Miten päädyit volvoon? kuinka tyytyväinen olet?

Dieseliä etsin bensa-auton tilalle. Ei ollut mitään aikomusta ostaa Volvoa, mutta kun sattui kohdalle varsin kohtuuhintainen V70 ja koeajolla tuntui niin mahdottoman käteen sopivalle autolle niin kaupat tuli. Hintakin oli omassa lajissaan aika edullinen. Koriltaan ei ollut ihan huippusiisti, mutta kun en näyttelyautoa ollut ostamassa vaan käyttöpeliä niin ei haitannut. Ei tuo nyt mikään pahakaan ole, varsinkin kun pahimmat virheet laitatin kuntoon.

Erittäin tyytyväinen olen ollut tähän mennessä. Upea auto pitemmän pätkän ajamiseen.

Itellekkin vähän yllätys. Tojota, Foortti, Ooppeli yms. nähneenä oli pakon sanelemana saada uudempi käyttis -> nettiauto auki ja selaten budjetin mukaisia kulkuneuvoja. Useampi ilta tuli tuhrattua ja sitten iski silmään nykyinen Volle joka on myös itselläni sarjassaan ensimmäinen tätä merkkiä. Tyytyväinen olen ollut vaikkakin tuli todistettua jälleen että joka merkissä on jotain lapsuksia. Hyvä peli tämä, ei siinä sen kummempaa.

5 päivää takana ja tykännyt olen. V50 1.6D siis kyseessä.

Isältä pojalle, vanhemmat nimittäin omistaneet Volvon 21 vuotta. Eipä ollut siis vaikea arvata minkä auton itse ostan isona, kun koko lapsuuden istunut 200 -sarjasta eteenpäin melkein kaikki mallisarjat läpi V70:n asti 

Autokoulussa pääsin ajamaan ekaa kertaa (?) Volvoa, ja sitä ennen jo olin myyty Volvoille, joten ei ollut epäilystäkään missä autokoulussa kävin I-vaiheen. Koko sen ajan alla oli autokoulun parhain auto - 2.5T S80 '03. Välillä rata-ajossa käytiin laiskemmalla 1.8 '03 S40:llä.

Noh, tuosta 4.5.2005, kun sain kortin kiitettävästi taskuun, vuosi eteenpäin kesäkuulle, ostin ensiauton. Sehän oli tuo allekirjoituksen 440. Auto oli aina lokakuulle 2009 saakka, kunnes heräteostoksena vaihtui hyvin palvelleeseen allekirjoituksen mukaiseen Nissaniin. 440:ssä alkoi olemaan vikoja vikojen perään sitten vikana omistusvuotena, joten se ei enää sytyttänyt. Muutoin auto palveli ensiauton virkaa ihan OK.

Olin jo Nissanin aikaa heittänyt Volvolasit mäkeen, avartanut automaailmaa eikä Volvo enää ollutkaan pakkohankinta. Nissan oli käytössä (loistava auto luotettavuudeltaan, vähine kilsoine ja varusteineen) aina kesäkuulle '11, jolloin taas ikäänkuin heräteostoksena, se vaihtui nykyiseen S60:n, johon olen toistaiseksi ollut kyllä tyytyväinen. Vähäiset kilometrit, hyvä varustetaso, luotettavuus, turvallisuus, parhain malli Volvolta ikinä, erittäin hyvä ajettavuus, ulkonäkö, kone jne. Kaikki natsasi. Eräs unelma toteutui, ja sain unelmaVolvon alle. Ja tässä sitä ollaan!

Olen omistanu mazdan, ensimmäisen etuvetoisen Galantin, pari passattia, yhden toledon, pari renaultia ja yhden Fiatin. Ajanut olen pitkälti yli 200 eri autoa ja mukaan mahtuu useampikin volvo, enimmäkseen tosin vanhempia malleja kaikki. Jokaisessa omistamassani autossa on ollut jotain hyvää ja huonoa. Vikojakin kaikissa on ollut. Nyt taloon tuli vuoden 2007 V70 2.5T ja kylläpä on muikea vehje. Bensiiniä ahmii kaupunkiajossa melko miehekkäästi mutta maantiellä kulkee kohtuu litroilla. Aiempi peli oli 2.0 farkku-Laguna automaatilla eikä sekään ihan höyryllä kaupungissa kulkenut. Varustelutaso on vähintäänkin riittävä ja suorituskyky kiitettävä tuon kokoiselle perheautolle. Geartronicin toiminnasta hieman kyselin forumilla ja sen kestävyys arveluttaa varmaan eniten. Hieno auto kaiken kaikkiaan. Kori mielestäni hienompi kuin seuraavan sukupolven vastaavissa.

