Olen kyllä pirun ylpeä tuosta pennusta, kun lenkillä mennään niin perin komeasti hihnassa.

Olenhan häntä opettanutkin, mutta silti koira tomii kävelyllä lähes omistajan ajatuksien mukaan.

Vertailukohtana on perheen tolleri, joka ei ole kaikkien "Ameriikan temppujenkaan" jälkeen ole oppinut kävelemään rauhassa hihnassa, vaan 90% ajasta on hönkä päällä. Paria muuta noutajaa lenkittänyt ja sama "vika", nämä veijarit olivat tosin kultaisianoutajia, niin ei voi täysin yleistää, mutta liekö lintukoirilla niin vahva vietti joka hajuun?
Tuo minun pentuhan on seropi (Karjalankarhukoira, Suomenlapinkoira ja Cocker Spaniel). Hallitsevana rotuna on karhukoira (ulkonäkö ja käytös, paitsi pienempi koko ja puolipystyt korvat). Toiseksi eniten löytyy luonteesta ja käyttäytymisestä lapinkoiraa (muutamia yksilöitä tunnen). Cockerista on paha sanoa. Isä on puhdas karhukoira, ja emä on lapinkoiran ja cockerin sekoitus, mutta tuloksena on vallan ihana poika.