Pieni hetki kulunut siitä kun viimeksi tänne tullut kirjoiteltua. Vuosien varrella kaikenlaista kalustoa tullut kokeiltua, ja todennut että yhden merkin mulkuksi en edelleenkään rupea, vaan joka leiristä löytyy jotain siedettävää.
Nyt kuitenkin pitkästä aikaa tekee mieli vähän laitellakin noita vehkeitä. Ei nyt mitään ekstrimaalista tallielämää oluineen ja parisuhdeongelmineen, vaan edelleen olen enemmän "hifistelymiehiä", enkä puhu (ainakaan pelkästään

) hifihommista.
Allekirjoittanutta sylettää suunnattomasti tämä "katti irti ja paaliin, saa hyvän lähtökassan Rahoitus-F11-Bemarille"-meininki, joka viime vuosina on ottanut niskalenkin vanhanliiton harrastustoiminnasta. Nuorisoa kiinnostaa autot aina vain vähemmän, ja vain kaikkein hienoimmat ja asiallisimmat yksilöt aiheuttavat vaivannäön suuntautumista autoon.
No minähän olen aina tehnyt, ja tulen aina tekemään eri tavalla. Järki miehellä pysyy autohommissa mukana voimakkaasti, eli en kuulu siihen toiseenkaan ääripäähän joka rakastuisi liikaa tiettyyn yksilöön ja tunkisi tavanomaiseen laitteeseen tuhottomasti rahaa tai työtunteja. Kalusto kuitenkin pidetään niin hyvässä kunnossa, kuin se kunkin yksilön kohdalla järkevänä pysyy. Eikä se järkevyystaso ole mikään naurettavan pieni.
Tänä vuonna pihaan ilmestynyt vähän puolivahingossa otsikon autot, ensin mainitulla veivannut jo tuhannet mukavat kilometrit, niitä kun pitäisi saada vielä reilu 15000 lisää jotta autosta tulisi mitenkään poikkeuksellinen.
Kyseessä siis ihan tavan Pappa-S80 laiskemmalla vitosdieselillä (Edit: Niin onhan se TDI:kin vitonen, tämä siis Volvon koneella kuten vm voi päätellä) ja automaatilla. Varusteita jokunen, alumiinilistaa/täysnahkaa, nahkaratti, perus auto-ilmastoinnit (toimii), lisälämmitin jne.
Sisustassa näkyi ostettaessa toki jo kilometrit (noottia Volvolle sisustan kestosta verrattuna saksalaisiin, tietäjät tietää) - Ja edellisten omistajien huonotasoinen tupakointi ja korjaustoimenpiteet (Ei, V70 ei ole sama valokatkaisin kuin S80, ja listoja ei tarvitse kiinnittää poraruuveilla)
Jäätävä huoltohistoriahan sieltä sitten löytyi. On tähän kansi vaihdettu jo puolen miljoonan kohdilla. Kaikki merkitty ylös.
Auto kuitenkin uskomattoman vähän huono spekseihin nähden. Vaihteisto alkuperäinen ja toimii virheittä, konepuolikin kunnossa yhtä rapsuttavaa suutinta lukuunottamatta. Korissa pari kolhusta lähtenyttä ruosteenalkua ja tuulilasissa ruma halkeama. Mutta ei uskoisi kilsoja.


Harrastin jo hieman laitteen parantelua. Eräältä Volvomieheltä parilla kympillä sportjakkarat sähköllä. Joo, ovat väärän väriset ja ovipahveja ei löytynyt mukaan - sotii pahasti meikäläisen periaatteita vastaan, mutta tässä kohtaa siedän. Vanhat penkitkään eivät olleet karseassa kunnossa, mutta nuo ovat vaan pirun hyvät istua!

Lisäksi toki öljynvaihto, ja lootaan+koneeseen keraamisia litkuja.
Korjattavaa oikeastaan vain 1 suutin, vähän vedotkin epätasaiset mutta johtunevat tuosta. Tärisee aika paljon tyhjäkäynnillä vaikka kone ei ainakaan käsin heilu. Ei huonosti kuitenkaan tuollaiselta yksilöltä. No, tuulilasin voi vaihtaa joskus kun sellaisen jostain alle suomihintojen taas saa.
Tuunasinkin, kun ei muita polttimoita ollut.
On todella väliaikainen ratkaisu, ja ei kuulu tapoihin.

Vielä kerran,
ei.
Aika säälittävää näpräämistä, mutta kesä tulee

Toinen yksilö lie vähän vähemmän paalivalmista tavaraa valtaväestön mielestä, V70 ll 2.4T '00. Mittarissa säälittävät 330tkm, manuaaliaskilla ja varusteina ne paremmat 1/2-nahat (aitoa nahkaa ja kangasosat ruutukuviolla), aidot jalopuut, vakkari, auto-ilmastointi, nahkaratti, DSTC. Jos joku ihmettelee miksi luettelen perusvarusteita, aiemmin omistamani vaparibensayksilön jälkeen mikään V70 ei tunnu karvalakilta. Kyseisessä ajoneuvoyksilössä ei meinaan ollut ajotietokonetta, minkäänlaista ilmastointia, luistonestoa, kaukokeskuslukkoa, edellämainituista varusteista puhumattakaan.
Tämä yksilö saapui vasta kyliltä vikalistalla. En ole koskaan ajanut autolla missä olisi yhtä ahdistavasti välyksiä alustassa. Muuten onkin sitten ihan kurantin oloinen.

(Otsikon ekasta autosta päivitellään tähän joskus kun etenee, kolmossivulta alkaa tämän tarina)