Pientä päivitystä...
Tuossa reipas kuukausi takaperin kertomani vanhempi mukula alkoi aamulla eteisessä itkemään sanoen "minua pelottaa mennä kouluun". Halusi sinne kuitenkin mennä, vaikka annoimme mahdollisuuden jäädä kotiin.
Kun muksut lähtivät kahdestaan ovesta, aloitin silmittömän pommittamisen puhelimella. Koulukuraattorin numero sanoi vain "olen sairauslomalla xx.xx.xxxx asti", joten jatkoin koulupsykologin pommittamisella, vaikka soittoaika olisikin joskus iltapäivällä.
23 kertaa soitin ihan muutamien minuuttien sisään ja sitten vastasi, ehkä hieman hämmentynyt naisääni.
Annoin tulla ihan sieluni pohjasta puhelimeen, en tietenkään henkilökohtaisesti, mutta kerroin kuinka kaikki on tässä lapsen auttamis asiassa mennyt päin vittua paitsi munat, kerroin pettyneeni järjestelmään ym ym... Psykologi kuunteli ja pahoitteli, hän kertoi tulleensa tähän kouluun vasta 2 viikkoa aikaisemmin, koska häntä edeltänyt psykologi jäi yli vuoden mittaiselle sairauslomalle loppuunpalamisen vuoksi. Nnooh.... "Asiakkaat" eivät olleet vielä ehtineet siirtyä hänelle, joten hän lupautui ottamaan muksumme seuraavana päivänä koulun jälkeen juttelemaan, meidän vanhempien tehtäväksi jäi ainoastaan prepata poika tuohon, ettei mene paniikkiin ja juokse kotiin.
Kuinkas sitten kävikään? Poika kävi juttelemassa, soitti ennen sinne menoa kertoakseen, että häntä pelottaa. Soitti myös juttelun jälkeen, kuin aurinko olisi loistanut puhelimesta. Kertoi, että tuo kyseinen henkilö tuntui sellaiselta, että hänelle on helppo puhua ja puhuivat juuri niistä asioista, mistä muksu on meille vanhemmille (pääasiassa minulle) avautunut, mutta mihin ei kukaan ole sanonut sairaanhoitopiirin yksiköissä yhtään mitään.
Tuon päivän jälkeen on poikamme ollut kuin eri ihminen, kuin nuori mies. Temmeltää, töhöttää, nauraa ja suhmuroi kuten tuon ikäisen kuuluukin, mutta hymyilee ja puhuu avoimesti. Tuntuu siltä, kuin lapsi luottaisi meihin vanhempiinkin paremmin.
Kysymys:
Miten on mahdollista, että YKSI henkilö, jolle ongelma on täysin uusi, niin saa 40 minuutin aikana "korjattua" tilannetta enemmän, kuin:
- Neljä eri viranomaistahoa
- Yksi kokonainen psykiatrisen asiantuntijaryhmä lääkäreineen?
Miksi tämä asia tuli taas mieleeni on, että eilen soittivat "uutta aikaa" tuonne terveyden huollon puolelle. Toiveena oli, että loppupäivästä tai aamusta, koska pätkätyötä perheessä. No tottakai kello 10:30... Olivat ihmeissään siitä, että asiat on toistaiseksi saatu kolautettua raiteilleen heille ulkopuolisen henkilön avustamana.
muoviämpäri minä sanon, voiko stressiin kuolla?
Hauska sivuhuomio tuohon aamuun, jolloin muksu itki pelkoa. Hänen pikkuveljensä huomasi, että isoveljellä on kurja olo ja hääräsi eteisessä keräten isoveljen tavaroita. Auttoi siis, ettei tarvitse yksin yrittää. Sitten jäi rauhallisesti odottelemaan (epätavallista häneltä) ja totesi "me myöhästytään kohta, mennään yhdessä ja jos joku tulee sinulle suutaan soittamaan, sanon sille että pidä sinä turpas kiinni". <--- Tuo tsemppasi isompaa ja läksivät kouluun. Pihalla oli sitten isoveljen luokkakaveri, kuulemani perusteella sanoisin murrosiän kynnyksellä oleva likka, tullut soittamaan sitä suutaan. "ETTE TE SAA LEIKKIÄ YHDESSÄ KOSKA KORONA JA TE OLETTE ERI LUOKALLA JA JA JA MINÄ KERRON TÄSTÄ OPETTAJALLE JA JA JA!!!"
