Volvo S80 2005 - Monivammainen pappalolvo

Volvo S80 2.5T A AWD 2005 Momentum

Elettiin marraskuun alkua vuonna 2018, kun yhteiselo tämän kulkineen kanssa alkoi. Sijainti oli Tartto (Viro), jonne Volvo oli hieman aiemmin rahdattu Sveitsistä. Paperityöt, tullaus ja katsastus tehtynä, mutta ei kuitenkaan rekisteröity. Vastaavia hakumatkoja on tullut takavuosina tehtyä muutama, jottei täältä kotimaasta vallan pääse vanhat huonot autot loppumaan.    Koeajolla todennettiin yleinen tekniikan ja varusteiden toimivuus ja vahvistettiin myös se päällimmäinen ennakko-odotus: kyseessä oli etuvetoinen AWD. Kaupat kuitenkin vänkäämisen jälkeen käteltiin ja kulkuväline kotiutettiin Savoon. Vastoin muita ennakko-odotuksia kotimatka sujui ilman komplikaatioita, voimakkain harmi taisi olla hieman vapiseva sekarengastus ja vaihtelevan sateinen sää.



Haldexin varaosia odotellessa alkutalven pakkaset yhdistettynä satunnaiseen ulkosäilytykseen ja vähäiseen käyttöön paljastivat tuoreesta tulokkaasta muutamia uusia ominaisuuksia. Alkuperäiseksi arveltu akku osoitti selkeitä väsähtämisen merkkejä ja sisätilanpuhallin päästeli kylmästä kangistuneena ylimääräisiä kahinoita. Pian kuvioihin tuli myös erinäisiä käyntihäiriöitä ja moottorin muovien raottelu paljasti öljyvuotoa jakopään seudulta.

















Näitä epäkohtia lähdettiin hoitamaan kuntoon 2019 ensimmäisellä vuosineljänneksellä uusimalla kaikki jakopään hilut vesipumpun kera, kaikki jakopään puoleiset moottorin tiivisteet, apulaitehihna tykötarpeineen, yms. Lisäksi autoon tutustuttiin suorittamalla muuta normaalia huoltoa uusimalla kaikki suodattimet, moottoriöljyt, tulpat, puolat, sulat, ilmamassamittari ja jotain muutakin pientä. Kun huoltohommat oli tehty, konehuone pesty ja voima alkoi välittyä takapyörille, Volvo palkitsi kaiken huolenpidon ja vaivannäön lämpimässä tallissa köllötellessään vuotamalla lätäkön vaihteistoöljyä lattialle. Kun siinä vielä samalla totesin että jakopääkään ei taida pysyä kuivana, saikin Volvo jäädä talliin makoilemaan ja odottelemaan ajatuksien kirkastumista jatkosta.

Muutaman kuukauden luovan tauon jälkeen loppukesästä 2019 intoa oli kerätty seuraavaan otteluun ja talliin oli kotiutettu sekalainen kasa uusia pisteosia ja joitakin varaosia. Hitaasti edeten ensin otettiin helpot pois, eli keula purettiin levälleen ja suoritettiin erinäisiä pesuja, jonka jälkeen niputus uusilla sumuvaloilla, äärivaloilla ja vilkuilla. Ajovaloihin uusittiin lasit. Myös kaikki keulan polttimot tuli uusittua, paitsi xenonit, koska ne vaikuttivat ihan kirkkailta eikä värisävyissäkään ollut havaittavissa poikkeamia. Myös muita pisteosia tuli uusittua sisälle ja ulos kaiken muun nysväyksen lomassa.





Talvisten vuodenaikojen varalta paikalleen meni myös moottorinlämmitin, ylläpitolaturi ja täyteläinen sähkösarja. Toiseksi pyöräsarjaksi tuli XC90:n vanteet, joissa oli päällä kokonsa puolesta käypäiset, mutta vanhat ja korkeintaan välttävät kesärenkaat. Ajokelpoiset toki kuitenkin.





