylinteriin. Ajelin sellaisen 300km eilen ja nyt voisi öljyt vaihtaa. Sitten vain kilometrejä lisää
