Eiköhän se ole taas aika päivittää projektin kuulumisia kun on jo 10 kuukautta kulunut viime kerrasta.

Volvoon on jotain pientä tullut tehtyä, valmis se ei kuitenkaan vielä ole. Projektiin ei ole löytynyt oikein aikaa, osan ajasta on vienyt muut autot. Nimittäin jenkit ja tarkemmin sanottuna Moparit on vieneet osan vannoutuneen Volvomiehen sydämestä.

Viime talveksi ostin työn alle Plymouth Belvedere -67:n ilman tekniikkaa, siihen löytyi kiihdytyskäytössä ollut 440 kuutiotuumainen mylly jonka voimin tuli viime kesä ajeltua.

Nyt vuodenvaihteessa kaveri tarjosi pitkän ajan haaveautoa Dodge Challengeria, parasta '70 vuosikertaa.

Vaikka hinta oli kohdillaan piti hakea rahoitusta pankista ja möin Plymouthin pois. Näissähän on hinnat nousseet jo niin korkeaksi että olin jo luopunut toivosta, mutta niin se vain tuli sittenkin ostettua, ja tässähän ei ole raha hukassa kun hinta vain nousee. Tämä Challenger on siitä harvinainen yksilö että siinä on vieläkin matching numbers 225cid slant six tekniikka paikallaan, mutta Plymouthin isolohko jäi minulle tulevaa tekniikan vaihtoa varten.

Sitten takaisin Volvon kimppuun! Pakoputken tein 3" rosteritavarasta. Putken pätkät hain paikalliselta romuttamolta, ne on peräisin entisestä Lapin Kullan tehtaasta joten työstettäessä oli ilmassa kevyttä oluen käryä.

Liitoskappale ja alkupätkän supistus on motonetistä, turbon laippa KKD:ltä. Loppupätkä putkesta on sama mikä oli autossa jo aikaisemman tekniikan kanssa. Leikkasin ja heppailin putken itse kasaan ja vein ammattilaiselle sen tig-hitsattavaksi.

Downpipeen tuli paikat kahdelle lambda-anturille. Toinen ECUlle ja toinen mittarille.

Lasikuitunauha päälle ettei moottoritilaan jää ylimääräistä lämpöä.


Putki on kannakoitu liitoskohdasta, kannake on vaihdelaatikon pultissa kiinni.
