Voisin väittää, että taajuusmuuttaja on hyötysuhteeltaan ylivertainen verrattuna mekaaniseen vaihteistoon. Teollisuudessa juuri siksi käytetään taajuusmuuttajia, ei mekaanisia vaihteita.
Taajuusmuuttajalla saadaan aikaan pyörimisnopeussäätö. Usealla välityssuhteella varustettu vaihteisto olisi kallis ja portaattomasti muutettavalla välityssuhteella varustetu puolestaan kallis, hyötysuhteeltan heikko ja kaupan päälle vielä kuluva eli säännöllistä huoltoa vaativa. On näitäkin väkerretty silloin, kun sähkömoottorien kierroslukusäätö oli vaikeaa toteuttaa.
Yhden hammaspyörävälityksen hyötysuhde on kait jotain 98-99 %, kun voimaa välitetään samansuuntaisten akselien välillä. Kulmavaihteet (=taka- ja neliveto), planeettapyörästöt yms. vähän heikompia. Normi etuvedossa voima siirtyy muutaman hammaspyörävälityksen läpi eli häviöiden pitäisi jäädä reilusti alle 10 %.
Taajuusmuuttajankaan häviöt eivät ole isot, mutta ketjussa on monta lenkkiä. Sähkömoottoreille ja generaattoreille tavataan luvata jotain 97 % hyötysuhteita, mutta nämä ovat yleensä voimalaitosluokan vehkeiden lukemia. Pienet moottorit ovat olleet paljon kehnompiakin. Jos nyt vedän hatusta kaikille 96 % (mikä lienee osalle vehkeistä vähän yläkanttiin), niin pelkkä generaattori - taajuusmuuttaja - moottori tekee hyötysuhteeksi 0,96x0,96x0,96 = 0,88 eikä ketju tuohon lopu. Onhan moottorin ja renkaiden välissä vielä tasauspyörästö ja mahd. erillinen alennusvaihdekin, joista tulee vielä muutaman % tappio päälle. Sitten ollaankin 86 % lukemissa. Jos sähköä ladataan välillä akkuun, hyötysuhde laskee entisestään.
Sattuneesta syystä sähköistä voimansiirtoa käytetään mm. jäänmurtajissa, mutta pitkää matkaa taittavat tankkerit ovat "suoravetoisia". Jopa niin, että propelli on suoraan kiinni kampiakselissa. Onnistuu hidaskäyntisen dieselin kanssa. Pakittaminen hoituu kätsysti samalla ratkaisulla kuin Messerschmittin autossa
