toinen tapa saada hyvä liitos on tinata siihen monisäikeisen kuparijohtimen päähän hieman tinaa ja sitten vasta puristaa se suojaamaton liitin siihen rullaavalla pihdillä.
suojattut liitimet jätän suosiolla maatalouskoneasentajille ja mtk-isäntälinjalle....
en kiistä, etteikö mikan ja muut ruttoalertit olisi oikeassa tuon murtumismahdollisuuden suhteen,
Tinaa ei missään tapauksessa ennen puristamista, sillä pian vierailee se savolainen serkus-kaksikko, Wituiksmen ja Uusiksmen.
Koska missään tapauksessa kuparijohdinta
EI tinata
ennen puristamista!

Jos tinaamista käytetään, niin vasta liittimen puristamisen jälkeen. Syy on tinan kemiassa!
No joo... olen lähemmäs 60 vuotta "tinaillut, paljon pilannut", mutta en muista yhtään tapausta että tinaamalla tekemäni liitos olisi pettänyt. Aloittelin putkiradioilla, mutta myöhemmin monta muuta kohdetta, jopa vesijohdon kapillaariliitoksiakin. Kaipa se on tuosta liitostekniikastakin kiinni
, ei mopolla mahottomia...
Tuo varmaan riippuu pitkälti tehtyjen liitosten määrästä ja ajasta!

Oletkos koskaan törmännyt murtuneisiin/tms. pettäneisiin tinauksiin missään laitteessa?
Jos olet, niin olet omin silmin havainnut tämän kerrotun ilmiön! :hello:
Oletkos OH-hemmoja?
Ja vielä tinauksista, kuinka monella on Volvosta pettänyt bensapumpun, järjestelmä-releen tai valoreleen tinaukset?
Tässä yksi, joka voi sanoa, että uudelleen tinattu! Valorele vain kasvatti kärkien väliin vielä piikitkin!

Ja väitämpä, että tässä gallupissa nousee useampi käsi pystyyn!

Hautakiveeni voi pelkästään harrastetinauksista kirjoittaa:
Paljon tinasin, paljon tuhosin! Viimein kolvini kylmeni!

PS. valmistussavu on tuttu aine!
