Miten päädyit volvoon? kuinka tyytyväinen olet?

Kaikenlaisia kotteroita on ollut, mutta viime syksynä tuli hommatua auto. Olis tullu hankittua aikaisemmin, mutta vaimo oli hidasteena. Vuoden päivät puhuin parempaa puoliskoa ympäri, ja tällä kertaa väsytystaistelu-taktiikka toimi.
Ja tyytyväinen olen moneen asiaan Volvossa. Otetaan vaikka esimerkiksi talviajo-ominaisuudet ja verrataan tuohon perustuulipuku Nissaniin. Nisukassa tuliterät Hankookin nastat alla ja auto muutenkin hyvässä kunnossa. Tämä meidän kotitie on hiekkatie laakeiden peltojen keskellä. Tuuli puhaltaa lumet pois ja tie on talvella enemmän aikaa jäinen kuin lumen peitossa. Tiellä on 60 km/h rajoitus, joka on vaarallinen nopeus heittelevälle ja vetelevälle nisukalle. Vollella voi huoletta ajella kovempaakin, kulkee kuin juna.
Vaimokin tykkää Volvosta, ainoa miinus on suht lyhyet takaturvavyöt. Isomman lapsen istuin kiinnittyy ilman kovempaa kiroilua mutta vauvan kaukolon kanssa ärräpäät lentelee. Oppiihan lapset ajoissa kiroileen.
Ja nelikymppiselle miehelle tollanen R-look tuunattu musta v70 sporttialustalla on just sopiva 

Turvavyöt tosiaan on lyhyet, itsellä on Turvavyö oy:sta ostettu pidennysadapteri vyölle turvaistuinta varten. Mutta kyllä tuo Volvon lötkö on tosiaan talvikelillä aika ässä!

30 autoa on ollut elämässä ja niistä 9kpl on ollut Volvoja
Sanotaan tuon turvallisuuden ja hyvien maantie ominaisuuksien vuoksi ole Volvoon tykästynyt.
Toistaiseksi olen ollut Volvoihin tyytyväinen.

Takana suunnilleen miljoona kilometriä, ja 40 vuotta ajokorttia. Autokoulun jälkeen ensimmäinen auto, jolla tahkosin kilometrejä, oli faijan 145-piilofarmari Volvo. Välissä on ollut monia autoja pakusta maasturiin ja siltä väliltä. Noin 990 000 kilometrin jälkeen vaihdoin viimeisimmän ranskalaisen ruotsalaiseen. Ranskisten kanssa opin naattimaan väännöstä (ja tehostakin) kahden peräkkäisen Peugeot 406 V6 3.0:n kautta. Upea ja aliarvostettu auto! Kummallakin ajoin reilussa kolmessa vuodessa noin 150 tkm ilman mitään merkittäviä ongelmia. Kun vastaavaa ei enää ollut tarjolla, otin merkkiuskollisena Pösön 308 GT THP175:n. No joo... Kyseinen keksintö opetti sen, että maailma ei ole vielä valmis ylikireille pikkukoneille, vaikka silloisen autoni moottori löytyi myös Sitikasta ja Mini Cooper S:stä. 308 vaihtui loppusyksystä 2012 puolivuotiaaseen V60 D5:een. Auto muutti kertaheitolla käsitykseni dieselmoottorista. Vääntöä ja tehoa löytyy kiitettävästi jo vakiona. (Seuraavasta kesälomarahasta Polestar-päivitys...) Mutta näin on: ajettavuus on parasta, mitä olen ikinä kokenut! Viime päivien lumipyry- sohjokeleillä suuntavakavuus kaikkine osatekijöineen on näyttänyt olevan omaa luokkaansa. Tehokkaatkin takavetoiset sakupirssit tulevat tiellä perä edellä vastaan... Eikä (vain) edestä raapivalla 420nm-vääntöisellä jää jälkeen juuri muillekaan!! Jag tycker om Volvo nu!

vattu nyt tekin alatte kyselee, koko suku ja avovaimo ja viel lapsi et sillee

tosi tyytyväinen , nyt mielessä orastaa toverin myynti .  .

edit 3.3

No Skodaan vaihdoin , niitä kun ollut ennenkin (5 kpl)

Itellä ei oo ollu oikeen tuuria matkassa näiden Volvojen kanssa.. Aina saa olla pelko p*rseessä kun ajelee että mitähän seuraavaks hajoaa.. 

Jaa, mitenkä päädyin.  Oli hyvä ajaa, lämmin, hyvät varusteet.

Nyt tuntuu siltä, että ensimmäinen volvo jää viimeiseksi. Kolme vuotta ikää, alle 80 000 km mittarissa, ostin uutena. Lähdettiin tänään mökiltä, parin kilometrin jälkeen volvo hyytyi, jäätiin korpitielle, pakkasesssa. Eikun kävelen takaisin mökille ja matkalla soittelin hinurin, toi mukanaan sijaisauton. Tunnin mökiltäpaluureissu venyi neljätuntiseksi, kyllä v-tutti.

Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun piti soittaa hinauspalvelu ja järjestellä sijaisautoa.  Ei ole ennen tullut tällaista laatuautoa hankituksi, tähän asti olen säästynyt tienposkireissuilta.
Olen hankkinut vuodesta -86 alkaen aina uuden auton, enkä ole ollut merkkiuskollinen. Volvo on ollut paras ajettavuudessaan, mutta tuo luotettavuus on rapatasoa.

