Paukkuilta meni mallikkaasti. Piskitriossa yksi vähän arastelee paukahduksia, kaksi taas ei niistä juurikaan perusta.
Tämä arkailijakin oli aiempia vuosia leppoisampi, oleili varsin rauhallisesti muiden seurassa kun iltaa vietettiin. Ulos ei kyllä halunnut, eikä toki pakotettukaan, kävi kerran kun muutkin meni pissille mutta tuli jo kuistilta äkkiä sisään.
Nuorimmainen ja vanhin taas olivat H-hetkellä takapihalla mukana kun mentiin frouvan kanssa kattomaan lähitienoon raharikkaiden panostusta asiaan.
Takapihalta katottiin kun räiskyttelivät, eipä nuo piskiläiset siitä paljoa perustaneet. Nuuskuttelivat omiaan ja isompia pamauksia vähän vilkaisivat. Tuon vespan ei kuuluisikaan olla kovin arka moiselle kun lintukoirahan se on geeneiltään, edellinen rotunsa edustaja oli kans the viilipytty, kaupungissa asuessamme oli mukana joskus jopa Vantaan Heurekan ilotulituksia ihmettelemässä.

Ei toki menty sinne ihmismassaan mutta sivummalta kateltiin.
Huskynroikale ei tosiaan paukuista tykkää, sillä kyllä korvat pyöri päässä illan. Onneksi sekin rauhoittunut aikuiseen ikään tultuaan, malttaa lötkötellä, ennen majaili tuolla ikkunattomassa kuraeteisessä pahimman paukkeen.