Miten päädyit volvoon? kuinka tyytyväinen olet?

Eli jutun jujuna kertokaa ihmiset mitä autoja teillä on ollut ja mitä niistä sanottavaa? ja miten juuri volvoon lopulta päädyit.  

Aloitan
-Peugeot 405 1.6 sedan -90     OLi niin mätä ettei koskaan saaanut leimattua.

-Honda civic 1.5 -90 viistoperä  hajosi heti kun ajoin kaupan pihasta pois (ajoin autolla 800km niistä 400km hinausköyden perässä)

-Opel kadett 1.8GT -88  Juuri leimattu ripeä opel ja yllättäen taka akseli REPEÄÄ rungosta irti!! jää heilumaan iskareitten yläpäistä kiinni.   

-Mazda 626 2.0kaasari sport saloon -90  No toimi jotenkuten tosin joutu siihenki osia kärrätä kottikärryllä motonetistä.

-Ford sierra 2.0 Dohc sedan -92 Oli tähän mennessä toimivin. kunnes ohjaustehostin alkoi vuotamaan ja osia ei enää saanut koska oli niin vanha olis sen saanu korjattua kyllä mutta hyvän hinnan sain.
 
-Opel corsa 1.2 -94 Espanjan raketti.  (toimi muutaman kuukauden työjuhtana)  Ihan hyvä ei vikoja mutta hulluksihan sillä tuli koska moottoritiellä ajaminen oli tuskaa 120 pitäminen taulussa oli hien ja tuskan takana.  ekoauto 5l kulutus.

Ja kunnes tulin uskoon. Olin ennen volvon hankintaa miettinyt kauan volvon ostoa mutta rahatilanne otti vastaan kunnes löysin rikollisen halvalla tämän auton tuttava eduin
Volvo 850 2.4 10v -96  312000km ajettu mutta kilometrejä ei nää mistään.  (Kaikilla mausteilla ja herkuilla ja vempaimilla ei vikoja) Aivan uskomaton auto! Olen todellakin rakastunut. Kaksi on mitä en vaihda Emäntää ja volvoa.

Kortin olen omistanut 1vuoden ja 5kk joten vaihtunut kohtuu tiuhaan autot mutta nyt taisi tulla stoppi 

Eikös tästä oo jo vähän niinku valmiski aihe?
http://www.vrcf.fi/foorumi/index.php?topic=5727.0

Muttaa miten päädytit Volvoon.Aloittajalla oli 6 kpl 80/90 luvun autoa jotka harvinaistta kyllä eivät olleet parasta A 1 ryhmää.Tässä tapauksessa olisi pitänyt ostaa se takavetoinen Volvo jolla olisi ajellu 75tkm ilman mitään vaivoja.Toteaa siihen lopuksi hyvällä on hyvä ajaa.Kyllä tälle oma topikki pitää suoda.
Itse päädyin Volvoon pussissa ei ollut enenpää rahaa eli Volvo piti ostaa nyyh , pipa päässä muihin ei tahdo mahtua istumaan

Ennen tuota volvoa oli Honda Accord '90 joka alko lahota alle, helmat aivan lahot ja muuta mukavaa, siis perusjapsi hyvällä varustuksella ja kaikki toimi, mutta pellit hävis. Sitten tuli Nissan Primera 1.6 '99 tjsp... viimeisiä GA16 koneella olleita kuitenkin... mopo kuin mikä mutta kyllästyihän tuohon suorituskyvyn puutteeseen ja viikon ajelun jälkeen iskin silmäni V70 2.5T volvoon Passeliauton katoksessa, lyhyt koeajo ja ostopäätös tehty 

Itse nykyiseen volvoon päädyin vaihtokaupan kautta..

Omistin ensin opel omega b farkun. Ehdotin sitä nykyiseen volvooni vaihtoa, mutta silloin ei tullut kauppoja.

Vaihdoin omegan päikseen bmw 520. Sillä sitten vaihto onnistui volvoon ja jopa ilman välirahoja! 

Bemari tuli viikko vaihdon jälkeen myyntiin 1000€, joten omasta mielestäni kauppa kannatti 

Itselleni Volvo on ensimmäinen auto ja olen ollut todella tyytyväinen.

Se nyt lähti siitä että oli 60-70 luvun voortteja ja tojotia...
En ymmärtäny tuolloin autoista tarpeeksi ja tein peltihommiakin vuokratallissa vaikka miten paljon...
Emännän tapasin vuonna -86 ja alkoi kiinnostaan sitten tuo Volvo kun rouvakin oli siihen päätynyt muutaman Datsun(ja tojota)kokeilun jälkeen.

