Rover P6 3500 1973 "pikkuauto"

Tämmöinen "pikkuauto" tuli hankittua kesäautoksi reilu vuosi sitten. Auto oli ollut lähipiirissä yhdellä työkaverilla jo vuosia ja kun tämä oli autosta luopumassa henkilökohtaisista syistä niin pääsin siihen käsiksi edullisesti.
Auto on aikoinaan erään alalla aktiivisesti touhuavan yrittäjän hyvällä maulla ja asiallisesti laiteltu varsin kivaan kuntoon omaksi harrastepeliksi jolta kaverini sen sitten osti. Autolla ajettu vain kesäisin ja talvet ollut suojassa joten kunto on säilynyt hyvänä.

Kyseinen biili on alunperin 2000TC johon on peruskorjauksen yhteydessä vaihdettu tekniikaksi Roverin oma 3,5litr V8 ja ilmeisesti SD1 Roverista 5-vaihteinen manuaali. Kone on viisaasti varustettu tuoreemmalla hot wire efillä, eli näitä löytyy Classic Rangeista -89 eteenpäin.
Ihan kiva kombinaatio tämmöiseen varsin kevyeen koppaan. 
Edessä toki 3500 mallin isommat jarrut. Pyörät on hieman alkuperäistä isommat, alla pyörii maltilliset 15" kumit Compomotiven FH retro vanteilla.

Muuten auto on varsin alkuperäisessä kunnossa. Mitään älyttömiä muutoksia ei ole tehty vaan tällä voi nauttia aikakautensa tunnelmasta hieman nykyaikasemman tekniikan kyydittäessä, ja tarvittaessa läppää raottamalla pysyy kevyesti muiden mukana.








Auto on peruskorjauksen yhteydessä maalattu ja maalipinta on edelleen vuosien jälkeen hyvässä käyttöharrastekunnossa, ei täydellinen mutta todella hyvässä kunnossa. Kromit on ok, puskurit pikkaisen haalistuneet mutta eivät pahat.
Näin tällä raaskii kuitenkin ajella eikä tarvi joka sadetta sääliä niin kovasti, auto kun tuli hankittua kesäkäyttikseksi ja sillä ajetaan työmatkat yms päivittäinen ajo kun siltä tuntuu.

Viime kesä jäi vähän lyhyeksi ajokaudeltaan. Osittain autosta johtuneista syistä ja osittain ulkomaantyöni vuoksi, auto kun haettiin säilytyksestä muiden kun minun toimestani ja korjaamon kanssa sovittiin kevyestä herättelystä yms. Auto kuitenkin vähän kiukkusi ja aiotut hakupäivät torpedoituivat kunnes lopulta joskus kesäkuun lopulla tähdet oli kohdillaan ja auto liikkui Espoosta Mäntsälään.

Syksyn sateiden jatkuessa armahdin vanhusta ja pysäköin sen talviteloille pajaan. Aikeissa oli tehdä enemmänkin hifistelyä ja kevyttä nakertelua mutta kun kyylänä pääsin tutkimaan autoa niin eka talvi menikin sitten enemmän tekniikan kanssa ahkerointiin. Kaikenlaista pientä joutui tekemään kun aikaisempi omistaja oli näitä teknisiä yksityiskohtia siirtänyt ja siirtänyt sinänsä hyvästä syystä. (ei tallipaikkaa ja lähes kaikki teetettävä ulkopuolisella)

Ovien ikkunalistat pullistelivat ikävästi ja yksi oli ihan rikkikin. Pelkän kumilistan vaihdolla ei selvitty vaan sitä pitelevää peltiprofiilia piti käsitellä ruosteenpoiston nimissä ja takaoveen vaihdoin koko profiilin kun oli jo niin rapsakka.
Samalla vähän korjailua ja säätelyä ikkunamekanismeihin ja kovin jäykän quarterlight pikkuikkunan akselin herkistely.

Lopulta talven aikana en saanut aikaseksi kuin apparin ovet, nämä toki olivat ne pahimmat. Ens talvena ehkä kuskinpuoli, tiivarit kun on hyllyssä.




Seuraavaksi kävin koneen kimppuun kun tässä on ollut vaivana epämääräinen tyhjäkäynti, tai oikeammin sen puute. Kone käy ihan liian kovaa ja se on rasittavaa nurkka-ajossa sekä esim tankkauspysähdyksillä kun kone jää karjumaan startin jälkeen.
Kaikki vehkeet bensa/sytkäpuoleen on kokeiltu tosta projekti Rangesta lainatuilla kamppeilla eikä mikään korjannut tilannetta.  Imuvuotojakin epäilin ja sen tiimoilta käytin vähän tuketta koneen päältä pois ja samalla tuli nekin siistittyä.






Käyntiongelmat eivät laantuneet mutta tulipa nyt tehtyä ja kyllä noi kamppeet ehostusta olivat jo vailla. Imari, trumpettivälikansi, bensakisko, suuttimille uudet o-renkaat.

Kaasupoljin on vähän hullussa asennossa ja muutenkaan liikerata/herkkyys ei miellytä. Tähän tunasin kokeeksi SU tuplista teurastetuista kamppeista vähän vivustoa ja korvakettakin tuli modailtua. En maalannut sen hienommaksi kun ajatus oli ajella ja tunnustella, ihan hyvä tämä ei ole vieläkään vaan seuraava suunnitelma on tehdä vaijerikaasu. Tässä kun on niin nihkeä tuo mekanismi polkimelta läpälle niin alkaa rajat olla jo vastassa, kaasu on edelleen liian herkkä ja mikä pahinta läppä ei aukea 100% kun liikavarat loppuu.


