Kahdenkymmenen vuoden kilpailemiseen saattaa tulla välivuosi, kun ASM:n historic passi umpeutui vuoden vaihteessa. ASM:n turvakaaret ei täytä nyt siis passin umpeuduttua enää sääntöjä, pitäisi lisätä toiset oviputket. 353:lle en ole saanut poikkeuslupaa moottorinpaikan muutokselle ralliin, harrastesprinttiin sillä kyllä pääsisi, mutta kulunut vuosi on ollut rankka ja jaksamista asioiden edistämiseen ei ole ollut. Lisäksi kolme suurinta sponsoria on siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja pitäisi hankkia kohta pari rengasta. Vuoteen on mahtunut myös perhepiirissä syntymistä, kuolemista, syöpähoitoja ja erilaisia leikkauksia. Vaikka itse on pysynyt suht terveenä, niin edelliset ja kiireet töissä ovat verottaneet jaksamista aika tavalla.
Ihmeitä kuitenkin tapahtuu. Kartturi kysyi torstaina, oisko intoa käydä viikonloppuna ajamassa? 353 on odottanut jo kuukauden pukkien päällä valmiina, joten tottakai tartuin tilaisuuteen. Moni varmasti tietää miten liukkaita sivutiet nyt ovat, joten hän oli tarjonnut eräälle tiehoitokunnalle "tien karhennuspalvelua". Eli pääsin ajamaan kutsuttuna eräälle 1,5 km yksityistielle, jossa oli katsojia ja vapaaehtoisia sulkumiehiä. Osa halusi, sekä myös pääsi kyytiin ja minä nautin jääratamaisista olosuhteista ja teknisestä tiestä, jolla kakkonen oli eniten käytetty vaihde. Auto toimi hyvin ja matkaa kertyi mittariin pienen rallin EK-kilometrien verran. Noin 30 ajokerran jälkeen tie oli vielä hyvässä kunnossa, muutamin paikoin tuli hiekka esille, joka oli tavoite. Enemmänkin olisi saanut ajaa, mutta parempi lopettaa vielä kun on kivaa ja kaikki ehjänä. Meidät toivotettiin jopa tervetulleiksi uudelleen. Tällaista ei ihan joka vuosi tapahdu! Samaa tietä ajaessa vauhti aina pikkuhiljaa kasvaa ja ajolinjat levenee. Penkkoja ei juuri ollut ja puut tällä kertaa tosi lähellä tietä. Haastavinta oli trailerin kanssa liikkuminen, kun ei meinaa Keski-Suomessa pysyä edes jalkaisin pystyssä liukkaiden teiden vuoksi.
Kuljettaja rentoutuu?
Spoilereita tarvitaan vauhdin kasvaessa, mutta aina ei silti pysy kaikki pyörät tiessä. 
Takaiskarit olisi hyvä etsiä paremmat, ettei tulisi "takakorkeita" routapateista. Jotain hämminkiä on ehkä edelleen jossain. Trailerilta käynnistyksen jälkeen auto sammui itekseen tyhjäkäynniltä, eikä ekalla starttauksella käynnistynyt. Lisäksi yhdessä routapatissa päävirtakytkin kääntyi aiheuttaen kovan pamauksen, ilmeisesti bensan päätyessä pakosarjaan, joka säikäytti, mutta 50 m rullaamisen jälkeen ja vian löydyttyä matka jatkui taas. Mutta siis 40 km kovaa ajoa vajaan kahden tunnin aikana ilman sammuttamista sujui hyvin. Käsijarrukäännös toisessa päässä ja toisessa päässä kyytiläisen vaihto ja taas matkaan periaatteella. Toivottavasti tänä talvena vielä ajellaan jossain.
