Eilen illalla puol yksitoista tuli kotiuduttua Viron kierrokselta, täytyy sanoa että aivan mahtava reissu joka aspektissa! Sai kokea kunnon backpacker-meininkiä, näki paljon sellaista mitä normaali turisti ei koskaan saa nähdä, pääsi kiertelemään erikoisempia paikkoja mm Tarttossa ja maaseudulla ja sainpa vielä yhden uuden ystävänkin! Tätä reissua muistellaan kaiholla pitkään...
Päivä 0
Merkintä siksi etten laske tätä vielä oikeen matkapäiväksi, sillä ajoin vain Joutsaan kaveria vastaan. Hieman Hartolan jälkeen alkoi luonollisesti sataa juuri kun olin irroittanut ajovaatteista sadevuorit jotta ne hengittäisi paremmin. No, kaveri oli kuulemma ajanut oikestaan koko matkan Pohjanmaalta Hämeen sydämeen kaatosateessa ja kurvasikin Joutsan shellille pukeutuneena muodikkaasti jätesäkkiin ja huomioliiviin

Siitä lähdimme sitten kohti sysmää teiden 612 ja 610 kautta, joka tunnetaan ihan virallisestikin Päijänten maisemareittinä. Maisemat tosin jäivät vallitsevan säätilan takia vähän vähemmälle huomiolle, mutta perille päästiin ja kamat laitettiin kuivumaan seuraavaa aamua varten.
Päivä 1: Matkustus
Herätys 4:50, vilkaisu ulos: vettä tulee kuin aisaa, fakk jee! Kassit levälleen ja sadevuorit kiinni vaatteisiin, aamupala naamariin ja tulta (tai no, vettä) päin! Laiva starttasi helsingistä 9:15 joten nyt ei oikein ollut mahdollisuutta jäädä odottelemaan parempaa keliä. Sade onneksi lakkasi jossain Mäntsälän eteläpuolella joten ei sentään kastuttu aivan litimäräksi. Helsinkiin päästiin ja aiemmin tankkilaukun kanteen printtaamaa ohjetta lennosta hieman säveltäen löydettiin vielä satamaankin ajoissa, oikein 10 minuuttia tais jäädä pelivaraa

