Miten päädyit volvoon? kuinka tyytyväinen olet?

Volvoihin päädyttiin kun perheessä oli ollut niinkauan kuin minä olen ollut,
volvoja, enimmäkseen 200-sarjalaisia, yks kasipätkä, 945 classic, v70..

Itsehän olin ostamassa ekaks autoks ensin w124 250 turbodiesel meseä, oli aika rupinen.
Kun dieseli oli jostain syystä pakko saaha, ihan normaalina eikä edes veronkiertona
En edes tienny sillon et vanhoi volvoi on dieseleinä, sit faija vinkkas et katos huviksee,
ni siellähän se mun tuleva deekuvolvo oli.

Tyytyväinen ollu enimmäkseen ku kattonu mitä kavereitten muunmerkkisissä on vikoja.
Onhan näissäkin omansa, mutta mielestäni sietää aika paljon vikoja sen puolesta
että kori on näissä ihan eri maata kun muissa samanikäisissä yleensä,
toki huonolla pidolla ja käytöllä nämäkin saa mätänemään käsin.

Sen verta vielä volvoista, että yleisesti ottaen enemmän sanottavaa on ollut volvon omista koneista
kun deekusta. Toki kaikki bensakoneet on ollu äffäläisiä. Deekulla oon ajellu määrällisesti
eniten kilometrejä, ja ei ikinä ole ollut vikaa

Volvo koska halusin 300-sarjalaisen jo ekaksi autoksi, mutta tuli siinä paria voorttia eka ajettua ennen kuin volvoon päädyin. Nyt vain volvoja ja niitä 300satkuja kiitos. Yksin kertaisesti hyvä auto joka ei paljoa maksa ja ei joka risteyksessä tule noita vastaan.

Kuinka päädyin Volvoon? Taisi Volvo valita minut, en mitään päätöksiä tehnyt. Kaksatasestahan se lähti. Mitä sitä hyvää vaihtamaan?

Hyvin tyytyväinen, vaikka talouden Volvo onkin oikeasti frouvan auto.

Vuosituhannen vaihteessa olin ostamassa uutta autoa ja joku tämmöinen oikea farkku oli ostolistalla, eli eihän semmoisia oikein ole tarjolla Volvon lisäksi. Kaikki noi viistoperäiset buimurit ja maudit eivät kelvanneet sen vuoksi, eikä toki muutenkaan.
Listalla oli kaksi autoa V70 ja Passat, Paskattia en lopulta mennyt edes koeajamaan kun kävin sinisellä istumassa Volvon. Ihan kuin olisi sujauttanut käden hanskaan, kaikki oli kohdallaan ja haluamani tilan tuntu oli vahvasti läsnä. Volvon penkki on ihan paras, ainakin vakiopenkeistä, ja on edelleenkin.

Ko. Volvo jouduttiin sitten hävittämään myöhemmin mutta nyt on taloudessa ollut taas samanlainen -99 V70 kolmisen vuotta. Tosin nakuttajana.
Voi sitä autuutta kun autoliikkeessä pääsi vuosien jälkeen istumaan mieleiseen autoon, kaikki on edelleen kohdallaan ja penkki on edelleen loistava vaikka ukko on vähän paisunut ja kulahtanut.

Eli syyt Volvoon on lähes täysin käytännön sanelemat. Auto on käytännöllinen, tilava ja mielestäni turhat kikkailut loistavat poissaolollaan, luotettavanakin pidän. Myös silmä pitää autoista joissa on selkeät kulmikkaat linjat. +sisätilat eivät kärsi jonkun älyttömän muotoilukukkasen vuoksi.

Jouduin tuossa hiljakkoin ajamaan pikku pätkän uudehkoa Paskattia, voi hälvetti mikä vehje. Kertakaikkisen kamala istuttava ja koko tuntuma oli erittäin epämiellyttävä, just semmoinen vihaamani ylinapakka sakemanni... penkki ei ollut mistään kotoisin ja ratti kuin mikroautosta. Lisänä vielä just se käyttöautoon täysin sopimaton yliherkkä ohjaus. Volvolla on mukava lasketella menemään kun se kulkee vakaasti eikä hötkyile mikroskooppisesta ratin liikkeestä.

Uusimmista Volvoista ei ole kokemusta mutta ainakin nämä vanhukset ovat autoja isolla A:lla ilman sen kummempaa fanaattisuutta.

