Tänä vuonna 50v täyttävä ikuinen pikkupoika. Lähes kaikenlainen käsitettävä asia maailmassa kiinnostaa, ja erityisesti kaikenlainen tekniikka on lähellä sydäntä. T-I ukko, verenperintönä tullut ihan mahdoton pakko touhuta kaikki edes teoriassa mahdollinen itse. Välillä onnistuu, välillä ei, mut hei, pääasia että yrittää.
Peruskoulussa kun pidettiin esitelmiä niin muut teki esitelmänsä silloisista teini-idoli bändeistä yms yms, minä tein pitkät esitelmät kirjoituskoneella papukaijoista, vähän lentokoneista ja taisin jopa tehdä WW2 taistelulaivoistakin jonkun luennon... en ollut mikään nörtti mutta en myöskän taipunut siihen idoli-elämään vaan menin omia polkujani. Faija sitä aina painotti että pitää tehdä sitä mikä on itelle mieluista, eikä sopulina muiden intohimojen mukaan. Tämä on säilynyt läpi vuosien, ja tyytyväisenä katselen kun erityisesti poika ajattelee omilla aivoillaan.
Ilmailun parissa vuodesta -85 asti.(eli kloppina hakeuduin kesätöihin Malmille erääseen ikiaikaiseen lentokouluun) Lentokonemekaanikko on ammattinimike ja nyt vanhoilla päivillä lähdin vielä uudelle uralle helikopterien maailmaan tuohon rajojemme vartijoiden porukkaan, siviilimekaanikkona.
Helikoptereita ja pursikoneita lukuunottamatta kaikenlaista tullut vuosien saatossa laiteltua yleisilmailusta tuohon kaupallisen ilmailun "isokone" puolelle vaikka suurin konetyyppi lupakirjassa on ~200 paikkainen Airbus321. Laajarunkoisten parissa en ole touhunnut, enkä päivääkään ollut suuren sinivalkoisen F:n palkkalistoilla.
Kaikkien vuosien jälkeen pidän työstäni edelleen, ja hakeudun mielelläni uusien haasteiden pariin koska kai se sisälläni asuva horoskooppinen kaksonen pitkästyy helposti ja vaatii virikkeitä.
Autot tietysti kiinnostaa ja harrasteen suunnaksi on valikoitunut nuo aistikkaat ja tasapainoiset brittivehkeet.

Volvoja ei ole ollut varsinaisena harrastepelinä, pl. takavuosien C303 maastorysky. Käyttöpeleinä Volvolta ollut -99 bensa V70 ja nykyään tuo varsinaisesti frouvan auto tdi V70.
Koiria ollut kaverina läpi elämän, joten niitä on tälläkin hetkellä kolme. Vähän sellainen keräilyerä kun tuo vanhimmainen, 13v, on ainut varsinainen tarkoituksella hankittu rotukoira. Kaksi muuta vaan "kerätty matkaan".
Moottoripyöräily oli tuossa vuosituhanteen vaihteessa harrastekohde #1. Se jäi sittemmin kun onhan se perheelliselle vähän sellainen oma juttu, ja pari lippaakin pisti miettimään asioiden tärkeyttä. ~15v pysynyt kuivilla mopohommista...
Etelän vetelä, pääkaupunkiseudulla asunut ja elänyt, vasta -06 sain frouvan ymmärtämään että maalla on mukavaa. Muuttopäivänä vakuuttelin että ole vaan ihan rauhaksiin siellä muuttokuorman päällä. Kahleet avattiin sitten Mäntsälässä...
