Eipä nyt juurikaan, itse kun jätän auton mahdollisimman kauas ja yksinäiselle paikalle, jottei sitä kolhita. En vaan voi ymmärtää miten jaksaa stressata toisten tekemisistä niin paljon, jos se ei omaa elämää vaikeuta.
Olisiko ennemminkin niin, että sunkin tekis mieli parkkeerata sikamaisesti, mutta et kehtaa? 
Väärin, väärin.

Mulla on terveet jalat, ja halua kipittää kauempaakin kauppaan (ja fillaroin/kävelen pääasiassa palveluihin, jos on sopivan matkan päässä, ja nyt onkin, kun asuu pienemmällä paikkakunnalla), ja lisäksi haluan pitää oman auton mahdollisimman kaukana muista autoista, eli ajaa samallalailla auto yksinäiselle paikalle, kun sinulla väittämäs mukaan. Kuten aiemmin tässä topicissakin olen kirjoittanut:
Tosin itse ajankin aina hornakuuseen tuon auton kanssa jos on mahdollista -> esim. laaja paikoitusalue, ettei tarvii pelätä, että joku ajais viereen kolhimaan autoa, tänä päivänä kun ei liiemmin ajatella ja kunnioiteta muiden omaisuutta, ei edes niin, että kolhun teon jälkeen ilmoittaisi siitä asianomaiselle.
Eli siis, ahtaat paikat jätän aina rauhaan, ja ajan syrjempään.
Ja tuosta ressaamisesta. Jos joku on ajanu auton niin veemäisesti parkkiin, että se haittaa liikkumista olitpa autolla tai kävellen, tottakai se häiritsee. Samalla tavalla se vituttaa, kun porukka ajaa suojatienpäälle, että koittaa siinä sit sukkuloida tien yli.

Tai sitten invapaikoille ajaminen, jos ei siihen ole asiaa. Se on kato semmosta muiden huomioonottamista, jos et oo kuullu.