Volvoon päädyin lähinnä hinnan takia ja 90-luvun volvojen hyvän maineen takia, no olihan vanhemmilla pitkään 740 dsl volvo ja sillä tulikin heti kortin saatua joskus muinoin opeteltua ajamaan. Silloin jo päätin että juu volvo itellekkin ehdottomasti! Matkanvarrella pääsin työautoina ajamaan 754, 855 ja v70 muutaman tuhat kilometriä ja tykkäsin taas.

Jos meinaa rahalleen saada vastinetta niin isoissa autoissa volvo antaa sitä kyllä koko rahalla kiitos volvon nykyisen hiukka huonon maineen laadun suhteen.
parivuotta sitten ostin bensa vm.93 855 10v bensakoneella oli muuten suht siisti eikä mittarissakaan kuin reilu 300 000 mutta yllätyksenä olikin puhkisuortunut helmoista ja alusta oli kauttaaltaan vetelä vaikka missään ei ollut varsinaisesti rikki mitään ja tuppari luikertelemaan ärsyttävästi.
No tuossa elokuun alkupuolella vaihdoin alle 98 V70 TDI:n ja tästä kyllä tykkään kun on automaatti vaihteet, ym kaikki mukavuusvarusteet ja auto on todella jämäkän oloinen kun sen nyt alkaa saada kunton.

Noo, sukuvikahan se on. Isällä ollu aina Volvoja, isän veljellä. Samoin Papalla. Ja aika pitkälti kaikilla Kauppisen suvun puolella. Huomaa myös monikko.

Ja no, kyllä tyytyväinen olen ollu. Kestäviä ja hyviä vehkeitä. Vanhemmat jopa hienoja muidenkin kuin omasta mielestä.  Ja osat halpoja, kun nurkat niitä valmiiksi täynnä.

Vaikkakin hieman käyttöautojen suhteen olen hairahtanut. Tällä hetkellä tenavatähti, eli 190 mersu ja sitä ennen oli dx-corolla.    Mutta, eipä toi ajokorttikaan ole vielä ollut taskussa lähellekkään vuoden päiviä. Volvoja itsellä onkin sitten 2x amazon, projekti ja kesäauto, sekä 144 mr-kilvissä.

Ilkeä autokauppias (sukulainen/kaveri) ilmoitti viime jouluna että oli vaihdossa tullut heille 854 T-5R.
En oikeen lämmenny mutta kun kehui niin pirun hyväksi ja vähän ajetuksi (160tkm) niin olihan se pakko ostaa kakkosautoksi kun on vielä todella edullinen ylläpitää

Jotenkin tuo niin järkevältä tuntunut ostos oli emännän mielestä syytä hävittää joten eikun laiva myyntiin ja kohti uusia seikkailuja.
Ainakin luulin niin... Eihän kukaan halunnut ostaa tuollaista bensapihiä automaattia joten vaihto tarjouksia tuli vaikka nimenomaan halusin vain myydä tuon pois.
Sitten se kuitenkin osui kun vaihdossa tarjottiin -65vm. Amazonia, pakkohan tuohon oli tarttua kun auto näytti kuvissa varsin hyvältä. Noh totuus hyvästä on muutaman viime kuukauden aikana rapissut pois mutta katunut en ole tippaakaan.

Saattaa hyvinkin olla että tulen jatkossakin ajelemaan ainakin tällaisilla veteraani volvoilla mutta voihan tuo perheen uudempikin kalusto vielä muuttua Volvoon.

eka autoni oli Vw jetta FAIRL mk2 vm.91 tai sinne päin yli vuoden oli eikä pahemmin ollut vikoja, muutakun laturi meni kerran ja akku. ja viimeseks kone keitti ja kansipahvi meni ja syyläri, laitoin kun toon ja myin pois,

- Peugeot 205 Green 1.4 vm:89 melkoine ralli vehje oli vuoden kun oli kaasarin kans ongelmia kun valutti bensaa pakosarjan päälle, ja paisunta säiliössä oli öljyä

- Nissan Sunny vm:89 1.6L oli noin 1.5kk eikä mitään vikoja

- nykyään volvo 850 2.0 10v vm:95 jonka sain isältä kun hän osti S60 vm:03 ja 850 oli käyttöarvo suurempi mitä siittä ois saanut vaihdossa