Pyörät kun saatiin laivaan ja kiinni ja lähdimme kohti kantta alkoi jo aurinkokin paistamaan. Tallinnaan päästyä etsimme huoltoaseman, tankkasimme pyörät ja lähdimme ajamaan kohti itää, pitkälle ei päästy kunnes alkoi satamaan ihan kunnolla, laskeskelinkin että ensimmäisenä päivänä tuli ajettua semmoinen 270km eriasteisessa sateessa. Kaikki laukut onneksi ja ihme kyllä osoittautuivat vesitiiviiksi vaikka niiden mukana tulleet sadepussit eivät olleetkaan enää paikalla (jäivät Lahti-Hki-moottoritien levikkeelle koska olivat revenneet viiman lepatuksessa). Ajettua reittiä en oikein tarkkaan muista, koska ajelin lähinnä kaverin perässä maisemia katsellen, mutta jos joku haluaa karttaa katsella ajelimme suunnilleen niin, että nousimme Narvantieltä Kostikveren jälkeen Jägala-Käravete teelle, ja sitä pitkin Aegviiduun. Siitä Läpin läpi Väike-maarjan kautta Avanduse mõis:ille Simunan pikkukylän liepeille (tavallaan herraskartano mutta muistuttaa enemmän jonkun kuubalaisen huumeparonin palatsia) Siitä eteenpäin ei reitti ole täysin selvä, mutta Võtikveren kautta kuitenkin mentiin Peipsijärven rantaan Mustveehen. Enpä muista aiemmin käyneen niin suuren järven rannassa ettei vastarantaa näy ollenkaan. Maaseudulla ajellessa pisti silmiini pelloilla ja tien vierieä tepastelevien kurkien mahdoton määrä. Luulin niitä ensin haikaroiksi värityksensä perusteella, koska ne eivät olleet näitä meillä eleleviä harmaita suokurkia, vaan mustavalkoisia ja niitä oli PALJON! Ihmiset olivat pystytelleet pihoihinsa pitkiä pylväitä joiden päihin oli kiinnitetty esim kärrynpyörä makuulleen siinä toivossa että kurjet tekisivät pesän sinne laelle, ja kurjethan tekevät. Pesiä oli vähän väliä maanteiden laidoilla, kaveri tiesi kertoa että ihmiset haluavat kurkien pesivän pihapiireissään jotta ne tappaisivat alavalla maaseudulla runsaina määrinä luikertelevia käärmeitä.
Maaseudulla ajellessa vallisti jotenkin omituinen tunnelma: aivan kuin olisimme olleet jossain Tśernobylin lähimaastossa, kaikkalla näkyi hylättyjä tehtaiden raunioita, sortuneita navetoita sekä ensisilmäykseltä tyhjän näköisiä taloja, joissa kuitenkin tarkemmin katsottuna oli suurimmassa osassa elämää. Meiniki ja näkymä oli kuin outo vääristynyt yhdistelmä neuvosto-venäjää ja nykyaikaista eurooppaa: monissa taloissa ei ollut kevytsoraharkkoseinien ympärillä minkäänlaista ulkovuorausta, katto puskee sammalta ja wtf efektinä pihassa uudehko musta Audi. Hetken matkaa eteenpäin nojaa tiellepäin vanha talonhörskä joka näyttää siltä että se saattaa kaatua millä hetkellä hyvänsä, ja jonka seinästä törröttävään satelliittilautaseen meinasin törmätä katseltuani hetken vasemmalle. Koko ajan tuli vastaan pikkuasioita jotka ei vaan jotenkin natsaa yksiin. Vaikka talo olisi ollut minkälaisessa kunnossa oli nurmikko viivoittimella ajettu ja kaikki kukkaistutukset moitteettomassa kunnossa (kertoman mukaan pihastaan virolainen tunnetaan). Kasvihuone löytyi lähes jokaisesta pihasta, joka ei toisaalta yllätä avarassa maastossa, saahan sieltä lähes ilmaista ruokaa.
Mustveehen päästyämme suuntasimme Ensin Jõhvi-Tartu-Valga maantietä metsakülaan asti josta käännyimme pitkin Peipsijärven rantaa Aovere-Kallaste maantietä pitkin Alatsikvi Loss:ille (linna) Josta matka jatkui pienen jaloitteluhetken jälkeen takaisin Tartontielle ja kaupungin läpi vähän Tarton eteläpuolelle Ülenurmen kylään (tavallaan esikaupunkialuetta) jossa vietimme molemmat yöt kaverin ystävän luona. Minulle oli melkoinen yllätys millaisessa kurjuudessa normaali keskiverto kerrostalovuokralainen Virossa elää, mutta siitä huolimatta oli järjestänyt meille ruoat, pullat, kahvit, lainannut kaverilta ilmapatjan ja vielä varannut miehensä kavereiden yhteisen kimppatallin meille jotta saimme pyörät yöksi sisään vaikka itse ei olut edes kotona vaan vähän matkan päässä isänsä majatalolla ensin järjestelemässä tilausjuhlaa ja toisen yön niitä pitämässä! Majapaikkaan kamat saatuamme lähdimme vielä ilta-ajelulle läheiselle kukkulalle jonnekin Metsanurga-Kõivuküla akselille katselemaan Tarton valoja ja parantamaan maailmaa pitkälle aamuyöhön.
Mittariin kierähti ensimmäisen päivän aikana lukemat 512, triplasti sen mitä olen tähän asti ajanut yhden päivän aikana ja ensimmäinen kerta kun tankkasin yhden päivän sisällä kolmasti.
Päivä 2: Jõgevatreff
Aamiaisen syötyämme kävimme moikkaamassa majatalolla meidät majoittanutta varsin voipuneen näköistä työmyyrää joka sopivasti olikin juuri tekemässä ujohkoa 10 litran satsia munavoita