Huomasin sitten ettei tarvii olla koko ajan nyrkit savessa tuon perustekniikan kanssa ja sille tielle jäin.
Olihan se myös kova statusjuttu -80 luvulla joku iso takavetovolle.

Tyytyväisyys on varmaan asteikolla 1-10 tuommosta 8,5-9 luokkaa. Ei kai täydellistä olekaan.

No, helposti en vaiha johkin diaHUTSUUN, vai mitä niitä nykyjänsä onkaan...

Joku frontier tjs... Vakio takaveto selvittää alkup. keikkuvietereillä saman maaston.

Muutaman japsin, pösön, foortin ja bemarin jälkeen vastaan tuli DTIC 240 vm -90. Oli siihen mennessä uusin auto, jonka olin omistanut mutta osoittautui toiseksi paskimmaksi (se paskin oli -84 mitsu lancer), jopa 405 pösö oli luotettavampi. Pari vuotta ja noin 70 tkm ajoin ennenkuin luovutin ja ostin luotettavamman menopelin, narun jatkona lankku oli varmaan parikymmentä kertaa ja montaa iltaa ja viikoloppua meni lankkua ehjätessä. Etenkin sähköt lankussa renasivat (lämmityslaitteen ja etuvalojen sähköihin ei tarvinnut koskea, kaiken muun sai käydä läpi) ja rupesi mokoma ruostumaankin, käsijarru onneton keksintö, alusta onneton vaikka uusi kaikki palikat, pari vaihteistoa hajosi, kytkinvaijereita katkesi kolme ennenkuin tein itse sellaisen joka kesti, kuljettajan istuin antoi periksi ja nitkahti linkkuun, listat tipahtelivat itsestään irti ja sisustan muoviosat hajosivat pakkasessa jos niitä edes katsoi. Viimeinen niitti oli kun käynnistyvyys rupesi kerta kerralta huonontumaan, lopulta piti irrottaa imuputki ahtimelta ja antaa lisälämpöä kuumailmapuhaltimella, että sai käyntiin vaikka oli uudet hehkut ja akku.

Tämä ensimmäinen volvo tuli mondeoon vaihdossa, ajattelin silloin tarvitsevani hyvää, tilavaa ja mukavaa vetoautoa. Vikoja ja varsinkin kalliita sellaisia on ollut tässä eniten kaikista omistamistani autoista. Vikoja on ollut jopa niin paljon etten enää edes raski myydä tuota pois kun sen kunnostamiseenkin on mennyt jo pieni omaisuus
Ainoana hyvänä puolena voin volvosta näin entisenä foorttimiehenä sanoa, että volvoa ei ole vielä tarvinnut hitsata kertaakaan.

Nyt tämä 850 on harrasteauto/kesäauto

Ennen oli monenmoista kippoa ja sitten etsin farkkua ja kiersin kalakukko kaupungissa monta liikettä mutta mikään ei natsannut.Kotia tullessa käytiin koskelolla syömässä
ja katottiin autolehteä josta huomattiin Helsingissä V70 T5:nen-97.No eiku soittamaan ja mentiin maanantaina käymään kun pääsin töistä ja niin  tultiin peräkanaa pois Volvo
mukana,ja tosiaan syy merkkiin päätymiseen oli tosiaan että 2-3 volvoa koeajettiin.Nissan Almerakin oli sinällään ihan kelpo mutta kovia ruostumaan samoin sanin ropelo,T5:nen
oli 3kk jonka jälkeen vaihtui V70 D5 -03:seen ja syy oli kilometrien paljous jota tulee monestakin syystä.Saa nähdä mitä tulevaisuudessa on mutta toivottavasti pysyn merkissä
ainakin tähän asti ollut tyytyväinen.

Niin, sitte oli vielä tämäkin topic: http://www.vrcf.fi/foorumi/index.php?topic=4348.0 toki sielläki puhutaan vaan tän hetkisestä autosta mikä ei kaikilla ole volvo.

No kopioin oman vastauksen sieltä:

Vanhalla mondeon ruoskalla ei päässy mihkään vaikka seiso kaasupolkimen päällä kaksin jaloin, joten nettiauto.com:
teho: >190hp, vuosmalli -97 ---> , hinta <10 000€, kilometrit <185 000, bensiini, manuaali, 4 ovinen, porrasperä.
Saabit ei kiinnosta, eikä vaggilaiset laiskat 1.8T:t eikä 3 litraset ooppelit tai pösöt. No 540 bemaria kattelin sen sekunnin että zekkasin hintaeron vakuutuksissa.