Näiden jälkeen panostukset kohdistuivat tekniikkaan, jotta havaitut öljyvuodot saataisiin kuriin. Siispä jakopäähän uudet VVT-pyörät ja voimansiirtoon kulmavaihteeseen booriholkki ja kaikki mahdolliset stefat. Kun sitten tämän remontin yhteydessä todettiin että booriholkki onkin joskus historiassa jo korkannut ja kulmavaihde on pilattu hitsaamalla booriholkki pääakseliin kiinni, alkoi oma huumorintaju juuri sillä hetkellä olla sen verran vähissä, että taas piti ottaa pieni tuumaustauko ja jäädä odottelemaan ajatuksien kirkastumista jatkosta. 

Vuoden 2020 ollessa jo lokakuun puolella oli syksyinen tuulahdus tuonut muiden kiireiden jälkeen mukanaan taistelutahtoa ja myös täyskunnostetun kulmavaihteen. Hetkeä aiemmin kaikkia edellisiä pettymyksiä oli marinoitu diagnoosilla vaihteiston turbiinin viallisuudesta, joten samaan osakasaan nostettiin myös yksi täyskunnostettu turbiini, jonka jälkeen aski kävi kulmavaihteen kanssa lattialla kääntyilemässä ja meni autoon takaisin paikalleen öljyt huuhdeltuna. Lopultakin oli (oletettavasti) saavutettu sellainen välivaihe, ettei öljyvuotoja ollut ja tekniikkapaketti vaikutti toimivan muutenkin suurin piirtein suunnitellusti. Ensimmäistä kertaa omistusaikana auton uskalsi ottaa kohtuullisella seikkailumielellä normaaliin päivittäiseen käyttöön. 







Loppuvuoden aikana kuitenkin vielä uusittiin käytön lomassa se jo aiemmin kylmässä kahisemaan alkanut puhallinmoottori vastuspaketin kera, sekä BlackFriday-hullutuksista haalituilla OEM-osilla kaikki kuluvat jarruosat ympäriinsä, paitsi etupään vielä käyttökelpoisiksi todetut (alkuperäiset?) jarrulevyt. Käyttöä ja kilometrejä kertyi normaalien ajosuoritteiden mukaisesti ja jopa vastoin muita ennakko-odotuksia, ilman komplikaatioita.

Kevättalvi 2021 tarjoili hämmennystä turhan aktiivisesti pyörivän flektin kanssa, jonka syyksi ihmettelyjen jälkeen paikantui kujeileva ahtopainetunnistin. Muuten talven ajot ja käyttö olikin soljunut ilman mainittavia poikkeamia, mutta kesäkaudessa oli näkyvissä pari ongelmaa ratkaistavaksi. Toinen takapään nivo ilmoitteli käyttöikänsä päättymisestä vuotamalla ja auton alle piti keksiä myös joku toinen pyöräsarja. Internetin harras ja paljon aikaa kuluttanut tutkiminen johti lopulta siihen lopputulokseen, että kesälomalla uusittiin kerralla kaikki tolpat ja muitakin alustan kuluvia osia. Etsinnästä huolimatta mitään tarpeeseen sopivia alkuperäisiä vanteita ei kohtuullisien etäisyyksien päästä löytynyt, joten alle meni kierros uusia äRHoon tekeleitä. Pappalolvomaisuutta ja tehtaan linjoja vaalittiin pitäytymällä alkuperäisessä rengaskoossa ja myös melkein alkuperäisessä stancessa... 







Reikäinen ja ehkä vähän tukkoiseksi epäilty häntävaimennin uusittiin samalla kertaa, jonka jälkeen pieniä ilon hetkiä koettiin kun huonokuntoiset kromiset peilinkuoret sai pitkän odotuksen jälkeen heittää roskiin ja korvata ehjillä korinvärisillä. Uudet pohjamaalatut kuoret taisivat odotella tallin hyllyllä maalausintoa melkein puolitoista vuotta, kunnes sitten lopulta kyllästyin odottamiseen (ja itseeni) tarpeeksi ja käytin kuoret parin muun osan kanssa melkein oikealla maalarilla, joka tekikin priimaa valmista jälkeä välihommina varsin nopeasti.

