Taas on lapikaspojat olleet kimppailemassa meillä, mutta huomenna on Otolla edessä paluu takaisin Keski-Suomeen, oman laumansa pariin. Ihana on katsoa, kuinka kaksi pahimmassa henkseleiden paukutteluvaiheessa olevaa nuorta urosta on saaneet arvojärjestyksen suunnilleen selväksi ja mahtuvat jopa samaan petiin, vaikka petin omistaja siitä ahtautumisesta useimmiten pienet herneet vetääkin...

Mutta maailman paras nukkuma/vahtipaikka lappalaiselle tässä taloudessa tuntuu olevan tuo kuraeteinen: ovesta ei kuljeta huomaamatta ja kesälläkin alla oleva teräsallas ilmeisesti hohkaa miellyttävän viileää olotilaa koiruuksille.

Oton parkki väritys tuntuu aiheuttavan kummastusta. Edelleenkin moni tuntuu mieltävän lapinkoiran ainoaksi väriksi mustan merkeillä, kuten Sisulla.