Joku innokas V70:stä tulossa huomenna hakemaan, raha ei juuri kaupassa vaihdu mutta itsekin ymmärrän tilanteen kun joku laite himottaa ja opiskelijabudjetti ei anna myöten, niin on sitten joustettu sen verran että vaihdossa tulee kaikenlaista S40:stä ja pleikkaria
Lähinnä pientä korvaavaa budjettia tämänpäiväiselle yllätyshankinnalle mahdollisesti
Itseä tosiaan aina ahdistaa tilanteet, joissa joku ok-kuntoinen museoikäinen auto on paali/rikkomisuhan alla hylättynä jossain. Täällä foorumilla oli hetken tarjolla harmaa 240 GL perintöhistorialla, seissyt jokusen vuoden parkkipaikalla ilman akkua, eikä sen jälkeen koskettu. Kaikki 240:set tullut katsottua läpi jo tovin, kun jonkunlainen lankkukuume iskenyt vuosien tauon jälkeen - eikä seikka että
warkka sai legendansa taas tien päälle 10 vuoden tauolta, helpota olotilaa
Nettiautoon oli linkki ja hintatoiveena touhutonni. Vähän lohduttoman näköinen kapine oli jo chattiauton kuvissa, niin en sitten enempää asiaan perehtynyt.
Myöhemminhän tuohon oli lisätty kuva rikotusta sivuikkunasta, ja pyyntö että tarjotakin saa. Ilmoitus oli kuitenkin hävinnyt Nettiautosta jo tuolloin, niin ajattelin että ehti mennä. Kysyin kuitenkin yksityisviestillä, mikä auton tilanne on. No yhtä huonohan se edelleen oli. Harmittelin hetken heikosta budjetista ja trailerin ja muiden järkevyyksien puutteesta, mutta ilmeisesti pääasiana oli myyjällekin saada auto pois pihasta ennenkuin sen joku vie ilmaiseksi tai hajottaa.
Tarjoukseni siis kelpasi, ja emäntä vähän yllättyi lääkäristä tullessaan, kun kerroin päivän muuttuneen ohjelman: Siirtolaput konttorilta, kaveri Keravalta toiseksi kuskiksi, auto mistä ei mitään muuta tietoa kuin että on joskus ajettu toimivana parkkiin, joko hinaamalla tai ajamalla kotiin.
Edit: Niin, siis Pyhtään kotiin, eli 120km päähän... Tarjottiin mahdollisuutta käydä katsomassa etukäteen, mutta ajattelin että toteutetaan myyjien suurin toive, että auto lähtee pois ohikulkijoiden armoilta ja sillä selvä, tavalla tai toisella
Aloitettiin homma toteamalla, että jos etukäteen asennoidutaan kaiken menevän päin peetä, ei ota lähelläkään niin paljoa päähän myöhemmin! Päivä saikin oletetun startin, kun ajelimme ohjeiden avustamana kolmelle katsastusasemalle, ennenkuin löysimme sellaisen mistä
oikeasti saa siirtolupia
Emäntä asuu Espoossa jossa ollaan silloin tällöin, ja kaikki arsenaali tietenkin omassa valtakunnassa Pyhtäällä. Ei muuta kuin Keravan Motonetistä uutta tupakinsytkärikompuraa, joka kotona olisi ollut ennestään, bräkistä, jotain rättejä homeen pyyhintään ym.
Kaveri mukaan Keravalta. Hällä onneksi oli lainata tunkkia, kaapeleita, akkua ja bensakannua, ettei nyt ihan kaikkea tarvinnut ostaa tuplakappaletta
Ei muutakuin takaisin Helsinkiä kohti. Paikan päällä odotti sitä mitä odotinkin, seissyt 240 GL '86. Edit: '88
Pelkkiä positiivisia yllätyksiä, kaikissa renkaissa oli jotain ilmaa eikä yhdessäkään halkeamia tms. Lasejakaan ei onneksi ollut rikottu kuin yksi, eikä esim. Tuulilasia oltu rikottu eikä katolla tanssittu
Ei ollut huipputason Sony Xplod-stereotkaan kelvanneet varkaille.
Juoksin melkein heti konehuoneeseen, totesin koneessa olevan kirkkaat öljyt maksimirajassa (!), jäähäriä ja kaikki näytti muutenkin olevan ihan fiksun näköistä. Jakopään kopan tarra oli niin likainen ettei siitä nähnyt mikä voimanpesä onkaan kyseessä, mutta B200E:ksi nopealla silmäyksellä onnessani totesin!
Lisäsin öljyä pari desiä jotta yläkerta saa välitöntä voitelua, ja syöksyin virta-avaimelle. No jos ei sentään vielä mitään. Starttia koputtelemaan. Johan se sieltä heräsi. Se startti siis - Kipuna vielä hukassa.
Koputtelin ja putsasin bräkiksellä ne tasan 2 asiaa, jotka voivat vaikuttaa Volvo 240-ajoneuvon kipinän puutteeseen - Puolan, jakajan kannen ja pyörijän (No, periaatteessa 3 osaa
) - Loikkasin takaisin autoon ja jysäytin vehkeen tulille.
Muut paikalla olijat näyttivät yllättyneeltä, minä en.
Aikanaan tuli jo todettua, että Volvojen jarrut eivät juuri ole moksiskaan seisomisesta, jos ovat olleet aiemmin kunnossa. Eipä tämäkään vaatinut kuin polkaisun liikkeelle, perinteisen "klank"-äänen saattelemana. Käsijarrua stressasin, kun oli jätetty 3 vuodeksi päälle, mutta hyvin aukesi.
Kotio kohti ajellessa moottoritietä olin hämmentynyt siitä, että auto oli ajolleen käytännössä virheetön. Ei nykimisiä, pätkimisiä, vapinaa, ylimääräisiä ääniä. Puolimatkassa huoltamolla jo hievuttelin eteen taakse kytkimellä ja kokeilin jarruja ja käsijarrua ja totesin että jaahas
En usko että tarvitsee edes leimalle herkistellä.
Ajeltiin mukavasti Pyhtäälle odotellen S80:stä yleensä paljon kauempaa. Ai että on mekaaninen ruisku pirteä.
Ai niin, yksi hauska juttu. Myyjä kehui että sähköinen ylivaihdekin oli toiminut taannoin hyvin. Ihmettelin motarilla kun ajelin keppi oikealla edessä, että perhana kolomosellako tässä ajan. Eipä löytynyt nelosta mitenkään
Kävin kaavion nopeasti läpi, ja totesin että ihan kovalla vitosella tässä ajellaan. Mistä lie M46 nuppi ilmaantunut, ja vielä hämmentävämpi tuo edellisen omistajan muistikuva ylivaihteesta
Pakollinen pääsin kotiin-kuva:
Kotipihassa täällä jo turhankin usein mainittu henkilö vilkaisi nopeasti laitetta, ja tuli samaan lopputulokseen kuin minäkin - Hiposteltavaa löytyy, mutta huonompaa olisi odottanut. Yhden paikan saa ainakin hitsata ja eihän tuo mikään ruosteeton ole, mutta ihan järkevä myös kopaltaan.
Nyt ois 240
Taisikin 7 vuotta vierähtää ilman. Tätä ajattelin oikeasti alkaa laittelemaan mieleiseksi. Todennäköisesti kuitenkin ns. Käyttökunnossa, eli liian hyvää ei viitsi tehdä, koska sitten en raaski ajella
Ainainen Edit: Joku vois vaikka lähettää mulle repsikan sivulasin