Vuosi 2022 ei toistaiseksi tarjoile pappalolvon osalta valtavan paljoa raportoitavaa. Kilometrejä ja käyttökokemuksia on kerrytetty normaalin käyttötilanteen mukaisesti, mitään kovin suuria harmituksen aiheita ei ole esiintynyt. Talven kireissä pakkasissa polttoainetankin luukun lukitus alkoi renata siten, että luukku vaikuttaa jäävän useammin lukkoon kuin aukeavan. Tarkempi tutkiminen on työlistalla ilmeisesti aika matalalla prioriteetilla, koska asia tuppaa muistumaan mieleen aina vain tankkaamisen yhteydessä. 

Viimeisimmät kuvat ovat huhtikuun loppupuolelta talvipyörät alla.



Yksi ulkonäöllinen epäkohta taas korjattu, kun vasemman takaoven porrastava ikkunalista korvautui vastaavalla ehjällä käytetyllä.

Yksityiskohta kerrallaan kohti parempaa lopputulosta, tai jotain sinne päin... 

Sitkeetä toimintaa, pakko nostaa hattua. Ja kyllä tuollainen facelift kasikymppinen on aina edustava laite, tuolla alustalla ja awd:na varmasti myös asiallinen ajettava.

...Ja kyllä tuollainen facelift kasikymppinen on aina edustava laite...

Omalla tavallaan kyllä. 

Olen itsessäni havainnut paikoittaista jämähtämistä menneeseen, sillä aika monet '90 ja '00 -lukujen "premium" ajoneuvot hyväkuntoisina ja puhtaina kiinnittävät liikenteessä ja parkkipaikoilla huomiota ja toki niitä on aina muutenkin mukava tuoreempien laitteiden seassa arjessa nähdä, vaikka kyse ei olisikaan mistään erityisestä erikoisuudesta. Toki kyllä myös se on mainittava, että ehkä jopa yllättävän onnistunutta ja hyvin aikaa kestävää designiä näihin P2-alustaisiin feisliftattuihin lolvoihin on saatu aikanaan loihdittua, etenkin loppupään S60:t ovat mielestäni edelleen erityisen tyylikkäitä.

Seuraavaksi työlistalla on normaalin käytön ohella kesäajan huoltotoimenpiteiden tarkempaa suunnittelua ja muutamien tarpeellisten pisteosien hankintaa... 

Huom. Jos jollain on tiedossa vaalean sisustan värimaailmaan soveltuva alkuperäinen takalasin aurinkoverho, niin saa lähestyä YV:llä. Semmoinen nimittäin kiinnostelee.

Olen itsessäni havainnut paikoittaista jämähtämistä menneeseen, sillä aika monet '90 ja '00 -lukujen "premium" ajoneuvot hyväkuntoisina ja puhtaina kiinnittävät liikenteessä ja parkkipaikoilla huomiota ja toki niitä on aina muutenkin mukava tuoreempien laitteiden seassa arjessa nähdä, vaikka kyse ei olisikaan mistään erityisestä erikoisuudesta. Toki kyllä myös se on mainittava, että ehkä jopa yllättävän onnistunutta ja hyvin aikaa kestävää designiä näihin P2-alustaisiin feisliftattuihin lolvoihin on saatu aikanaan loihdittua, etenkin loppupään S60:t ovat mielestäni edelleen erityisen tyylikkäitä.

Osittain samaa mieltä. P2 on vielä suht selkeää ajatusta ilman monimutkaista kikkailua, tuntuen kuitenkin nykyaikaisemmalta. Näemme niitä liikenteessä vielä pitkään.

Kesä oli ja kesä meni. Sen hyviä säitä ja lomareissuja voimme muistella hetkisen kuvien välityksellä. 



Harrastelua toimitettiin muiden kiireiden lomassa kesän aikana muutamien pisteosien vaihdolla, joita tilailin kasan keskisemmästä euroopasta.



