Tässä jokuaika takaperin ostin ittelleni kauan haaveilemani ysisatasen. Varkun tietty - ja kun ihan oikein sillain järjellä aattelee - siinä ollu järjen hiventäkään. Ajettavaksi se auto on tarkoitettu ja sillee.
Jonninjoutilaat ajat on jääny jonnekin unholaan ja olen ryhtynyt noudattamaan erään tuttavan sanontaa: "on ihmisiä, joille annetaan rahaa - ja he tekevät työn puolestani". Vein siis Volleni huollolle ja annoin ohjeeksi "laita kaikki ajoon tarvittava kuntoon". Näin tapahtui, soiteltiin kun oli katteltu listaa ja hyväksyttiin suunnitelma. Aivan loistavaa toimintaa.
Siinä samalla tuli esille myös, että kone tiputtelee öljyä - jostain moottorin takapäästä eikä sitä pääse oikeen tarkastelemaan. No, voorumi auki ja kauhistuksen kanahäkki, just mallia kuutospyttysen kolmelitrasen takakulmassa oleva venttiilinostimen säätimen stefa vuotaa. Näin mainostettiin. Ja voi kehveli, että sehän meinasi viedä jo yöunetkin ja sillee. Huoltopaikka mainitsi myös, etteivät konetta pysty pesemään jotta vuotokohta selviäisi. Sain kuintenkin autoni huollettuna ja hyvät ohjeet jatkotoimenpiteisiin ja -paikkoihin. Ja suorilta paikkaan kyselemään motin pesua.
Pienen vartoomisen jälkeen ottivat auton halliin. Vetäisin siinä lounaan samalla vartoomisella. Tuli huoltomieskin sinne ja totesi jälkiruokakahvin jälkeen jotta taitaapi olla mäntä halki tai ainakin männän renkas rikki. Maalima pysähty - tai ainakin Volleni meno tällätiedolla. Salamana miettimään, että kumman tasaisesti kone käy ja enkä ole kyllä mitää sinisiä savumerkkejäkään nähnyt valoista liikahtaessani. Olikos se tiaknoosi ny ihan varma? Ja mentiin kahtomaan. Ja toden totta. Kampikammiossa kehittyy kovasti painetta, niin että mittatikku hypännyt ja kun öljykorkin raotti - niin jo tuo tsuhahti. Kovat on paineet perhana, tosin väärällä puolen mäntää. Jäähytysnesteet on kuin pitää, öljyn väri on kuin pitää - pakoputkesta ei näytä tulevan ketään - eiku mitään.
Yksissä tuumin päädyttiin kuitenkin siihen, että jos kuitenkin kahtottais se huohottimen suodatin. Josko se ois sittenkin tukkeella. Muutamien klemmareiden ja kumiputkien irroittelujen jälkeen paljastui, että joko puutarhuri tai veliruottalainennuuskankäyttäjä oli piilottanut saaliinsa huohotinputkeen. Oli meinaan sen verta tukkeella, että piippurassina toimineen pienen meisselin kanssa huoltoukko kaiveli röörin tyhjäksi. Ja sitten pillit kasaan ja tulta pyttyyn - kappas vaan ei tsuhahtanu ennää öljykorkki. Hieman pesuainetta, jäähytys ja vettä niskalle - ja pesun jälkeen jälleen käymään. Kaikki pelaa - aivan llllloistavaa. Muutaman tonnisen äkkilaskusta tuli muutama kymppinen.
) Että ehkä sitä huohotinta ja liekkilukkoo joskus kannattais putsailla....
Ja meno maistuu taas. Motarilla päästellessäni kyllä mietin, että mikä stefa laukeaa seuraavaksi. Vaihdettavaksihan ne on tarkoitettu.