ja lähdimme ajelemaan pikkuteitä kohti Kuremaa-järv:en pohjoispäässä sijaitsevaa Kuremaa Mõis:iä ja sen mailla järjestettyä miittinkiä. En ole vielä kuullu tämän vuoden osallistujamäärää mutta pyöriä oli PALJON!!! Monet eivät tosin meidän tapaan majoittuneet leirialueella vaan ajoivat paikalle vain paraatin takia, ja osa majoittuneista totesi oluen olevan parempaa kuin mopoilu, joten luotettavaa lukemaa lienee vaikeaa saada, mutta oma arvio menee yli tuhannen, ehkäpä yli 1500:n
Hetken odoteltuamme alkoi portille kerääntymään alati kasvava jono jos jonkinlaista moottoripyörää, ja johon mekin aikamme odoteltuamme liityimme. Poliisi oli sulkenut koko tien Kuremaalta Jõgevan kylään joten koko maantie oli yksin tolkuttoman pitkän moottoripyöräparijonon käytössä, yritin välillä katsella peltoaukeilla ja avarilla paikoilla mutten onnistunut näkemään jonon kumpaakaan päätä. Ihmisiä oli katsomassa koko matkan laidalla satamäärin ja pyörille hurrattiin lähes omituisella innolla, myöhemin kuulemani mukaan moottoripyörä on Virossa harvinaisuus ja kaikki paikalle pääsevät haluavat nähdä paraatiajon joka vuosi. Tien pientareilla oli paljon lapsia ja vammaisia nuoria jotka pyytivät koko ajan antamaan pyörälle kierroksia ja ojentivat käsiään high fiveen, ja koska itse siinä vasemmassa jonossa ajelin ajattelin piristää joidenkin päivää ja aina sopivan tilaisuuden tullen kävin vaihtamassa läpsyt vauhdista tai muutaman kerran käänsin tuppea kytkin pohjassa. Ihmisten kasvoilta välittynyt vilpitön into oli toisaalta vähän outoa ja toisaalta hemmetin makeaa katseltavaa, aivan mahtava kokemus kaikkiaan! Olimme jossain jälkimmäisessa kolmanneksessa joten paikalle päästyämme alkoi koko Jõgevan keskuskatu sivuteineen olemaan aivan tukossa moottoripyöriä, ja omatkin kulkineemme jouduimme keskimmäsiten harmiksi jättämään jo kolmanteen peräkkäiseen viistoparkkiin muttemme nyt siinä hötäkässä muutakaan keksineet varsinkin kun ohjaajat ajattivat meidät siihen (jollain tavalla, koko kylälle saapuminen tapahtui jonkinlaisen organisoidun kaaoksen keskellä). "Festarialueen" läpi kierreltyämme päätimme istuskella läheisessä puistossa jonkin aikaa väijymässä kumman pyörää kuvataan enemmän, kaveri voitti kirkkaasti mm tankkiin käsin pinstraipattuine susineen muttei omanikaan aivan huomiotta jäänyt. Kaveri keräsi vielä enemmän huomiota, sillä virossa naismotoristi on todella harvinainen yhdistelmä. Paikallisten keskuudessa tuntui herättävän ehkä suurinta huomiota molempien pyörien ympäri pyörähtänyt ja nyt nollalla alkava matkamittarin lukema.
Treffeiltä lähdettyämme suhailimme lähialueen pikkuteitä ristiin rastiin, ei mitään hajua missä oltiin koska nautiskelin vain mahtavasta ilmasta ja treffin jätämästä tunteesta ja ajelin vaan kaverin perässä, iltapäivällä suuntasimme Tarton keskustaan syömään ja kävelemään, samaan aikaan näytti olleen menossa "Tartto puhkpillifestivaal" keskustorilla joten torvimusiikkia ja markkinahumua riitti joka suunnasta. Illemmalla ajelimme vielä pitkin kaupunkia mm katselemassa "slummeja" ja yleisesti alueita joihin perus paskamahaturisti ei viitsi vääntäytyä, Reissun päätteeksi kaupasta pari olusta, pyörät talliin yöksi ja partsille filosofioimaan aamukahteen. Mittarissa taisi olla tallin oven sulkeuduttua 728.
Päivä 3: Paluumatka ja haikeat fiilikset
Sunnuntaiaamu koitti aivan liian aikaisin ja oli aika alkaa suunnitella paluumatkaa. Kiitoksena majoittajalle jätin pöydälle viiskymppisen joka mielestäni on käypä korvaus kaikesta ylöspidosta mutta heille käsitykseni mukaan rahat parin viikon elämiseen, mielenkiinnolla odotan jälkikommentteja, sanoin kyllä kaverille että välittää kiitokset ja tarkoitukseni joka ei tod olut pröystäillä...