Tarina on pitkä ja monimutkainen mutta yritetään lyhentää. Voorti mies oon tai ainakin ollu mutta sitten tultiin pisteeseen että kilpa eskoon piti saada lisää voimaa vaparina, päädyin volvon koneeseen koska fordin tuotteissa ei ainakaan samalla luotettavuudella saavuteta 300 hepan tehoja. No sitten kävi niin että B234 motin sai halvemmalla kun otti koko auton.... Niinpä pihasta löytyi 745GLT josta moottori otettiin. Jo silloin oli suunnitelmia josko korikin otetaan käyttöön arjen ajoissa. Purettaessa auto osoittautui huonoksi ja päätettiin kuutioida. Mallina auto miellytti ja viime keväänä kyllästyin ajamaan Renault pakulla ja ostin -95 945 turbo Volvon on hieno peli, kaikilla herkuilla! Tässä ollaan pitäisköhän liittyy kerhoonkin...

Laitetaan tänne.

Tänään kun odottelin oman vollen huollossa oloa.
Kavelin ja huhhailin uusien ja käytettyjen autojen hallissa Autosalvassa, Lahdessa.

Silmiini osui, -05 v70 2.5T AWD Ocean Race.
Kyllähän himoitti alkaa vääntämään kauppaa autosta, eikä vähentänyt innostusta rahoitus, 2.9% korolla ilman muita kuluja.

Oli aika vimosen päälle kunnossa tuo Volvo.
Maalipinnaltaan kokolailla virheetön, ei harjapesun jälkiä, ei parkkipaikka osumia etc.
146tkm mittarissakin.

TAHTOIS... täytys olla vuan äRRä.

eli Volvoon päädyin seuraavan kombinaation kautta. Oli saksan tuonti 136tkm ajettu Passat -04 96 kW farkku 6v. laatikolla lastutettu. N.200tkm ajettuna laatikkohan siitä pamahti ei ollu halpa ei...no siitä sit OOppelin hairahduin, eli tämmöne Astra farkku -07 1,8 bensa 90 tkm ajettu.Voi jessus mite oli ahas ku impin pimppi ja ei riittäny pekkaset, ei lomat, ku sitä korjaamolle kiikutin. Eli se sit vaihtu tähän s kasipymppiseen Dvitoseen 160tkm ajettuun (kuningas) peliin...no susihan se on tämäki, ei oo ku pari pikkuvikaa...ovista suhisee niinku ois ikkuna raollaan ja mittariston kellolla on ihan oma elämä. Miten lie ollu vikoja tässä uuvemmassa S kasikymppisessä -07------------------> nimim.tekis mieli vaihtaa vaikka hevoseen häthätää poniki käy/ponit...

Kun alettiin aikoinaan autoa etsimään, niin tilaa piti olla viidelle (2aikuista ja kolme lasta) ja farkku kun oli koira silloin. Siitä se valitseminen alkoi ja tulos oli V70. Kohta neljä ja puoli vuotta tuolla on matkaa tehty (90tkm) ja yhtä kertaa lukuunottamatta ollaan perille päästy. Kerran tuli hinurilla kyydissä kun virtalukon pohja petti.

Volvoonhan päädyttiin oikeastaan periaate syistä. Pihassa on ollu pääasiassa volvoja. Isä on ollu volvo mies niin kauan ku jaksaa muistaa ja sitä ennenki.

No ensimmäinen auto oli Renault R19 1,4l kaasari vuodelta 1989. Ei ikinä menny päästöistä läpi. Eipä paljon haittaa ku ilmaseksi saatu.
Ensimmäinen ostettu oma auto oli -91 vuoden 740 GLA. Ei suurempia vikoja ollu koskaan. Ainut että kovalla pakkasella maantieajossa alko laatikko ääntämään. Öljyt ilmeisesti meni niin kylmäksi ettei oikeen toiminu.
Sitten tuli vaihdettua -02 V70 D5:nen. Hyvillä varusteilla. Enään ei tule mitään karvalakkimalleja. Kilometrejä on tullu n.40 tkm ilman suurempia vikoja.
Enään ei volvosta luovuta

Auton vaihto aikeissa silloin liikkeellä, salainen toive tilavasta nelari farkusta 

Liikkeessä vaimo ihastu ensin kirkuvan punaiseen V40   
Onneks myyjä tuli sanoon, et siinä on alustan etupäässä enemmänkin hämminkiä   
(ei varmaan autona huono, mut kärsii tilanpuutteesta mun asteikoilla)

Itte olin jo vähän pettyneen kylläsyneenä hivuttautumassa ulko-ovelle, kun vaimo sano, et mites olis tää   

Menin kohteliaisuudesta katsomaan ja siellä oli yhen pakun takana V70XC -99 ja suhteellisen kohtuu hintaan   
Koeajo ja autot vaihtoi omistajaa.

Tyytyväisyyteni on vähän kaksi jakoista, loisto auto kun toimii, mutta....