80-luvun lopussa oli järjestyksessä toisena autona -75 vuoden loppuun ajettu kadett c, joka sitten vuonna kesällä 1990 vaihtui lähes loppuun ajettuun vuoden 74 242L volvoon, jossa kukkaroa nöyryytti B20 moottori, polttoaineen kulutus korvasi puuttuvan tehon. Vaikka volvo oli käytönnössä romutuskunnossa, ainoa osa joka oli varmasti elämänsä kunnossa oli polttoainepumppu muut osat olivat enemmän tai vähemmän käyttöikänsä päässä, yksi katsastus pomppasi jarruputkien poikkeamiseen kevyeen naputukseen, teki tuo 242L kuitenkin sellaisen vaikutuksen, että ruottin rautaa oli pakko saada. Ainoa joka tätä sairasta pakkomiellettä piti jollakin tavalla rajoissa oli lyhyet määräaikaiset työllisyysjaksot. Aikanaan tuo 242L vaihtui vuoden 83 corollaan, joka tyydytti kehon siirron tarpeet yllättävänkin hyvin lähes vuosikymmenen ajan. Lopulta aika tavoitti idän ihmeen ja oli aika siirtyä eteenpäin elämässä, tai ainakin seuraavaan "autoon", joka oli Opel Kadett E vuodelta 88. Kyseisestä autosta ei ollut valitettavaa ennenkuin se siirtyi omistukseeni, sen jälkeen tuntui ettei siinä ollut muutakuin ongelmia ongelmien perään. 

Sitten tuli armon vuosi 2005 ja työpaikka joka tarjosi säännöllisen rahan tulon ja mahdollisuuden volvon ylläpitoon. Tämän jälkeen onkin sitte ollut vain sairauden jälkihoitoa, nyt olisi hakusessa jo kolmas perättäinen volvo. Ensimmäisenä oli vuoden 1998 S40 1.8 moottorilla, jolla tuli ajetua 3 vuoden aikana jotakin 55-60 tuhatta kilometriä ennen vaihtoa tähän tämän hetkiseen vuoden 2004 S40 2.4 moottorilla. Toki kummallakin on ollut omat kalliit hetkensä, varsinkin tämä uudempi tuntui tarvitsevan "touhu tonnin" ylläpitoon vuosittain, ensimmäisenä vuonna meni rengastukseen ja vanteisiin, toisena kesänä meni rattilukko ja ilmastointi remppaan nyt olisi edessä tuulilasin vaihto ja jakopäänremppa.

Tällä hetkellä olisi etsinnässä S60, ja mielellään 2,5l turbolla. Kolmas perättäinen Volvo, kertonee jo enemmän kuin mikään muu.

Nojoo itellä kans samalainen tausta ku monella muullakin... Eli perheen kautta.

Enolta ostettiin aikanaan 240 -85 ja se oli perheessä 13-vuotta, kunnes alko olemaan pelleiltään aika heikossa hapessa. Sitten tuli kokeiltua volkkaria välissä, johon tuli myös oltua tyytyväinen mutta takaveto kieltämättä jäi houkuttelemaan. Ventossa oli leima loppumassa ja kaverini kautta tuli tyrykylle 242 -82 ja olihan se pakko käydä hakemassa, kun olen aina 2-ovisia volvoja ennenkin himoinnut.  Mittarissakaan ei ollut kuin 224tkm 

Tossa se reilu vuoden päivät oli jokapäiväisessä ajossa, kunnes työmatkoihin tarvitsi pakettiauton halvempaan ajoon. Tuossa viikko sitten tuli haettua volvo kaupunkiin neljän kuukauden seisomisen jälkeen, että saa sen syksyllä maalautettua.

Ja kyllä olen ollut volvoihin tyytyväisiä, mutta ikävä kyllä ainoastaan takavetoiset/vanhemmat kiinnostavat enemmän omalle kohalle. Täytyy ainakin tuo 242 pitää tallessa, mutta etuveto volvoa en usko ostavani.

