Meinasin yhtenä iltana kolaroida toisen pyöräilijän kanssa, kun ajoi luurit päässä ja näpräsi puhelinta kyynärpäillä nojaillen Jopon ohjaustankoon. Lähdin kyseistä jantteria ohittamaan ihan normaalisti vasemmalta puolelta, kun hän rupesi viipottamaan puolelta toiselle yhtäkkiä just sillä hetkellä kun oltiin rinnakkain. Ei paljon jäänyt väliä, olin jo ihan varma että nyt kolisee.
Vaikka aika rauhallinen ja pitkäpinnainen olenkin, niin käännyin vielä antamaan sanattoman palautteen ohituksen jälkeen. Kundi oli yläasteikäinen suunnilleen. Olin maastopyörällä työmatkaa ajamassa, joten ihan hirveällä vauhdilla en sieltä takaa kiitänyt.
Täytyy vielä myöntää oma syyllisyys, en soittanut kelloa, koska sitä ei ole(weight reduction bro

)
Silti voisi sitä ympäristöään vähän tarkkailla kun pyörällä liikkuu. Myös olisi suotavaa pysyä siellä oikeassa reunassa. Itselle on jäänyt maantiepyöräilystä sellainen takaraivoon, että vähän väliä vilkaisen taaksepäin olan yli. Tätä teen aina kun olen pyörällä liikkeellä, se on lähes pakkoliike.