Su 20.7.Koska suuntasin hetkeksi sisämaahan, maisemat tasoittuvat jo lappimaisiksi. Jyrkät vuoret vaihtuivat pyöreiksi tuntureiksi. Laskeutuessani tietä 7 kohti Hardanger vuonoa maisemiin alkoi taas tulla suurempia korkeuseroja. Tien varrella oli todella iso pato, jossa pysähdyin hetkeksi ennen saapumista Vøringsfossen 182 m korkealle vesiputoukselle.
Vøringsfossenille oli rakennettu edellisen käyntini jälkeen uusi kävelysilta kosken yli, voin suositella käyntiä, vaikka täälläkin turisteja riitti. Tein myös kävelyretken itse kanjoniin vesiputouksen juurelle. Hardanger -vuonon ylitin 1380 m pitkää riippusiltaa pitkin. Siinä oli taas mielenkiintoinen reitti, sillalle tullaan tunnelista ja silta myös päättyy vuoren seinään tien jatkuessa tunneliin. Tunnelissa on myös liikenneympyrä, joten suunta kannattaa olla selvillä ennakkoon, jos liikkuu yhtä vanhan navigaattorin kanssa kuin minä, ettei tule ulos vuoren väärältä puolelta. Vuonon rannalla istuskelun jälkeen nousin vielä Damvegeniä pitkin ylös. Tie oli maksullinen ja maisemat upeat etenkin ylhäällä. Mainittakoon, että kyseessä on soratie, joka tekee 16kpl 180° käännöstä noustessaan 600m korkeuteen noin 4km matkalla, eli nousu on jyrkkä. Puolivälissä pidin varmuuden vuoksi jäähdyttelytauon, Volvon raksuttaessa tyhjäkäyntä flekti päällä, kun otin valokuvia.
Tien päässä on pieni parkkialue ja hieno paikka istuskella katoksessa. Iltapalaa sain syödä yksin pöydän ääressä mahtavasta näkymästä samalla nautiskellen. Jos kaipaa pientä seikkailufiilistä ja kapea soratie ei jännitä liikaa, tätä kohdetta voi suositella. Isommalla autolla tielle ei kuitenkaan ole asiaa. Jos joku tulee vastaan, voi olla esim asuntoautolla kytkin kovilla jyrkässä mäessä ja pitääkö edes rengas lähteä paikaltaan liikkeelle? Ajoa tuli 227km.
Polttoaine on maksanut Norjassa 20-22kr/litra. Onneksi TDi:llä pääsee noin 1000km tankkaamatta, joten Ruotsista ostettu tankillinen riittää tällä menolla vielä monta päivää.
Ma 21.7.Aamusta söin aamupalan samassa katoksessa ja tein sitten retken vuorille ja mielenkiintoisin paikka oli Vikedalsnebbet, satoja metrejä korkea jyrkänne. Useamman kilometrin helteessä käveltyäni päätin kastautua vuorilammessa, jossa oli sanotaanko vilpoisaa vettä. Oli ainakin raikastui kummasti, vaikka kovin pitkään en siellä pystynyt olemaan. Loppupäivä meni istuskellessa vuonon rannalla ja kävin katsomassa Steindalsfossenin kuivahtautta vesiputousta, hellejakso vaikutti näemmä siihenkin. Ajoa tuli vain 54km.
Ti 22.7.Tämän päivän ohjelmassa oli ajo Bergeniin, tankkaus, ruokakauppa sekä teltan pystytys leirintäalueelle. Siellä sattui kummallinen puolalainen naapuriksi. Receptionissa erikseen painotettiin 3m minimi etäisyyttä toisiin autoihin, telttoihin ja rakennuksiin. Koska vaipan vaihdon yhteydessä on usein juokseva vesi tarpeen ainakin aamuisin, päätin ottaa paikan huoltorakennuksen vierestä. Olin pystyttämässä telttaa tuon 3m päähän rakennuksesta ja Volvo oli tulossa lähes kiinni telttaan. Paikalle tuli puolalainen pakettiauto, joka meinasi peruuttaa vielä maassa makaavan telttakankaan päälle. Ajattelin, että tämä etsii melko täydeltä leirintäalueelta paikkaa ja on kääntymässä takaisin. Eipä ollutkaan, vaan hyppäsi autosta puhelimeen puhuen. Olin hieman ymmälläni, kun puhelimesta peltiaivo kertoi suomeksi "Voitko siirtyä, jotta mahdun autosi ja rakennuksen väliin". Ei mitään tervehdystä tai muita kohteliaisuuksia. Hän ei ymmärtänyt englantia eikä puhelin minun ilmeisesti hieman huonoa suomenkieltä. Kun pyysin lopulta vaihtamaan kääntäjän englanniksi ja sitä itse puhuen alkoi juttu jotenkin sujua. Pari kertaa piti siis selittää, että olin paikalla ensin ja kasaan teltan tähän auton viereen. Lopulta hän antoi periksi ja siirtyi Volvon toiselle puolelle, metrin päähän. Oli vielä oma juttunsa selittää uudelleen siitä 3m vaaditusta välistä, jonka lopulta sain autojemme väliin, mutta ei siitä enempää... Illalla hain vaimon ja pojan lentokentältä toivoen, että auto mahtuu vielä palatessa teltan viereen.
Ke 23.7.Ensimmäinen päivä yhdessä alkoi leirintäalueella leikkimisellä ja teltan kasauksella. Auringon paistaessa suuntasimme Bergeniin, yhteen tilastollisesti Euroopan sateisimmista kaupungeista. Saimme viimeisen parkkipaikan Ulriken vuorelle nousevan kaapelihissin pysäköinti alueelta. Nousimme siis katselemaan aurinkoista Bergeniä. Päiväuniaikaan ajelu Vossiin, jossa leirintäalue oli täynnä jo klo 15.
Jatkoimme matkaa ja jäimme Tvindefossenin vesiputouksen kohinaan/viereen yöksi. Illalla paistettiin lettuja ja saatiin teltta pystyyn, kunnes tuli ukkonen ja satoi aika reilun kuuron vettä. Teltta ei sitten pitänytkään vettä ja kamppeet kastui sateen tullessa saumoista läpi, vaikka sadetta kesti vain vajaan tunnin. Koski ja putous alkoi kohista huomattavasti aiempaa kovemmin ja kävin vielä myöhään ottamassa kuvan putouksesta, jossa virtasi melkein tuplat vettä, kun sade tuli vuorilta alas. Yhteinen matka alkoi siis hyvin, mutta miten tästä eteenpäin sääennusteen näyttäessä enemmän tai vähemmän vesisadetta tuleville päiville? Suurempia unohduksia ei ole ainakaan vielä tullut ilmi lisää, eli kaikki muu tarvittava taitaa olla mukana paitsi kuiva nukkumapaikka. Päivän ajomatka 146km
Tuoreimmat viestit
. Ei toki ensimmäinen kirkas putkisto ollut 
Juuren suojaus sitten oma juttunsa. 