Pitää ryhtyä miettimään uutta merkkiä, mihin pitää seuraavaksi siirtyä, varmaan Honda CRV:llä pääsisi luotettavasti perille määränpäähän aikataulun mukaisesti...

Isä kanssa ostanut aina uuden auton vuodesta 80 alkaen tms. Niistä vuoden 86 Saab 90 jätti tielle ensimmäisenä iltana kun kaasuttimessa oli reikä. Seuraava luotettavana autona kai yhä pidetty vm 90 Volvo 740 hajotti moottorin liikennevaloihin puolen vuoden ikäisenä kun jakohihna petti. Yhä ajaa ensiomistajana ja pelkästään Saabilla ja Volvolla paremmalla tuurilla. Itsellä kolme yli 10v käytettyä autoa takana ja vielä ei ole jääty tielle. Kaverin autoon olen sentään renkaan vaihtanut tien päällä.

Mitä yritän sanoa on että jokaisella autolla on tilastollinen mahdollisuus jäädä tielle vikaantumisen takia. Kukaan valmistaja ei uskalla taata että tällä pääset koko takuuajan aina 100% perille. Prosentit on uusilla autoilla sen verran pieniä että tuurilla on osuutensa pelissä, joskin ensimmäisinä vuosina ne maanantaikappaleet löytyy.

Maine oli hyvä, ehkä parempikin kuin oman käytettyni todellisuus. Volvoonkin on ympätty paljon ei koettua tekniikkaa. Kasoismassavauhtipyörät kolisee ja tietää kallista remonttia, mittaritauluja pitää juotella tai vaihdella ja kojetaulun harmautta ei voi kuin ihastella ja kyllähän muovimiehet näyttävät olleen vallankahvassa muutenkin. Käytettyjen kaupoissa tietty kaikki mahdollinen on tekemättä ja seuraavan murheena. Kiinalaisilla vaikuttaa olleen näppinsä pelissä jo ennen koko henkiöautopuolen ostoa. Sähköjärjestelmä on suunniteltu etevästi tuomaan Vollet säännölliseti kotipesälle.

Ihan oma lukunsa on polttoainetoimisen lämmittimen logiikka. Miksi se pitää käyttää merkkikorjaamolla ohjelmoinnissa, jos haluaa ettei se aina turhaan yritä moottoria lämmitää. Yhtä hyvin olisi viikseen voinut lisätä valikon, josta sen saisi pimenemään ja vain haluttaessa päälle. Ainakin itselleni tulee paljon 1-2 km ajoja ja muutenkin mielestäni ainut oikea tapa lämmittää moottoria on töpselistä niin silloin se autokin on heti lähtövalmiina kun sitä tarvitaan.

Muuten V70 120 kW D5 koneella on kerrassaan ihana ajettava ja vaikuttaa kulkevan vähällä polttoaineella. Etupyörät vain voisivat kääntyä vähän enemmän. Farkkumalli vastaa hyvin tarpeita ja onhan se nyt tietty kiva tunne kun sen nyt kai voi olettaa olevan ikäisistään turvallisuus mielessä parhaasta päästä.

Mä olen niiiin onnellinen! Elämäni volvon kanssa on kuin jostain satukirjasta tai kamasutrasta.
Ihq.

Mä olen niiiin onnellinen! Elämäni volvon kanssa on kuin jostain satukirjasta tai kamasutrasta.
Ihq.

ei kyllä aina uskoisi kun lukee kommenttejasi

Joku perversio näihin laitteisiin on, johtuu ehkä siitä faijalla ja papparaisella niitä on ollut aina. 8-vuotiaana muistaakseni olen opetellut ajamaan faijan -76 244:lla.
Näistä eniten käytöstä olleista ehdottomasti v70tdi oli paras yksilö, harmittaa että menin vaihtamaan. S40 t5 tuli tilalle, helvetin hyvä ajettava kun vähän päivitti ja potkuakin oli asiallisesti käyttöautoon. Liian kallis ylläpitää näillä kilsoilla/liksalla. Nykyinen D5 on hyvä ajettava ja kulkee suht pienellä aineella, mutta alustan+ardikin kanssa ongelmia. Lisäksi joku vuoto edellenkin jossain alipaine/ahtopuolella, ja kaksoismassa+kytkinremontti odottavat. Suattavat maksaa tarpeeksi 

Pakko se tähänkin jotain kohta sijoittaa, mielenkiinto vaan suuntautuisi tuohon harrastepeliin.

Tämä nykyinen 850 taitaa olla jo kolme talvea itellä. Silloin oli tarve pienelle automaatille mutta sedan 850 vaikuttikin oikein hyvältä ja on vähän ajettu ja hyvin huollettu. Oikeestaan ainut huono puoli on kulutus ja etenkin kun on aika paljon kaupunki ajoa. Kyllähän sitä tulee nettiautoa selattua jos löytyisi pienikokoinen ja koneinen automaatti. Mutta mitään kiirettä ei ole vaihtaa kun on toimiva ja varma auto. Volvolta ei löydy VW Golf tyylistä mallia paitsi C30 joka ei hinnan takia sovi ja sen kulutuskaan ei varmaan kovin paljoa pienempi ole.

Tähän seiskafarkkuun päädyin siksi, kun serkun äiti kaupitteli tota miulle (Autohan oli siis kuolinpesän nimissä). Hinta oli sopiva, huoltohistoria tiedossa, niin miksipäs ei, enkä ole vielä katunut tuota kauppaa.