Sallitut mittapoikkeamat kannessa.

Oli meininki jossain vaiheessa ottaa itse jyrsinkoneella siivu vinokoneen kannesta, kun siihen oli pieniä kuoppia juuri liekkirenkaan kohdalla. Kaikkea kummallista sitä on jo koneistettu, muttei vielä kertaakaan sylinterikantta. Liekö joskus tiiviste palanut ja syönyt kantta. Tarkastelussa näytti, että siinä oli hyvin pieniä viirumaisia ja säteittäisesti suuntautuvia ikään kuin sulaneita kohtia. Arvioisin, että kannesta otettava enintään 0.5 mm.

Kaikkihan tehdään itselle niin hyvin kuin mahdollista, mutta pieniä poikkeamia tietty sallitaan. Onko olemassa valmistajan tmv. ohjearvoja kannen hyväksyttäville mitta/muotopoikkeamille? Laitan  zoomatun kuvan viiruista ihmeteltäväksi.

Korjausoppaissa on yleensä raja-arvot.

Mietin tuota kannen kiinnitystapaa tavalliseen yleisjyrsinkoneeseen. Olisikohan jollain laittaa kuvaa, jos sitä on jo tullut kokeiltua? Kanttahan joutuu nostamaan pöydästä irti ja kiinnostaisi millaisia toteutuksia on tehty. Ulkopuolelta on raudoilla vähän hankala saada kansi puristettua pöytään, kun tarjolla kiinnitykseen on lähinnä viistoa valupintaa.

Tuntuuko nuo koneistuksen  teränjälki , esim. kynnellä ?
Liekkirenkaan kohdalla olevat pienet kolot  osuu melkein tasavälein koneistuksen jälkiin .
Vaikuttais siltä että on vähän puhaltanut läpi liekkirenkaan ja kannen välistä . Onko kansi jälkikiristetty ? Näkyy paremmin ,  etenkin pakopuolella missä lämmöt on kovemmat .

PALJON sileämpi koneistusjälki ja kannen jälkikiristys  ,ei tule tuollaisia jälkiä .

Koneistuksen pinnanlaatu on hyvä, eikä ehjässä pinnassa ole mitään sormin havaittavaa epätasaisuutta Kuin tasohiomakoneesta tullut ulkonäöstä huolimatta. Minusta vaikuttaa, että palaneet kohdat eivät mukaile koneistuksen jälkiä. Tein käsipelillä pikaisen "tasohionnan" isolla suutaispalalla, jossa oli hyvin hienoa metallihiomapaperia. Sillä saa selville nopeasti epätasaiset kohdat öljyn tummuttamasta pinnasta. Mitään ei tullut esille ja pinta oli tasainen. Kevyet hiontajäljet on siitä peräisin.

Olisikohan tuo seurausta huonosta kannen kiristyksestä / löystyneistä pulteista, kun palaneet kohdat ovat pääasiallisesti yhdellä sivulla ryhmän päädyssä? Sitä samamaa vähän minäkin epäilen. Kannen aikaisemmasta elämästä ei ole mitään tietoa kuinka sitä on käsitelty. Kysyin paikalisesta koneistamosta mitä maksaa ja 55 € oli arvio.

Laittamassasi kuvassa työstön jälki on hieno. Tasohiomakoneella varmaankin tehty, kun terän jälkiä ei ole havaittavissa.

On terällä ajettu , 12mm ympyrä kovapalat , hiotulla leikkuusärmällä , Pienellä syötöllä ja pienellä viimesellä lastulla .

Kansi meni tänään koneistettavaksi. Moottoripajalla sanoivat, että "karkea" työstöjälki on se todennäköinen syy. Päätin turvautua moottorikoneistamoon, kun tuo homma vaatii omanlaiset vehkeet.

On koneisteltu itse useita kansia ja koneiden omistaja on tehnyt hienon työkalun isosta käsipainosta ja siihen teräpala reunalle. Ei muuten pompi, ja riittää ajamaan yhdellä siivulla koko kannen leveydeltä. Tarttee ajaa tosi hitaalla syötöllä, mutta taitaa tuolla oikaistuja kansia olla nyt meillä itselläkin ajossa 4 vai 5 kpl vailla murheita. Nää on viä puolihelppoi kiinnittääkin leveillä suuntapaloilla vaan pöytään venakopan tiivistepinnasta, tarttee vaan klämpätä sevverta kii ettei käy mitään legendaarista 

On koneisteltu itse useita kansia ja koneiden omistaja on tehnyt hienon työkalun isosta käsipainosta ja siihen teräpala reunalle. Ei muuten pompi, ja riittää ajamaan yhdellä siivulla koko kannen leveydeltä. Tarttee ajaa tosi hitaalla syötöllä, mutta taitaa tuolla oikaistuja kansia olla nyt meillä itselläkin ajossa 4 vai 5 kpl vailla murheita.

Tommosta "yhden palan ja 40cm halkaisijan" oikaisukonetta olen itsekkin käyttänyt. Tulee hyvä pinta, kunhan tosiaan on syöttö riittävän maltillinen ja ruiskuttaa jotain leikkaamista helpottavaa ainetta siihen kannen päälle, ettei ihan kuivana vetele.

Isolla avarruspäällä pystyy kyllä koneistamaan kannen, kun terä on riittävän järeä. Olen vastaavissa töissä käyttänyt vasenkätistä sisäsorvausterää ja palana tulee käyttää alumiinille hiottua palaa, sen pitää olla kuin puukon terä. Tavallisella sintratulla teräkselle tarkoitettuaulla terällä ei tule hyvää jälkeä ja teräkulmat on lisäksi pielessä. Tarkoissa hommissa kannattaa kellottaa suuri avarrusterä suoraan, koska muuten se kaapii pinnan kuperaksi. Nyt ei jaksanut alkaa väkertämään tuon kannen kanssa..

Leikkuunesteenä alumiinin manuaalikoneistuksissa kannataa käyttää Sinolia, Marinolia tai vaikka paineilmajarrujen jäänestoa, mikä on isopropanolia. Sitä voi laittaa vaikka painepulloon tai tavalliseen sumutinpulloon. Sillä tulee hyvää jälkeä, jos muuten on kaikki jo kohdallaan.

Oikein vaikeissa yksittäiskappaleiden koneistuksissa tuppaa menemään suurin aika kappaleen kiinnityksen suunnitteluun. Yhtään harjoituskappaletta kun ei ole ja jos se ainoa lähtee irti, niin on siinä mukavaa puuhaa tiedossa