Käyttis-projektihan vaatii rassausta ja sitä taasen tehtiin tuossa maanantai iltasella.
Homma meni myös palikka-testiksi.
Ajattelin tehdä nopsasti takalasin pyyhkimen läpiviennin akselin voitelun, kun se on hidastunut viime aikoina todella rajusti entiseen nähden.
No, nykäisin sen pyyhkimen mutterin muovisuojan pois ja laittelin aseöljyä siihen ja odottelin. Tupakin mittaisen tauon jälkeen kokeilin kädellä heilutella sitä vartta ja tuumasin, että yhtä nahkea se on kuin aikaisemmin. Joten nopsasti tuumasin, että täytyypä tutkia tarkemmin ja jospa sen voisi fiksata nopsasti.
Työkalut esiin. Takaluukun verhoilua irroittelemaan ja siitä tulikin se palikkatestin osuus. Ikinä en ole sitä avannut tai lukemut ohjeita siihen.
Ensimmäinen osuus olikin se helppo juttu. Ne neljä muoviklipsiä 90 astetta kääntäen ja ala-reuna löystyi. Siitä sitten klipsejä irroittamaan ja talteen laittamaan. Seuraavaksi yritin tähyillä mistä se on kiinni vielä sieltä taustamuovin raoista. En nähnyt mutta selvästi tunsin, että se on siitä avauskahvan ympäriltä tiukasti kiinni.
Kahvan koloa sitten tutkimaan ja ruuveja tms. etsimään. Ei näy mitään ja silti se on selvästi siitä tiukasti kiinni.
Hitunen pähkäilyä.....
No, perskele ei tämä nyt niin vaikeeta voi olla ja ruuvarilla väätelemään sitä takaluukun avauskahvan kehystä, koska se näytti päällimmäiselle ja sitä onkin. Tuntui olevan tiukassa kuin piru. Sitten sormilla vääntelemällä se sitten vähän raottui ja aikani turasin siinä irti mutta lopulta se lähti kun sitä varovasti voimalla suostutteli. Nyt tekisin saman leveällä talttapäisellä meisselillä.
Sen jälkeen kun kehys oli irronnut löytyi sen alta kaksi torx-ruuvia, jotka pitävät sitä vetokahvaa paikallaan. Ruuvit auki ja muovi repsotti jo oikein isosti. Siinä sitten tähyilin, ettei siellä olisi mitään muita jemma-kiinnikkeitä. Ei ollut joten työntö sinne takaluukun yläreunaa kohden ja niinhän se irtosi. Tosin lisäjarruvalon piuha oli vielä siinä kiinni kun sen liitin on sieltä alumiini-osan puolella ja vieläpä nippusiteellä kiinni, joten annoin sen muovin roikkua takaluukun sisällä piuhasta.
Siitä sitten tutkimaan sitä pyyhkimen pyöritys mekanismia. Ompahan vekkuli mekaniikka!
Sitten luukkua alas ja sitä juurta tutkimaan. Tarkkaan kun sitä tutki, niin huomasin, että sitä akselia pitää paikallaan sellainen puolikuun muotoinen sokka, joka ei näytä ihan tavis lukko-renkaalta. Se irti varovasti ja sen alta prikka irti. Sitten varovasti naputtelin sitä akselia muovivasaralla ja se liikkui hitusen aikani naputeltuani sitä.
Siitä sitten tutkimaan moottorin päätä. Hm..... Pallonivel.... Ei uskalla vääntää sitä, jos vaikka se ei irtoakkaan nätisti. Moottorin akselilla on boorit! Tussi kouraan ja vivustin asento merkitsemään siihen moottorin kuoreen ja akselin mutteri löysälle sinne akselin pään korkeuteen asti ja siirtoleukapihdeillä sitä puristamaan irti. POKS! Ja irti on. Hyvä!
Sitten sitä stanan akselia muovi-vasaralla naputtamaan ja samalla vivustoa vipuvartena käyttäen pyörittelin sitä.
Pikku-hiljaa tulee pois reistään. Hyvä! Akseli vivustoineen irti! Huomaa se jousiprikka siinä akselin sisäpuolen tyvessä, sillä se on tärkeä!
Kerspeles! Ei rasvan hitustakaan tai jos on ollut, se on kuivunut pari vuosikymmentä sitten! Täytyy tehdä taas tulikiven katkuinen valitus sinne ruotsin maalle, että paskaa vaseliinia ovat laittaneet sen pari milligrammaa ja sen stanas kuivunut kahdeksassatoista vuodessa, kolmessa kuukaudessa ja 20 päivässä!