Sitte oliki pari eri S40 T4 vaihtoehtona, toinen uudempaa korimallia, tumman sininen, kattoluukku, mutta enemmän kilsoja ja vakio.
Toinen vähän tuunailtu, BSR:n lastu, subbari + dvd-soitin, vanhempaa korimallia mutta vähemmän kilsoja.
X40FIN foorumilta lueskelin, että vanhat kestää viritystä paremmin joten mielestäni 7000€ hintaan 130 000km ajettuna oli aika hyvä löytö, hain pois ja vielä en oo katunu.

Eli ulkonäkö + teho + varustelu + kilometrit + hinta ja merkkinä laadukas eikä mikään citikka.

Volvoon päädyin erään työtoverin kanssa suorittamieni keskustelujen kautta. Tämä "volvoihanuus" haihtui kyllä nopeasti - vikoja riitti kai parin vuoden ajaksi ja auttoi minua vihdoin perehtymään näihin "suihkutusmoottoreihinkin". Itseasiassa niiden kanssa pärjää pelkällä logiikalla - kaasutinmoottorit sensijaan vaativat intuitiota. Jos vertaan GLT:tä nykyisin käytössä olevaan kaksilitraiseen Mondeoon, sen kilometrit ovat samaa luokkaa. Suhteessa Volvo häviää "vikatappelussa" 10 - 1, mutta Mondeo on kyllä kymmenen vuotta nuorempi ja uudempaa tekniikkaa. Toisaalta Mondeo näkyy ruostuvan nopeammin . Suorituskyky tuntuu "takapuolituntumalta" samalta vaikka Volvossa niitä taisi olla lähes 30 hv enemmän - kulutus saattoi olla Volvolla joskus kaksinkertainen .

Väliraha ratkaisi, kuten aina  . Vielä kolmen viikon omistuksen jälkeen tuntuu ihan muikealta peliltä.

Oliko nyt 04-05, kun exän veli sai ylipuhuttua ostamaan volvon.
Ja toinen kriteeri tuolloin oli, kun kaksoset synty, niin tarvi kuljetuskapasiteettiä..

Siitähän se kipuna lähti.
Oman osuutensa vielä teki, ostin tuolloin 760 pervo farkun kaikilla herkuilla 2800€.
Fiksailin pienet maalivauriot ja ajelin baut vuoden ja myin 4000€:llä pois.

Kaikenkaikkiaan volvoja ollut tuon jälk kymmenkunta, mukaanluettuna nuo varaosa-autot.
Nytkin volvoja löytynee 6kpl tontilta.

Sunnuntaina vielä kävin yhdestä 850:sestä tekemässä kaupat, tuli tuolle nykyiselle naisystävälle.
Mersua se kyllä kovasti halusi..

Plussana noissa isoissa volvoissa on nuo tilat tietty, kun on tällainen parimetrinen "pätkä"..

Ja kun, itse tekee lähes kaiken autolle muutenkin, on nämä volvot remonttiystävällisiä.
Perus osatkin on aikas halpoja, kalliitakin osia tietysti löytyy.

Eiköhän tässä volvossa pysytä jatkossakin.
Odoteltava vaan, jos kaveri joskus aikoo luopua tuosta xc90 v8 awd:stä, ni siitä sitten seuraava..

Minulla on ollut jos minkä sorttista kulkupeliä viimeisen lähes 30 vuoden aikana...eka auto oli tietenkin Volvo 142 GLi, 132hv. Sanon näin koska isälläni oli ollut Volvoja jo useita kun olin pieni ja se oli vähän niinkuin verenperintöä.

Tämän jälkeen oli useita muitakin merkkejä, välissä myös Volvo 740 GLE ja nyt viimeiseksi olin hankkimassa BMW 530 D:tä, mutta syy miksi päädyin Volvoon, on nimeltään vaimo, eli hän oli sitä mieltä kun oli seurannut sivusta kun testailin noita Bemuja ja pari mersuakin (320 CDI) ja vähän Volvojakin, et osta mielummin Volvo, se tuntuu olevan vähävikaisempi, luotettavampi, ja on muutenkin vähemmän Juppiauto, eikä siinä ole sitä sun tätä huomioitavaa ennenkuin sillä pystyy ajelemaan, tarkoitti siis noita Bemun imusarjan läppäjuttuja, ym enempi vähempi mukavia tyyppivikoja joita niissä tuntui kyllä olevan uskomattoman paljon vaikka ko. auto on olevinaan ns. Premium-auto.

No lopulta päätin uskoa vaimon näkemykseen ja valitsin Volvon (V70D5-02) ja täytyy sanoa että olen ollut erittäin tyytyväinen valintaani. Tosin tyytyväisyyteen vaikuttaa tosi paljon se että Volvoni on ns. tuontiauto jossa on varusteita rutosti ja se oli ostettaessa ajettu erittäin vähän ikäisekseen. Vastaavia suomiautoja ei tullut vastaan, eikä ole tullut vieläkään...