Ja sitten oma vastaus. Ihmisen elämässä on kaksi tilannetta, jolloin hetken ajan rahat riittävät. Ensimmäinen on opiskelijan työllistyminen valmistumisen jälkeen ja toinen on asuntolainan loppuminen. Kunpa joku olisi kertonut minulle maailman kahdeksannesta ihmeestä jo ensimmäisen etapin kohdalla

Lainan loputtua alettiin sentään siirtää säännöllisiä kuukausieriä kivijalkapankin hallinnoimaan yhdistelmärahastoon. Tämä on helppo, mutta kuluiltaan kallis tapa. Pitkällä ajalla voittoa tulee, mutta suuri osa siitä jaetaan pankin kanssa. 10 vuoden historia Eurokriisin ja pörssiromahduksen yli osoittaa senkin selvästi tyhjää paremmaksi.
6 vuotta sitten aloin harrastaa aktiivista osakesijoittamista omassa salkussa. Alku oli ihan sekoilua taksikuski- ja kampaajaindeksillä muotilappuja ostaen. Tulvavaaraa ja Outokuoppaakin ehdin jossian välissä omistaa. Sitten käytin muutaman kympin ensimmäisiin osakesäästämisen oppikirjoihin ja lottokupongit lähtivät, tonnien tappiolla. Kirjojen kuitit käytin pääomatulon vähennyksenä.
Viimeisten 5 vuoden aikana olen rakentanut salkkuani tietoisesti turvalliselle puolustuskannalle osinkoa maksaviin arvoyhtiöihin ja lisänä OMX25H ETF.
Salkku nyt, isoimmasta positiosta pienimpään:
Fortum
Sampo
Elisa
Nokia
TeliaSonera
OMX25H ETF
Aktia
YIT
Nordea (tärppäsi tänään pilkkiin päivän pohjilta)
Tänä vuonna en ole myynyt mitään, ja jos firmat hoitavat hommansa, en myykään. Joka vuosi vähintään osingot takaisin ja jos jää ylimääräistä, sitten voi varovasti kasvattaa jotain positiota. Muuten loogisen salkun roskana on YIT, jonka ehdin optimistina ostaa jo pari vuotta sitten aivan liian aikaisin, kuvitellessani tämän taantuman joskus loppuvan. Vaikka väärään aikaan ostinkin, en aio toistaa virhettäni myöskin myymällä väärään aikaan, joten olkoot.
Viime vuonna luin
Marko Erolan kirjan Paras Sijoitus (kirja jota salkunhoitajasi ei halua sinun lukevan). Jos haluaa hoitaa homman yhden kirjan lukemalla, niin se on mielestäni tämä indeksoijan raamattu. Erolan teesi on, että koska edes ammattilainen ei pysty päihittämään indeksiä jatkuvasti, ei pysty amatöörikään. On epärealistista yrittää amatöörinä putsata pelipöydässä istuvilta ammattilaisilta rahoja pois kasinopelissä, joten kannattaa ostaa hyviä firmoja ja tyytyä niiden tuottoon. Ja se pitää tehdä niin halvalla ja niin pienin riskein kuin mahdollista, eli hyvän hajautuksen tarjoavilla indeksirahastoilla, joiden kulut ovat pienet.
Kirjan luettuani puolitin kivijalkapankin rahastoon maksettavat kuukausisummat ja se toinen puoli menee nyt tänne:
Seligson Amerikka indeksirahasto
Seligson Eurooppa indeksirahasto
Seligson Aasia indeksirahasto
Seligson Global Top 25 Brands
http://www.seligson.fi/suomi/rahastot2/passiiviset.htmKoko maailman laajuinen hajautus satoihin vahvoihin yhtiöihin ja kirsikkana nuo oman alansa gorillat Top 25 Brands. Näiden tuottoihin pääsee jo 40 € kuukaudessa, koska minimimerkintä on 10 €. Jälkeen päin olen ajatellut, että luin puoli tusinaa oppikirjaani väärässä järjestyksessä. Erolaa lukiessa tuli monesti mieleen, että olen tuhlannut aikaani ja saman lopputuloksen voi saada pienemmälläkin vaivalla ja etenkin pienemmällä riskillä pelkästään neljän viimeksimainitun (tai jonkin muun pankkiiriliikkeen vastaavilla rahastoilla) yhdistelmällä lähes aivot narikassa.
Yritykset keskimäärin tuottavat jotain, ja tuo hajautus ei voi paljon poiketa keskiarvosta, koska se on keskiarvo. Tai oikeastaan keskiarvo ilman huonoimpia firmoja, joita ei ole huolittu mukaan lainkaan. Jos yli tuon tahtoo tienata, pitää oikeasti osatakin jotain.