Seon ihan verrattavissa normaaliin 700-sarjan Volvoon. Ainoa "erikoisuus" on se jakopää, jota ei saa tasapainoakselin osalta oikeille säädöille ja öljypumpun hihnapyörän kiinnitysruuvi, joka
pitää aina uusia eikä käyttää vanhaa. Auton kori on siltä ajalta jolloin se sinkityskin oli saatuu ihan kuntoon

- ei ruostu helposti. Tuon jakopään niksien osalta tein aikanaan tutkimuksen, jossa nuo kireydet ja kiristysmenetelmät tutkittiin ja korjattiin newtoneiksi. Samoin sen "asennusavaimen" käyttö tasapainoakselin hihnan kiristyksessä ja eräiden ruuvien muutokset kuusiokoloruuveiksi. Saattaa löytyä kirjoitelmia tuosta "museon puolelta", eli wanhasta volvolandiasta, ihan omatekemiä. Minulla oli tuo GLT kolmisen vuotta ja tuota aineistoa pääsi kertymään. Yleisempi on M46-laatikolla oleva versio ja automaatti on harvinaisempi. Joitaki yksilöitä on jälkeenpäin muutettu M47 laatikolle (ei hyvä

). Jakopäästä löytyy kahta versiota: manuaali- ja automaattisäätöinen, hihnat ovat erimittaisia. Muutenkin luonteeltaa ns "ajajan auto" eli on kiva ajaa

.