Mitenkähän tätä alkaisi muotoilemaan.
Tässä onkin jo aika hyviä kommentteja ollut.
Mulle autot ja autoharrastus on erittäin tärkeä tapa elää.
Mutta se tapahtuu täysin omilla rahoilla, ei lainalla eikä millään pitkillä osamaksu-soppareilla joita pyöritellään montaa samaan aikaan. Ja se onnistuu täysin niillä autoilla mitä mulla on ja haluankin harrastaa, eli pääsääntöisesti näillä jeesuksen vanhoilla Volvoilla

Nämä on vaan se mun juttu, näiden kanssa ei suuria yllätyksiä koeta ja näihin osaa luottaa.
Varmasti saisin lainaa pankista ja ostettua uude(mma)n ja kalliin auton, mutten todellakaan halua. Monesti multa kysytään että eikö olisi aika aikuistua ja rauhoittua noiden päristimien kanssa? Auttaavat vaikka lainan saannissa
En tasan varmasti halua, etenkään kenenkään avittamana.
Onneksi oma lähipiiri tajuaa jo aika hyvin mun polkuni, muijan sukulaisilla on osalla vielä vähän sulateltavaa.

Toki me asutaan tyttöystävän kanssa kahdestaan kaksiossa vuokralla, joka vesineen ja autopaikkoineen tekee sen 560€ kuussa ei tarvitse miettiä asioita samasta näkökulmasta kuin esim. lapsiperheellisen. Tottakai elämäntavat muuttuisi jos tulisi vaikka sitä jälkikasvua tai muita isoja muutoksia elämässä.
Ymmärrän täysin auton oston rahoituksella tai muutoin lainan ottamisen, mutta en sitä että sillä nostetaan elintasoa ja pidetään yllä kulisseja jotka sitten voivat tulla rajusti päälle.
Varallisuus on jokaisen oma asia, eikä sen tarvitse näkyä muille. Pääasia että itse on tyytyväinen omaan autoonsa ja varallisuuteen. Minä itse ainakin olen vaikkei mun tuloilla tarvitsekkaan henkseleitä paukutella.