Murresanoja, vai jotain ihan muuta?

Nyt kun tää topic on taas nostettu pinnalle, pitää palata hieman vanhoihin...

Jostain tarttunu mulle sanan jontka käyttö, mistä lienee alunperin peräisin tuo sana.

Tässä on myös sellainen sana, joka vielä jokin aika sitten oli minulle täysin tuntematon.

Tuota tankkipeliä pelaillessa antoi klaanimatsissa komentaja käskyn "heavyt ajaa sitten tuolta jontkan kautta". Mä olin ihan pihalla että minne oikein pitäisi mennä, mutta koska muille tuntui olevan täysin selvää minne ajetaan, minä tyynesti seurasin muita ja ajoin ryhmässä.

Sana tarkoittanee samaa kuin rotko, kuilu, painanne, oja, kanjoni, sola...tai jotain sinne päin. Ainakin tuossa tankkipelin yhteydessä.

Eri puolilla Suomea asuneena näiden lukeminen on hauskaa...

Aikoinaan kun Jyväskylästä muutin Poriin oli jonkin verran hankaluuksia ymmärtää Porin murretta. Siitä kun selvisi niin sama uusiksi raumalaisten kanssa ja siitä kohti Turkua...

Porissa aakkoset menevät aa, bee, cee, ree...
Kenkät jalkaa ja rario päälle.

Ihan ensimmäisinä päivinä minulta kysyttiin että "oleks käyny Yyyteri ryyneil?"
Minä ihmettelin että mikähän mylly tms. siellä on ja sanoin etten ole. Vasta paljon jälkeenpäin ymmärsin että ryyni-sanan r olikin oikeasti d.
Ja niillä dyyneillä olin kyllä käynyt...

Ja Porissa on sellainen autoiluaiheinen tietokilpailukysymys kuin; viisi R-kirjaimella alkavaa automerkkiä.
Nehän ovat Rellu, Rover, Rampleri, Rotke ja riäseli-mersu.

Mauno Kuusiston laulu Kertokaa se hänelle on Porin murteella San sää se sil sit.

Mauno Kuusiston laulu Kertokaa se hänelle on Porin murteella San sää se sil sit.

Samaan sarjaan menee useammankin suomalaisartistin esittämä "Keinu kanssani", Kotkan murteella Kiikumunkaa.

Ja Porissa on sellainen autoiluaiheinen tietokilpailukysymys kuin; viisi R-kirjaimella alkavaa automerkkiä.
Nehän ovat Rellu, Rover, Rampleri, Rotke ja riäseli-mersu.

Tää samahan on myös pohjanmaalla, mutta mukaan tulee myös Ratsuni ja tuo tähtikeula sanotaan muodossa riisselimersu.

Tuli tosta ärrästä mieleen serkkuni,joka oli Forssan suunnalta.

Kaikki oli meirän ja teirän.

Nyt vanhempana olen alkanut funtsimaan,että miten ne tavas sanan "meidän" taululla.

Meillä päin tavattiin,niin,että kaikki kirjaimet sanottiin yksitellen.

Mitäkohän siellä Forssassa päin tehtiin D:een kohdalla ?

Kirjoitettiin varmaankin  D mutta sanottiinko R.

Nyt kun tää topic on taas nostettu pinnalle, pitää palata hieman vanhoihin...

Tässä on myös sellainen sana, joka vielä jokin aika sitten oli minulle täysin tuntematon.

Tuota tankkipeliä pelaillessa antoi klaanimatsissa komentaja käskyn "heavyt ajaa sitten tuolta jontkan kautta". Mä olin ihan pihalla että minne oikein pitäisi mennä, mutta koska muille tuntui olevan täysin selvää minne ajetaan, minä tyynesti seurasin muita ja ajoin ryhmässä.

Sana tarkoittanee samaa kuin rotko, kuilu, painanne, oja, kanjoni, sola...tai jotain sinne päin. Ainakin tuossa tankkipelin yhteydessä.

Hienoa oli olla armeijassa, kun kersantti komentaa taisteluparin jontkaan, eikä koskaan ollu kuullukkaan... Onneks oli tst pari hereillä ja tajus asian ytimen  Että mitä että sanoitta?

Onko tämä jontka-sana jossain paikassa käytettyä armeijaslangia? Tulisi mieleen että näin on asia. Vai liekö kyse jostain muusta murresanasta alunperin? Tämä olis kyllä mielenkiintoista tietää.

Kyllä se ihan aito murresana on, käytetään useimmiten tarkoittamaan nimenomaan ojaa. Siitä en sitten menekään sanomaan yhtään mitään että mistä päin Suomea se on lähtöisin.

Keski-suomessa viljeltiin armeijassa aika paljon. Myö savolaeset puhuttiin montusta, ja keski-suomalaiset puhui jontkasta.

Jontkaa en tunne mutta jonkka on tutumpi, joka sitten on vesistö tms
"**ttu heitän kohta ton paskan jonkkaan!"

Täälläkin toi jonkka menee paremmin läpi.

Ja tarkoittanee just vesistoä

Jotnka sanan ymmärrän juurikin kuopaksi, painanteeksi tai rotkoksi maastossa. Ojaksi en sitä oikeen miellä.

Jonkka on kyllä ihan tuntematon sana.

Haa, tää tuima! Kun mun mielestä jos ruoka on tuimaa, siinä nimenomaan on sitä maustetta. Tätä oon ihmetellyt aiemminkin, ja tässä oli joku maantieteellinen alue miten tää meni.

Perimätieto kertoo, että joskus oli kaksi eri korkeudelta Suomea olevaa miestä ollu hiihtämässä. Jälkimmäisellä oli alkanu pukata pikkuisen hikeä ja kysyi, pitäiskö huilata? Toinen oli ynähtänyt hyväksyvästi ja pistänyt sivakkaa toisen eteen. Hetken päästä rupes puhalluttamaan ja kysyi uudestaan, eikö huilattas välillä, ja ladun avaaja vaan kiristi tahtia. Kohta alkoi olla jo hapoilla... Eikö voitas jo vähä huilata?

Toinen tempas sauvat hankeen pystyyn ja karjas: Huilaa perkele ite, minä ainakin lepään...!

"Elä ammu, se o kaakana"   

...sannoi maalaisserkku kaapunkilaiselle. No tämä sitte jäikin miettimmää, että mikähän lintu se ol, ku ei saanna ampua? Illalla sitten saunan ja parin oluen jälkeen kaveri alko laulamaan "Kukkuu kukkuu kaakana kukkuu.." Silloon se kaapunkilaenen tajus että se ol ollunna KÄKI!

Tuli tosta ärrästä mieleen serkkuni,joka oli Forssan suunnalta.

Kaikki oli meirän ja teirän.

Nyt vanhempana olen alkanut funtsimaan,että miten ne tavas sanan "meidän" taululla.

Meillä päin tavattiin,niin,että kaikki kirjaimet sanottiin yksitellen.

Mitäkohän siellä Forssassa päin tehtiin D:een kohdalla ?

Kirjoitettiin varmaankin  D mutta sanottiinko R.

Työkaveri on kans tuolta jostain Forssan seudulta.

"Forsasa käytiin kaupasa kattomasa mitä on hyllysä."