5. etappi Muurame - Sysmä - Tuulos - Hämeenlinna - Padasjoki - Jämsä - Muurame n.385km Ralleja seuratessa suunniteltiin lauantain reissua. Tytär ja Vävy arpoivat suuntaa ja sitten ehdotin, että mitä jos ajetaan samaa reittiä takaisin Hämeenlinnaan, kuin mitä tulin ja käytäisiin Hämeen linnassa. Se sai kannatusta ja niin ajeltiin taas kohti Pulkkilanharjua ralliradion päivittäessä rallin tilannetta.


Pulkkilanharju ja Päijänteen itärannat tuli siis koettua nyt toiseen suuntaan ja hienoa maisemaahan siellä oli. Sääkin alkoi vaihtua sateisesta poutaan. Vatsa alkoi kurnia ja päätettiin pysähtyä Tuuloksessa lounaalla. Siitä isosta ostoskeskittymästä löytyikin mainio Sirin lounasravintola, jossa itämaan isäntä piti hommaa jämäkästi hyppysissä ja henkilökunta piti hommaan sujumassa. Suosittelen, ruoka oli hyvää ja kaupan päälle munkkikahvit (tuore heidän paistama munkki). Vielä kun olisi ollut jossain sohva, missä ottaa pienet tupluurit syönnin päälle...
Pihan vanhaa sotilaskalustoa kuvattuani otettiin suunta Hämeenlinnan Hämeen linnaan.


Hämeenlinnassa lähellä itse linnaa alkoi päästä mukavaan tunnelmaan, ajellessa mukulakivikatuja ja katsellessa puurakennuksia ja puiston rantoja.


Itse linna oli sitten mielenkiintoinen kohde ja kaikki paikat koluttiin läpi, mihin oli rahvaalla pääsy. Väkeä oli kiertämässä samoissa puuhissa, mutta ei nyt tungokseen asti. Hienoa oli nähdä itse linnaa ja sen massiivisia rakenteita, historian kerrostumia ja tietysti myös historiallista esineistöä.




Mukava yllätys Kuusamon miehelle oli metsän eläimistä koostuneen näyttelyn eräs artikkeli. Nimittäin Kuusamosta löytyi keväällä suomen historian vanhin löydetty esine, hirvenpääveistos. Tästä uutistoitiin toki paikallislehdessä ja jutussa mainittiin, että veistos siirretään tutkimusten jälkeen näytteille jonnekin etelään. Se unohtui, että mihin. No, heti kun astuttiin sisään ko. näyttelytilaan, esillä oli mm. täyttetty hirvi ja erilaisia hirvenpääesineitä. Tuumasin tyttärelle, että tuo isompi hirvenpää on juuri kuin se Kuusamosta löytynyt veistos. Kierrettiin sitten näyttely, mikä ei sinänsä pohjosen asukille ollut kovin uutta, tuttua eläimistöä se toi esille. Kunnes loppuosassa silmiin osui se Kuusamosta löydetty veistos. Olipahan hieno nähdä se livenä. Harmi että sen löytäjän lapio/kanki/kuokka tai mikä nyt olikaan ollut työkaluna oli osunut veistoksen turpaosaan ja napannut siitä palan pois. Paikalla oli opas, joka kertoi juuri yleisölle löydöstä. Ihmiset katselivat sitä kiinnostuneena. Kun hänen tarinansa oli ohi, tokaisin ääneen, että "Kuusamon miehen piti tulla aika kauas nähdäkseen tämän historiallisen Kuusamosta löydetyn esineen". Sehän tuntui innostavan väkeä ja hyvä etteivät minulta kyselleet tarkemmin löydöstä. Tuumasin vain lukeneeni siitä aivan kuten muutkin, eikä sen löytöpaikkaa ole julkisesti paljastettu. Tavan ihmisten mökkirannasta se kuitenkin löytyi.



Hämeen linna oli hieno vierailukohde ja suosittelen kyllä sitä kaikille.





Linnasta selvittyämme tyttäreni halusi ehdottomasti käydä viereisessä vankilamuseossa, joka sijaitsee linnan vieressä. Lainaus Vankilamuseon sivuilta (
https://www.kansallismuseo.fi/fi/vankila/historia) :
"Entinen Hämeenlinnan lääninvankila, vuonna 1871 valmistunut Suomen ensimmäinen sellivankila avautui Suomen kansallismuseon yleisökohteena 2.5.2019. Samalla Kansallismuseo aloitti vankilan näyttelyn ja kävijäkokemuksen uudistamisen, jossa nousevat pintaan ihmisyyden perimmäiset kysymykset ja monenlaiset tunteet. Vankeinhoito lääninvankilassa päättyi vuonna 1993. Lääninvankila muutettiin Hämeenlinnan kaupungin ylläpitämäksi museoksi 1997. Kansallismuseo avasi kohteen nimellä Vankila."
Kyllähän se oli varsin pysäyttävä paikka. Konkretisoitui varsin hyvin se, minkälaisissa puitteissa on tuomioita istuttu. Ja tuskin tilat ovat olleet niinkään siistejä, kuin ne nyt olivat museoituna. Jostain kumman syystä mieleen tulivat omat inttiajat Pohjan Prikaatin varuskunnassa Oulussa. Varuskunnat ja vankilat eivät lopulta olleet niin kaukana toisistaan niin rakennuksina kuin hengeltäänkään. Vankilan sellejä oli jätetty autenttiseen asuun ja etenkin seinäkirjoitukset puhuttelivat. Kolmessa kerroksessa oli kyllä monenlaista nähtävää.




Eikä ulkopihallakaan meinkinki muuttunut. Jossain vaiheessa historiaa vankien ulkoilu oli tapahtunut erillisissä karsinoissa, joissa oli seinät. Näin estettiin vankien kommunikointi ja muu toiminta ulkoillessa. Ja aseistetut vartijat valvoivat yläpuolelta hommaa. Myöhemmin rakenteet purettiin ja pihalla pääsi liikkumaan vapaammin.



Vankila oli kyllä kokemus, joka ei hetkeen unohdu. Ja herätti kaikenlaista keskustelua. Yhdessä linnassa vierailun kanssa oli aika jämäkkä paketti, jonka päälle teki mieli päästä tuulettamaan pääkoppaa ja hörppäämään päiväkahvit. Joten suunnaksi otettiin Aulangon näköalatorni.



Sehän kävi hyvästä jumpasta kiivetä 33m korkeaan torniin katsomaan maisemia. Ja pääkoppa tuulettui kyllä edellisten kohteiden kuormasta. Aikamme maisemia katsottuamme lähdettiin paluumatkalle. Nuoriso oli sitä mieltä, että nyt ajetaan suorinta tietä lähtöruutuun, kun on vankilastakin selvitty. Eli Padasjoki-Jämsä-Muurame. Koetin selittää, että ralliliikenne voi tulpata menon aika tehokkaasti Jämsän suunnalla, kun ek:t purkautuvat juuri kun ollaan alueella. Että voisi olla parempi ajaa vajaan tunnin pidemmän nelostien reitin kautta. Äänin 1-2 suunta otettiin Jämsää. Jossa sitten liikenne tulppasi täysin puolitoista km ennen kiertoliittymää kohti Jyväskylää. Siinä jonotettiin puoli tuntia, jonka jälkeen ympyrästä selvittyämme liikenne alkoi sujua. Eli nuoriso oli oikeassa ajallisesti niukin naukin. Minäkin olin oikeassa ralliruuhkan osalta. Loppu hyvin kaikki hyvin, Muurameen selvittiin päivän päätteeksi.