Mun mielestä korjaamista riittää vähän liiaksikin ja varaosat ei mun mielestä oo ainakaan ihan halvimmasta päästä
tosin oman Vollen joissakin osissa on tietysti se XC-lisä         

Perheessä aina ollut pelkästään 240 volleja, ei tullut oikein muihin merkkeihin päin katsottuakaan kun omaa ensimmäistä autoa lähti etsimään, niin tottunut noihin oli. Mielessä pyöri lähinnä kuinka luotettavasti faijan 240 oli palvellut kaikki ne kilometrit, kertaakaan en muistanut että olisi tien päälle jättänyt. Tuolloin ei ollut automerkeistä vielä niin suurta kokemusta, mitä nyt paria kaveripiirin voortia ja toyotaa päässyt kokeilemaan joten Volvo vaan tuntui valintana luontevimmalta.

Tietysti siinä ensimmäisessä valinnassa mentiin täysin metsään ja kadunvarteen ilmestyi parkkiin EU-ihme 440. Vaikutti ostohetkellä omiin kokemattomiin silmiin oikein miellyttävältä, ei liian iso muttei myöskään liian pieni kooltaan, 1.8 kone oli juuri sopivan pirteän tuntuinen mutta sitten tulivat viat... Vuoden aikana autoon vaihdettiin "vähän kaikkea" kunnes lopulta vaihteisto päätti sanoa itsensä irti, oli öljyt päässeet salakavalasti vuotamaan ulos ja aski kuivunut. Jäi vähän sellanen p*ska fiilis koko autosta kun osa vioista oli selkeästi "peitelty" vartavasten myyntiä varten ja kokemattomana ostajana näitä ei tietenkään huomannut. Kys. 440 kuitenkin vain lisäsi volvokuumetta, kun tuli tuohon mekaniikkaan perehdyttyä ja volvolandiasta luettua tietoa laidasta laitaan noista vehkeistä.

Seuraavaa Volvoa katsellessa olikin sitten jo vähän enemmän kriteerejä laadittu ja asiantuntemustakin kertynyt jonkinverran. Halusin takavedon, omasta mielestäni luotettavamman ja helpommin korjattavissa olevan tekniikan puolesta. Autossa tuli olla kuljetuskapasiteettia jotta matkustaminen isommallakin porukalla tavaroiden kera olisi mukavaa eikä kenenkään tarvitsisi istua "polvet suussa". Huoltohistoriaa tiedossa edes jonkin verran. Haaviin osuikin sitten -92 940 b230fb koneella joka täytti kaikki kriteerit ja vähän vielä extraakin. Osoittautui kohtuullisen luotettavaksi ostokseksi, vaihteisto hajosi tästäkin mutta vaihto oli huomattavasti helpompaa kuin etuvetomallista tuon lisäksi meni vielä laturi sekä pohjan bensapumppu vanhuuttaan. Overall; tähän olin tyytyväinen, pelasi juuri niinkuin opiskelijabudjetilla ostetun Volvon pitikin ja huoltokin mahdollisissa ongelmatapauksissa osoittautui erittäin helpoksi.

100tkm ehdin edellisen 940 mittariin ajaa kunnes vaihdoin nykyiseen. Sattumalta löysin 5 vuotta uudemman ja 300tkm vähemmän ajetun 940 yksilön ahdetulla koneella (ft) ja pitihän tuo nyt sitten vaihtaa kun parikertaa tuli koeajettua aika näyttää oliko fiksu vaihto vaiko ei, tähänasti (~20tkm) ollaan oltu tyytyväisiä.

EDIT: Niin ja sanottakoon vielä että jos joskus muihin merkkeihin päädytään niin olen kyllä niin hukassa jo pelkässä merkkivalinnassa, Volvo ollut aina senverran "itsestäänselvyys", ettei ole ollut oikein mielenkiintoakaan katsella muita mutta tuskimpa ollaan hetkeen vaihtamassakaan.. 940 vaikuttaa juuri sopivalta omaan käyttöön

ensin calibra,sitten bmw 535i,sitten diesel golf joka vaihtui autoon mitä olin aina vihannut,VOLVOON! mutta kun turbo piti saada ja juuri suomeen uitettu 1995 2.3 t-5 tuli hyvällä kaupalla niin tuli ostettua,ja tällä tiellä ollaan vieläkin. tosin kolmen vuoden jälkeen jo neljäs t-5 menossa ja muutama muu ollut myös mutta ensimmäisen volvon moottori on koko ajan pysynyt matkassa pienten piristysten muokkaamana

moottorista en taida luopua ennen kuin sieltä saadaan joku maaginen suuri lukema

Volvo 244GL
Volvo 740GL
Volvo 242L (ei ajossa)

En vain ole vielä keksinyt muuta autoa joka sopisi omaan hintahaarukkaani, ja jonka koria ei tarvitsisi joka paikasta parsia.
(japsithan eivät autoja ole, eikä liiemmin 80 lukua uudemmat nelipyörät, tietääkseni)

Nyt pitäs hankkia äkkiä jostain 700/200:nen diisseli farkku työmatka ajoon.