VRCF:n koirat

Joo, tattis vaan
Kyllähän sillä varmaan hyvät oltavat oli ja kyllä välitettiin.
Mun pojatkin kävi viikonlopulla vielä katsomassa koiraa ja heippaamassa sen. Just ehtivät. Oulusta ja Järvenpäästä tulivat varta vasten.

Eihän tuohon loppuun totu mutta nyt ei pidetty turhan pitkään mitä joskus on yritetty ja se ei iso lohtu ole se pari viikkoa jos eläin kärsii.

Koiraa ei enää meille tule. Kyllä se niin paljon sitoo. Nyt pääse itsekin menemään koska tahtoo ja mihin tahtoo, on siinäkin opettelua.

Aika raskasta aikaa. Tänä aamuna sakemanni 10v 4kk täytyi päästää lähtemään helpompaan olotilaan.

Meni kolmessa kuukaudessa tosi nopeesti huonompaan kuntoon. Oireiden perusteella joku syöpä. Veikkaus johonkin luusyövän suuntaan. No samapa tuo.

Vaikee päivä mutta muistot jää.

Osanottoni.

---

Kaksi koiraa saattaneena viimeiselle matkalle voin vain todeta että oli elämäni kovimnat päivät. Kolmas, nyt jo 12v, on vielä edessä. Vanhin haukku, reilu 15v, vielä heilutti häntää vaikka oli jo ensimmäinen rauhoituspiikki annettu. Otti todella koville. 

Koiraa ei enää meille tule. Kyllä se niin paljon sitoo. Nyt pääse itsekin menemään koska tahtoo ja mihin tahtoo, on siinäkin opettelua.

Osanotot.
Meillä oli tervuja -88 vuodesta -13 vuoteen ja oli kaikkein vaikeinta totuttelu tulla tyhjään kotiin pienemmästäkin kauppareissusta...

No juu, olihan se kiva että edes joku oli ilonen kun tuli kotiin. ( )