Meidän pienempi oli todennut:
"HEI! Tiedätsä mikä tämä on?" ja näyttänyt keskisormea.

Koulukuraattori soitti sitten aikanaan kun hänen sairauslomansa loppui ja ensimmäisen kahden minuutin aikana totesin itselleni, että täysin väärä ihminen tuollaisessa tehtävässä. Täysin munaton. Soitti änkyttääkseen, ettei tämmöinen hiljainen syrjintä näy eikä hänen asiaksi kuulu tätä hoitaa koska lapsella on kontakti muualle ja ja ja.
Siinä sitten keskuteltiin siitä mahdollisesta syrjimisestä ja kiusaamisesta. Kuramoottori kertoi, kuinka heidän koulullaan on tärkeätä ymmärtää muita ihmisiä tuomitsematta ja että kuinka tätä mahdollisesti kiusaavaakin porukkaa täytyy ymmärtää. Että he eivät välttämättä ymmärrä sitä, miksi syrjiminen tai kiusaaminen on väärin tai että se voi tuntua pahalta. Tämän vuoksi koululla käsitellään tämmöisiä tilanteita niin, että puhutaan luokassa yleisesti siitä, kuinka toista kuuluu kunnioittaa ja että näin vältetään myös kiusaajan huono omatunto.
^suora lainaus. Keskeytin hänet:
"Mitäpä luulet onko meille aikuisille koskaan opetettu, että toista ihmistä täytyy kunnioittaa ihonväriin, ulkonäköön tai uskontoon katsomatta?"
- Eehm ehm...niinku mitä?
"Niin että mitäpä luulet onko meille aikuisille koskaan opetettu, että toista ihmistä täytyy kunnioittaa ihonväriin, ulkonäköön tai uskontoon katsomatta?"
- Meille aikuisille?
"Niin..."
- Eh....kyllä kai?
"Jos näin, niin minkä takia meillä tapahtuu väkivalta- ja viharikoksia päivittäin? Miksi meillä on väkivaltarikollisia vankiloissa?"
- ............
"Sanon suoraan, minusta kiusaajaa EI pidä YMMÄRTÄÄ yhtään. En toki ole sitä mieltä, että viedään kiusaaja nurkan taakse ja annetaan hivutusta, mutta kyllä tuollaiset 10-vuotiaat jo ymmärtävät omien tekojensa seuraukset. MINKÄÄNLAINEN SYRJINTÄ TAI KIUSAAMINEN EI OLE MITENKÄÄN HYVÄKSYTTÄVÄÄ TAI YMMÄRRETTÄVÄÄ!"
-.......
......
.....
.... muttakun meillä on koulussa käytössä tämä malli, jossa puhutaan toisen hyväksymisestä.....
Lopetin puhelun, koska olin menossa palaveriin, eikä tuollainen paskan puhuminen yksinkertaisesti kiinnosta. Viikko myöhemmin soitti koulupsykologi, että hän on jatkossa henkilö, joka hoitaa lapsemme asioita tähän asiaan liittyen koululla. Käsittääkseni kuraattori on jälleen sairauslomalla.
Tähän loppuun täytyy vielä todeta, että ihan varmasti moni näitä kirjoituksiani lukeva miettii, että jätän jotain kertomatta tai keksin "värikynää" näihin tarinoihin päästäni. Kyllä nuo tekstit vaikuttavat uskomattomilta ja mahdottomilta minustakin, kun ne luen läpi julkaisun jälkeen. Kuitenkin iso osa keskusteluista on suora lainaus puhelu- tai keskustelutallenteista. Kotiin on hankittu yksi lipasto lisää kaikille papereille, mitä tähän asiaan liittyen on saatu tai pyydetty. Jokaisen asian joutuu pyytämään "mustaa valkoisella", koska emme luota enään mihinkään. Tämä vainoaminen ja täydellinen ymmärtämisen ja uskomisen puute meihin vanhempiin on viisvaille repimässä koko perheen palasiksi ja suoraan sanoen tuntuu siltä, että juuri sitä "järjestelmä" haluaa.