Ekaa autoa hankkiessa sen piti olla hieno, tehokas, hyvät varusteet ja tietyn budjetin sisällä. V70R tuli hankittua koska se vastasi kaikki hakukriteerejä. Sen jälkeen auto on vaihtunut S60seen ja nyt pihasta löytyy S80. Eipä mitään suurempia valittamisen aiheita ole ollut joten Volvoissa on pysytty

Käytännöllisyyden takia. Nykyinen C4 Coupé vaihtuu perjantaina -08 V50:n. Uskon olevani tyytyväinen, mutta eipä voi vielä varmaksi sanoa 

Ennen oli sitikkamiehiä, oli 2 BX, Xanttia ja C3. Yksi hauskatilanne vielä kun oli BX. Olen Turun Sanomien kuvaaja ja kameralaukku oli jäänyt taakse  Peruutin pikkasen ja ihmettelin ku peräpää oli helkkarin ylhäällä, sitten tajusin että voihan perkele... kameralaukkujan siellä alla oli... ihme muttei kamera kärsinyt. Xanttian vuoro: Kun olin ostamassa c3 sain xanttiasta hyvityksen ja sitten kun lähettiin uuden auton kanssa ei saanut myyjä xanttian ovia auki  keskuslukko oli pettänyt. Nolo mutta hauska tilanne juu. c3 palvelikin mua jo 7 vuotta ilman ongelmia  Hih... C3 tuli sitten myytyä työkaverin pojalle joka oli etsimässä mukavaa pikku kotteroa kun oli hesaan muuttamassa. I miss you c3. Sitten tuli tilanne kun piti saaha auto, no nettiauton halpiksia kävin kattomassa... ei oikein napannut nuo halpikset. Volvo -> 850 heti pisti silmään mukavan näköinen t5r sporttivarkku. No siinähä sitten mentiin Harjavaltaan kattomaan sitä.., pikkasen naksutti kone, muuten aivan siisti. Sitten oltiin menossa tekemään kauppoja, kun pisti taas silmään italialainen 10v sedani kaikilla herkuilla. Hintakaan ollut paha 2600e. Sitä sitten aikamme mietittiin ja päätin että otan tuon. Siinä meni viikko kun asensi ajovalonkorkeudensäätimet ja penkinlämmittäjät. Mutta sillävälin olin jo löytänyt paremmat t5 varkun askaisista 3400eurolla.. (tämä eläkeläsi-editiööni mikä nyt on) Päätinpä kuitenkin ostaa tämän, koska nyt oli jo sitten oikeasti kiire saaha auto alle. Kaupat kun oltiin tehty pisti se sedanin myyjä viestiä että nyt se ois valmis. Nolotti ja harmitti pistää viestiä sille että oli jo auto    Mutta eipä ole Volvo pettänyt perskele, kolmas Volvo saapumassa USAsta 

Pitiköhän nyt näin pitkää kirjoittaa...? Noh, kirjoitettu mikä kirjoitettu 37.8 asteen kuumeessa ja flunssassa 

Päädyin Volvoon sattuman kautta. Ensimmäinen autoni oli vm. 1995 Nissan Sunny 1,4 litrasella koneella, ei vikoja mutta ruostumista ei voinut pysäyttää Seuraavaksi alle tuli toinen samanlainen, mutta luxusmalli 1,6 litrasella mosalla ja ohjaustehostimella ei vikoja paitsi, että edelleenkään mistään ei löytynyt niin nopeaa hitsaria kuin olisi ollut tarpeen. Tämän jälkeen ostin vielä Mitsubishi Lancer Gti:n (hauska!), Ja Toyota Carina E:n  vuosimallia 1997 ( Takuulla huonoin ajettava ikinä!)Olen kokonaisuutena tyytyväinen Volvooni ja Volvon tapaan tehdä auto. Vikojakin on ollut ihan kiitettävästi, mutta itse laittelemalla niistäkin on selvitty jotenkuten. Olen omistanut auton hieman yli vuoden. Tyytyväisyys ehkä asteikolla 1-10 8+.

Mielenhäiriöstä....

Silloin kun olin juniori niin porukoilla vaihtui autot alla kuin sukat, mutta ei koskaan Volvoa. Kiusalla ostin.

Ennen volvoilua oli alla pyörinyt citikoita ja mersuja, sitte hommasin S60 D5 ´03 ja sehän pelas ihan kivasti, mutta liian ahdashan se oli. Vaihdoin sen tuohon nykyiseen V70R AWD ´98, hauskuudella ei ole rajaa kun tuolla ajaa  kunhan ei bensalitroja laske  . Kalliiksi tullu prkle, ei kuukautta ettei joku jostain antaudu, mutta on se vaan hauska ajaa  .

Nyt vielä tän kesän aikana vaihdettiin emännän Opel Vectra 2,5l V6 tohon Volvo C70 T5, kyllä toi emäntä tuolla tykkää enempi ajella kun se on niin sievä  .