Ei jumaliste! Kelvotonta laatua kerrassaan!
Siitä sitten sitä akselia tutkimaan.... Hm... On jumitellu jo kotvasen jos toisenkin, vaikka se väkivahva moottori on sitä piuhat punaisena pyörittänyt. Jumittaminen on havaittavissa siitä akselista, joka on kromattu. Kromi on kulunut pois tasan puolikaaren muotoiselta alueelta suurimman paineen kohdalta.
Sormeen akselista tuntui kovia nypyjä, jotka ovat muodostuneet siitä vaseliikin tipasta yhdessa sen valuholkin erittämistä hapettumistuloksista. Istuivat tiukassa kuin tauti. Jarrucleaneri ei niihin tepsinyt mitenkään, joten mekaanisesti ne oli irroitettava. No, siklillä (puukkokin käy) niitä varovasti rapsutin ja ne lähtivät nätisti.
Sitten pikainen tutkimus siitä, millaiselle akseli tuntuu... Aikas hyvä! Vielä varovasti 400 karkeuden vesihionta paperilla varovasti työ viimeistellen. Akselin osuus valmis!
Ja sitten sitä sitä läpivientiä tutkimaan. Pirskatti! Peterin (suunnittelija) aivot ovat toimineet oikein hyvin, sillä siellähän on siinä akselin ulkopuolen sisäpinnalla O-rengas! Wau! O-rengas pois urastaan ja holkkia tutkimaan...
Hitusen hapettumia siinä ulkoreunassa ja O-rengasurassa. Ura puhtaaksi pienellä meisselillä ja holkin sain siistiksi 400 vesihiomapaperirullalla.
Siten sovitus ilmamn mitään prikkoja ja hyvin pyörii ilman välystä! Siitä sitten Molybdeenivaseliinia holkkiin, O-rengasuraan, Akseliin ja prikkoihin. Sitten paikallen laittamista ja johan upposi kuin kuuma veitsi voihin.
Paikalleen asentaessa pitää muistaa se piskatin jousiprikka sinne akselin juureen ja sitten asennusta. Akseli läpi, yläpuolen prikka (tavis) päälle ja sitten voimakas työntö, että sen puoli-kuun muotoisen lukkorenkaan saa paikalleen. NAPS! Paikallaan. Sitten se vivuston moottorin puolen pää sinne booreilleen samaan asentoon kuin merkattuna oli! Tämä siksi, että nollakohdan tunnistus on oikein (tärkeää!).
Sitten se suojakumi muoviholkkeineen paikalleen ja sinnekkin sipaisu vaseliinia ja pyyhkimen varsi paikalleen.
Testausta ja kaikki toimii laakista oikein! Hyvä!
Sitten taka-luukun muovipaneelin asennukseen, joka onkin hitusen askartelemista ensimmäisen kerran.
Ensin laitetaan lista-silikonia niihin takalisä-jarruvalon kumitiivisteisiin, koska ne hirttävät kiinni lasiin kun muoveja asennetaan. Ja silloin ne irtoavat paikaltaan. Tiiviste kannattaa pitää siinä jarruvalon kehyksessä, koska se estää likaa, pölyyä, lasinpuhdistusaineita ja muuta mönjää menemästä sinne lisäjarruvalon lasin päälle.
Ensimmäisenä asetetaan muovin luukun yläreunan kiinnikkeet kohdalleen ja kun ne ovat kohdillaan, vedetään muovia taakse päin (luukun pitää olla ylhäällä). Jos yläreuna näyttää olevan kuten ennenkin, niin sitten ne kahvan kaksi ruuvi kiinni sopivasti löysälle.
Seuraavaksi katsotaan, että ne neljän muoviniitin reiät ovat oikeilla kohdillaan, jos ovat, niin ruuvit kiinni lopulliseen tiukkuuteen ja niitit paikalleen. Niittejä ei pidä painaa paikalleen vaan laittaa reikiinsä ja sitten kiertää ne kiinni. Vaikka ne ammoin tehtaalla asennettiin painamalla, niin aika on tehnyt tehtävänsä ja ne ovat kovettuneet, eivätkä kestä paikalleen painamista.
Lopuksi laitetaan avauskahvan kehys paikalleen.
Ja se on siinä!
Tälläistä tällä kertaa...