Äärivalojen linssit oli uusittava, koska vanhoissa oli muotovirhettä ja hiushalkeamia. Jostain, ehkä tältä foorumilta, sattui aiemmin silmiini maininta, että polttimot näissä kuuluvat olla 3W. Itse olin (jostain syystä) olettanut, että polttimot olisivat tietenkin 5W ja uusinut ne sellaisilla aiemmissa touhuissani sen enempää asiaa miettimättä, saati tutkimatta.  Tämä kirjattakoon kategoriaan "oppirahat", nyt paikallaan on oikeat polttimot ja toivottavasti linsseillä on luvassa paljon noita ensimmäisiä pidempi käyttöikä.

Takapäähän kilpivaloiksi OEM-ledit ja muutakin pisteosien uusintaa sisälle ja ulos, jotain pientä ja pari sisustan polttimoa jäi vielä odottelemaan tulevien aikojen näpertelyjä.

Syyskuun alkupuoliskolla vuotuinen määräaikaiskatsastus oli vain ja ainoastaan sukkelasti toimitettu muodollisuus, joten yhteinen testitaival jatkukoon senkin myötä kohti kylmempiä ajokelejä. 



Öljytaso on ollut nyt tälläkin vaihtovälillä tarkennetun seurannan piirissä. Lisäyksiä on joutunut tekemään ylämerkissä pysymiseen ja nyt kun tasakymmenluku ja sen myötä öljynvaihto lähestyy, näyttää muistiinpanojen perusteella siltä että menekki on ollut n. 1,7l n. 10tkm matkalla. Onko se 5w40 viskositeetilla tämmöisen B5254T2:n kohdalla sitten lie paljon vai vähän... 

Mulla vie tuo B5244T3 aikalailla saman verran öljyä. En ole siitä sen kummemin jaksanut enää stressata. Kilsoja on jo yli 430tkm.

Pitänyt vain huolen että ei ainakaan kesken lopu 

Tässä n. 240tkm

Onko tuollainen menekki näille bensakäyttöisille vitoskattiloille yleisesti ominaista, vai vaikuttaako siihen enemmänkin esim. öljyn merkki tai ajoprofiili (taajama vs. maantieajo)...?

Tuskinpa tuosta kannattaa vielä voimakkaasti huolestua, mutta kehitystä lienee kuitenkin hyvä seurata. 

Täällä samalla moottorilla oleva V70, joka kanssa vie öljyä about samoja määriä. 0W30 Castrolilla tuli ajeltua jonkinlainen pätkä, ja se tuntui maistuvan aikalailla. Nyt tuli laitettua 5W40 Mobilia, ja toistaiseksi ainakin vaikuttaa huomattavasti paremmalta. Tuli tuo öljynsyönti itsellekkin vähän yllätyksenä, kun jokainen Volvo tähän mennessä pitänyt öljyn ylämerkissä. Ajettu tälläkin toki jo on.

Onneks näissä on vielä tikku mistä hyvä katsoa

Öljytaso on ollut nyt tälläkin vaihtovälillä tarkennetun seurannan piirissä. Lisäyksiä on joutunut tekemään ylämerkissä pysymiseen ja nyt kun tasakymmenluku ja sen myötä öljynvaihto lähestyy, näyttää muistiinpanojen perusteella siltä että menekki on ollut n. 1,7l n. 10tkm matkalla. Onko se 5w40 viskositeetilla tämmöisen B5254T2:n kohdalla sitten lie paljon vai vähän... 

Öljytason pitäminen ylämerkissä ei ole minusta kovin järkevää, saattaa olla ettei se pysy siellä ja tuntuu että kone vie öljyä. Kannattaa kokeilla pitää sitä mieluummin puolivälissä tai jossain alamerkin ja puolivälin tienoilla. Ylä ja alamerkin välihän on näissä yleensä 1,5L, joka on paljon.

