Tämä aihe tullut viimeaikoina taas mieleen kun reipas 20tkm ajellu vaijerivälitteisellä manuaalilla, jossa 2- ja 3-vaihteiden synkrot hieman nahkeat tai jotain.
Ihan perinteinen "kierrosten tasaus" oli jo auto ostettaessa vakiojuttu, kun 850 Volvossa oli rento ylätuki ja tämän takia vältin teräviä vaihtoja. Eli kaasulla kierrosten tasaaminen tuli ns. refleksinä luonnostaan ajattelematta, jahka lihasmuisti oppi moottorin kierrosherkkyyden.
Kuitenkin ilmeisesti etenkin tuon 3 vaihteen tahmaamisen vuoksi olen alkanut huomaamattani vaihtamaan kaksoispoljennalla välikaasun kanssa alaspäin.

Tai ikäänkuin vaihde nykäistään "irti" kun kaasu kevennetään, polkaistaan kierroksia ja samalla kytkin pohjaan ja pienempi sisään.
Kiinnitin asiaan huomiota kun jälkikasvu takapenkiltä kyseenalaisti miksi poljen kaasua vaihdetta vaihtaessa. Senverran hyvin on lihasmuistissa jo, ettei aina tunnu minkäänlaista nykäisyä kun kytkin nostetaan ylös.
Kytkimen käytön suhteen olen aina melko ripeä, ei ole tapana luistatella muttei tietenkään mitään kytkinpommejakaan tule harrastettua. Vähän mietin miten tommonen siviili-laatikko tuollaista välikaasuajoa kestää, mutta mikä sieltä hajoaisi? Voimaa kun ei keppiin tarvitse kohdistaa ja luulisi tasatut kierrokset enemmän säästävän synkroja ym kuin väkisin työntäminen.
Toki kytkimen mekanismi rasittuu enempi jos kaksoispolkee, muttakun ittelläkin tuo on enempi kertapolkaisu.