Aikataulu oli löysä ja ainoa merkattu välietappi roadhouse-grillikiska 5km Paidesta kakkostien varrella jossain Mäo:n lähistöllä, jossa näin jotenkin oudon tutun näköisen vihreän triken. Sisälle pästyämme huomasin muutamalla kaverilla liivin josta selvisi miksi näky oli niin kovin tuttu: Salpa MC, Hollola. Muutama sananen vaihdettiin siinä ennen matkan jatkumista kakkostietä pohjoiseen, jolta käännyimme Kolu-Tammiku tielle katsomaan Tuhala Nõiakaev:oa, joka on ilmeisesti jonkin sortin lähdekaivo joka tulvii rajusti kahdesti vuodessa (pankaa youtubeen joko tuhala witche`s well tai tuo nõiakaev) mutta koska nyt ei ollut tulvimisen aika päätimme ettemme ala kävelemään täysissä ajoromppeissa 2,5km:ää metsäpolkua vaan jatkoimme matkaa koko reissun ainoan pääosin hiekkatien läpi ja sieltä (vissiin) 15-tien kautta Tallinna ringteelle ja nelostietä satamaan jossa vielä kauppastoppi erehdyttävästi cittaria muistuttavassa marketissa (ei ollut, mutta tuttuja merkkejä kuten Prisma putkahteli koko matkan siellä täällä muuallakin kuin Tallinnassa, josta sitten jo löytyykin Stockmannista Seppälään kaikki mahdollinen)
Löysäksi suunnitellusta aikataulusta jäi vielä melkein kaksi tuntia lorviaikaa terminaalin nurkalla kunnes oli aika jättää haikeat jäähyväiset (toivottavasti perjantaihin asti, pitäisi tulla vielä käymään meillä) ja siirtyä yksin laivaan. Bongasin saman triken laivalta purkuvuorosta noin minuutin ennen omaani ja pyysin josko voisin liimautua peesiin kaupungin läpi, sain vastaukseski "aha":n joka nähtävästi tarkoitti "etti itte reittis" koska en löytänyt seuruetta laivasta päästyäni, joten päädyin "hassle free" ratkaisuun ja käännyin lauttasaaren sillan kautta olariin ja siltä kehä ykköstä lopulta vanhalle lahdentielle. Tonni pyörähti mittariin osapuilleen
tässä, vähän Mäntsälän eteläpuolella, jonka jälkeen päätin hypätä suunnitelmien vastaisesti moottoritielle päästäkseni vain pikaisesti kotiin. Vääksyssä vielä kerran bensaa ja pulkkilanharjulta viiden millin ötökkäkuorrutus visiiriin, kotona 22:30 ja mittarissa lukema 1125.
Hittolainen mikä reissu! Niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin oli matka vähintään yhtä paljon henkinen kuin fyysinen, ja vaikka pääpaino ainakin aluksi olikin Jõgeva, jäi se lopulta mahtavasta kokemuksesta huolimatta aika statistin asemaan kun ajattelee koko matkaa. Kysy keneltä vain siellä, esim tallinnalaisilla ja lopulla maalla on hyvin vähän tekemistä keskenään
Plussat:
-Ikinä ennen ajanut mitään tuonnepäinkään yhdessä enkä useammassa päivässä
-Ikinä ennen ajanut metriäkään ulkomailla
-Uusia kokemuksia, paljon lämpimiä muistoja
-Uusi mahtava ystävä (netissä on juteltu varmaan vuosi muttei oltu ennen tavattu)
Miinukset:
-Juuri ennen matkaa vaihdettu nokkaketjunkiristin päätti hajota vain 500km:n jälkeen ja puolet matkasta jakopää piti hirveää rohinaa
-Joko jatkuvasta täryytyksestä tai jossain töysyssä takarenkaaseen osuttuaan takalokarin/kilpitelineen kannake murtui ja kilpi roikkuu
-(kumpaan vaan) pieni pala sydäntä jäi johonkin päin viroa, kotimatkan alkaessa alkoi jo silmäkulma kostua kun toisaalta ei millään olisi vielä lähtenyt, toisaalta ei jaksanut ajaa enää yhtään enempää kuin pakko ja kamala ikävä kotiin...
Sitten kuvia, ekalta päivältä ei juuri ole koska satoi koko ajan eikä ihan joka juttua viittinyt pysähtyä räpsimään myöhemminkään:

Sopivasti edellisiltana puunasin ja vahasin pyörän, meni vähän hukkaan kun puolet akasta päivästä tuli vettä kun aisaa...

Perjantaiaamuna kotipihasta lähdössä (kaveri toivoi pysyttelevänsä
incoqnito)

Menomatkalla laivalla, mukana muitakin treffiläisiä




Majapaikan pihapiiriä, asuimme tuossa keltaisessa talossa.

Pyörät yöpuulla

Treffipaikan portilla odottelemassa paraatin alkua

Anarchy-äijällä pähee boksinkansi (en viittinyt mennä lähemmäs)

Ylhäältä mäeltä kartanon etupihalta

Kuva sen kertoo

Hyvin säilynyt äfkakkonen, näkemistäni (omani jälkeen

) parhaassa kunnossa

Porukka alkaa valmistautua paraatiin




Joissakin traikeissa kohtalaisen mielenkiintoisia ratkaisuja, takana liekkikuvioituna suomessa tietääkseni harvinaisempi Honda F6C Valkyrie& 1500cc bokserikutonen, nettimotossa on myynnissä useitakin näköjään mutta omiin silmiin ei ole osunut.

Monta, monta pyörää...

Taas trike, kuplan koneen rötpötyksestä ei erehdy


Pari jaavaa...

...keskimmäinen vesseli jäi tunnistamatta minulta.

Kolmepuokki Jawa ja Highway patrol Kawa



Perillä Jögevassa, porukkaa oli kun pipoa!

Kalustoa kaiken kokoista, luulin ensin Dax:iksi, mutta lähempi tarkastelu kertoi muuta (ei saa selvää tuosta kilvestä eikä muista enää...)



Itäkoneita(ko)

Jaavassa velorexin purkki, vimpan päälle molemmat

Hondan viissatanen Ceeäxä ja poikittainen veekakkonen.

Pari helkutin komeeta piiiiitkää traikkia...

...ja persuta vieläpä suomen kilvissä! (mitähän ton kuvan muokkauksessa on käyny...) Molempien perissä havaittavissa ainakin minusta muotoilua MX-5:stä, ja toisen käyntiäänikin muistutti erehdyttävästi Mazdaa...

Trucker-putket,mmmmmmm......

Jäipä tällekin parivaljakolle merkki antamatta

Pari harvinaisen maukasta Cebaria


Ainoa poliisin pysäytys sattui tuon
veskin vieressä joten otinpa kuvan siitäkin

Noitakaivon lähistöltä, mitenniin eksyksissä, tätä risteystä ei vaan oo kartassa


tavallinen maalaisnäkymä (kuolaa...)



Kotimatkalla...