Ainakin tuossa T6:ssa huomannut että kun vaihtaa öljyt ja laittaa koneeseen sen 7.4L, mikä ohjekirjassa sanotaan olevan oikea määrä 6-koneessa, niin tikku tuskin kastuu, se on nippa nappa alarajassa tikun mukaan.
Laitan yleensä 7.7L joka on jossain puolivälin alapuolella tikussa, yleensä jätän sen siihen ja ajelen jonkun aikaa tarkkaillen määrää. Kun se asettuu puolivälin tienoille jätän sen suosiolla siihen ja siinä se sitten pysyy. Jos sinne lisäilisi jatkuvasti ja koittaisi pitää sen tikun mukaan ylämerkissä, niin kone söisi sitä jatkuvasti ja todellinen öljymäärä olisi jatkuvasti noin 8.9L !!! 
Toinen minkä huomannut öljymäärän tarkistamisessa, se ei näytä lämpimänä heti ajon jälkeen koskaan oikein, tikku tuskin kastuu. Kun antaa auton seistä puolisen tuntia ja tarkistaa, niin se on siellä missä pitääkin. Jos öljyä taas lisäisi sen mukaan mitä tikku näyttää, niin tuntuisi että kone syö öljyä ja sitä olisi pian taas tuo 8.9L koneessa. Tarkastan öljymäärän mieluiten aina kylmänä, jolloin se pysyy muuttumattomana koko vaihtovälin.
En tiedä onko samaa ilmiötä 5-koneissa, mutta kannattaa kokeilla pitää öljymäärää alempana tikun mukaan, jos tuntuu että kone syö öljyä 

Hienon näkönen ministerivolvo. Tuollasella tuli joskus intissä kuskattua isoja pamppuja ennenkuin vaihtui uudempaan korimalliin.

Miten diagnosoit viallisen turbiinin? Minulla meinaa auto joskus kiihdytyksessä ravistaa. Olen miettinyt, että onko se nyt se venttiilipöydän vai turbiinin lähtölaskenta alkanut.

Öljytason pitäminen ylämerkissä ei ole minusta kovin järkevää, saattaa olla ettei se pysy siellä ja tuntuu että kone vie öljyä. Kannattaa kokeilla pitää sitä mieluummin puolivälissä tai jossain alamerkin ja puolivälin tienoilla. Ylä ja alamerkin välihän on näissä yleensä 1,5L, joka on paljon.

Ainakin tuossa T6:ssa huomannut että kun vaihtaa öljyt ja laittaa koneeseen sen 7.4L, mikä ohjekirjassa sanotaan olevan oikea määrä 6-koneessa, niin tikku tuskin kastuu, se on nippa nappa alarajassa tikun mukaan.
Laitan yleensä 7.7L joka on jossain puolivälin alapuolella tikussa, yleensä jätän sen siihen ja ajelen jonkun aikaa tarkkaillen määrää. Kun se asettuu puolivälin tienoille jätän sen suosiolla siihen ja siinä se sitten pysyy. Jos sinne lisäilisi jatkuvasti ja koittaisi pitää sen tikun mukaan ylämerkissä, niin kone söisi sitä jatkuvasti ja todellinen öljymäärä olisi jatkuvasti noin 8.9L !!! 
Toinen minkä huomannut öljymäärän tarkistamisessa, se ei näytä lämpimänä heti ajon jälkeen koskaan oikein, tikku tuskin kastuu. Kun antaa auton seistä puolisen tuntia ja tarkistaa, niin se on siellä missä pitääkin. Jos öljyä taas lisäisi sen mukaan mitä tikku näyttää, niin tuntuisi että kone syö öljyä ja sitä olisi pian taas tuo 8.9L koneessa. Tarkastan öljymäärän mieluiten aina kylmänä, jolloin se pysyy muuttumattomana koko vaihtovälin.
En tiedä onko samaa ilmiötä 5-koneissa, mutta kannattaa kokeilla pitää öljymäärää alempana tikun mukaan, jos tuntuu että kone syö öljyä 

Oma B5254T2 tinavitonen tuntuu vahvistavan tätä. Ylämerkkiin kun laittaa niin tuntuu syövän sen tason sinne noin puoleen väliin, sitten pysyy siinä. Eikä öljytasoa tosiaan ole pakko pitää maksimissa, tarkoitushan on pitää taso min-max viivojen rajoissa joka on riittävä.