Tekniikan valinta.

Moikka. projektiautona löytyy -75 242 B200 (ellei ollut B19, en just muista) kaasarikones ja varaosakaarasta löytyysi b200f +m47+1030perä. Millainen tuo 242sen alkuperäinen perä/tekniikka on normaalissa käytössä. lähinnä mietin että kannattaako vaihtaa tekniikkkaa kun ei tule kisakäyttöön vaan harraste/käyttöpeliksi ja ajo ei ole jatkuvaa burnista.. tokihan sen voisi vaihtaa kun tulis lisää tehoja mut sitten kärsii vanhan auton/tekniikan fiilis.. Suurin osa ajosta on maantieajoa joten millainen tuo 4-lovinen on käytännössä. kun en ole ennemmin ajellut tuollaisella 4-lovisella laatikolla. milelipiteitä kehiin..

*poistuu ottamaan b200f+m47-yhdistelmää pois*

Jos on alkuperäinen kone niin on B19 (tai B21).

Otat siitä ruiskukoneisesta laatikon ja kardaanin ja vaihdat ne 242:n alle niin saat kulutusta ja melua matka-ajossa pienemmäksi. Myös kytkinlevyn saatat joutua vaihtamaan siitä ruiskullisesta, koska siinä nelilovisessa laatikossa on luultavasti eri booritus kytkinakselilla. Kytkimen paineasetelmat eivät sovi ristiin erilaisten vauhtipyörien vuoksi.

Mikään amerikan temppu ei olisi vaihtaa tekniikkaa siihen ruiskulliseen, koska 240:ssä ruiskun johtosarja on hyvin pitkälti erillään muusta sähköjärjestelmästä. Tankki ja polttoainepumput pitäisi myös ottaa siitä ruiskukoneisesta ja kun on noin vanha kori kyseessä joutuu tekemään polttoaineen paluulinjan koneelta tankille. Mutta onko sitten järkeä vai ei kun kulutuksessa ja voimassa ei suurta eroa ole. Ja sitä kaasikonetta saa kummasti piristettyä kun vaihtaa kaasuttimeksi pysty Weberin.

Tässä välillä kävin ottamas varaosakaarasta moottorin ja vaihdeloodan pois siinä 242sessa on b19 niin eikös siinä ole jotain 82hv ja tuossa ruiskussa 110hv eli noin 30 kaakkia lisää. paljonko mahtaa vaikuttaa tehoihin ja kulutukseen jos lisäksi laittaa isomman putkiston, kattihan jää pois ja laskis pikkuisen kantta + jokin toinen nokka.. en viel ole kattonu jotta mikä perä tuos 242sessa on, elimenluovuttajassa  oli 1030. eniten haluaisin tehoa/vääntöä tuonne 50-120km/h alueelle, en niinkään huipputehoja/nopeutta.

Isommasta putkistosta ei juuri hyötyä ole, takavaimentimen ja katin poistaminen tuo muutaman kaakin lisää. Siinä B19:ssa on luultavasti A-nokka, ruiskukoneessa luultavasti joku hieman miedompi. Eniten siiinä B19:sta ahdistaa imusarja ja kaasutin sekä matalampi puristussuhde. Pakosarja ja kansi ovat ominaisuuksiltaan samat (saattavat olla jopa tismalleen samanlaiset).

Perä on hyvin todennäköisesti 242:ssa sama 1030, välitys saattaa olla siinä hieman pidempi tai sitten ei (Göteborgissa kun ovat saattaneet nakata alle mitä hyllystä on sattunut käteen).

B19:ssa noin puolet kevyempi vauhtipyörä mutta raskaammat männät/kiertokanget kuin B200:ssa. Jos päätyy asentamaan ruiskun siihen B19 kylkeen niin kanteen pitää tehdä reikä ja kierteet ruiskun lämpöanturille (ellei vaihda kantta siitä B200:sta) sekä vaihtaa vauhtipyörän siihen sairaan painavaan ruiskukoneellisen malliin (jotta ruisku saa tiedon kammen asennosta). Kannesta olisi hyvä ottaa siivu (1-1,5 mm) pois jotta saa puristussuhteen järkeväksi. B200:lle ei isoja pysty tekemään edullisesti, nokan voi vaihtaa ja kannesta ottaa hyvin vähän pois sekä vauhtipyörää hivenen keventää.

Viritysaihiona se B19 on parempi, koska kiertokanget ovat vahvemmat ja puristussuhde on vakiona sellainen, että kestää turbottaa

Jos enemmän teuhua halajat niin otat lähtökohdaksi sen B19:n. Etsit siihen B230 moottorin männät ja porautat lohkon niille, hiotat sen B19 kampiakselin B200 kiertokangille sopivaksi ja samalla saat lisää iskun pituutta sekä etsit ärjymmän nokan. Sitten onkin koneella iskutilavuutta liki 2,5 litraa ja ruiskun joutuu vaihtamaan säädettävään ja ja ... homma karkas lapasesta