Se alkuperäinen liian kovaa käynti ei ratkennut oikein millään, lopulta tulppasin tyhjäkäyntilisäilmakanavan. Tällä sai tyhjäkäynnin asettumaan järkeväksi, ja yllätyksekseni kone ei ole herkkä stumppailemaan tms. Ainoastaan heti kylmäkäynnistyksen jälkeen käy niin paksulla ettei kestä ollenkaan esim. parkkiruudusta peruuttelua tms vaan on annettava tovi käydä. Jos heti kylmiltään stumppaa niin seuraava käynnistys on pitkän vieterin takana, lähtee kyllä mutta tarvii sahata huolella.
Tämän tutkimuksia jatketaan kun jaksetaan, ko. ongelma ei ole Roverin ruiskulle mitenkään harvinaista. Tämäkin ajaa tyhjäkäyntiventtiilin täysin auki mutta ei osaa ajaa sitä kiinni oikealla hetkellä.

Vannepornoketjussa jo vanteita esittelinkin, ei niistä sen enempää. Keskiölevyjä ei toki edelleenkään ole maalattu/lakattu vaan olen ajellut ilman.

Eturipustukset oli se mikä lopulta tökkäs talven aikataulut. Siellä oli kaikenlaista mikä häiritsi mun silmää ja lopulta tolpat sekä tukivarret oli pajan lattialla.
Alapallot, sekä toinen yläpallo tuli tuomittua vaihtoon. Ikävää vaan kun nämä ovat varsin työläät ja tiukat vaihtaa, omat konstit loppuivat joten kärräsin tolpat kyläsepälle joka ne takoi kuntoon mutta kyllä sielläkin oli aikaa mennyt. Muotoilu on konstikas ja pallot tiukasti prässätty tonne ylä- ja alapäähän eikä niistä oikein saa millään kiinni.

Lopulta työt oli tehty ja tukivarsien palloihin ostin uudet kumit kun pallot ovat tosi tiukat vieläkin. Hirmu hinkutus ja siistiminen ennen asennusta. Lopuksi massaa suojaamaan maalipintoja pahimmalta.






Ja koska brittiautoja laitellaan, niin kaikki ei aina mene kuin Strömsössa... uudessa pallossa oli vähän huonosti tehty mutteri. Onneksi varaosa-autosta löytyi hyvä mutteri.


Etujarrutkin olivat huollontarpeessa, kumitavara ihan loppu. Uudet tiivisteet ja pölysuojat elvyttivät nämä.


Ripustusremontin yhteydessä bongasin myös yhden hieman vääntyneen tukivarren ja sen tilalle otin suoran varaosa-autosta. Tässähän on ton pystytolpan kaverina kaksi alatukivartta, taaksepäin on kuvissa näkyvä tanko ja eteenpäin tymäkämpi valuvarsi. Jostain syystä se valuvarsi oli ihan vähän banaani, enkä minä tykkää banaaneista. Jos jotakuta kiinnostaa niin näissähän on tämmöinen vähän tavallisuudesta poikkeava ripustusratkaisu edessä:
http://www.rover-classics.co.uk/images/reference/thumbnailv8/fsuspension/gallery/index.htm   

Ja koska miksi kaiken voisi tehdä helposti kun vaikeastikkin voi, apparin alatukivarren irroitus vaatii startin irroituksen. Samalla sekin siistimmäksi. Purku, puhdistus ja laakerien voitelu. Ei tämäkään hukkaan mennyt kun yksi hiili oli vähän jumissa joten se tuli herkisteltyä. Pintaan sitten lopuksi Leyland blue.


Taka-akselille tein ainoastaan De-dion putken haitarikuminvaihdon. Tänne on ens talvena tehtävä jarruremontti ja tod näk jotain pusliakin joutuu vaihtamaan. En ollut ihan tyytyväinen kaikkeen tuolla mutta kun pajassa ei voi asua kokoaikaa niin ja muutakin oli tehtävänä niin tämä jarru/puslahomma siirtyi seuraavaan pajavisiittiin. Jarrut kuitenkin olivat tässä kesällä 2019 suoritetussa katsastuksessa hyvät.


Ruostehommia tässä ei juuri ole. Kori on aikoinaan hitsattu ympäri ja korjaukset on tehty huolella, ja kun tätä ei uiteta suolassa niin ruoste ei vaivaa. Pari pikkupaikkaa jouduin hitsaamaan. Takakontin pohjaan sekä toiseen lattiaan semmoisen hölmön kotelon kohtaan.
Takakontin ruoste on seurausta pikkuisesta vuodosta kontiluukun saranoinnissa, pitää etunurkan märkänä kun sateellaa tonne tiputtaa aina muutaman lusikallisen vettä. Ei onneksi ollut paha paikka eikä kovin isokaan, tosin leikkasin reilusti vanhaa peltiä pois koska sinänsä kovassa alueessa oli semmoisia syvä kraatereita joista olis taas kohta puhjennut. Lopulta ehkä joku 30cm x 10cm soiro tuli kontin pohjan etukulmaan.

Ajokaudella on pyritty vaan ajamaan ja kiillottamaan.

Jotain pientä kuitenkin pitää tehdä. Takavilkkuihin vaihdoin keltaiset lasit, tässä kun oli punaiseksi maalatut... ok mutta maali oli jo alkanut hieman haalistumaan eikä tämmöinen ameriikkaa ole niin mieleistä.


Grammariosastolla pyrin minimalismiin. Autossa ollut soitin ei ollut mieleinen eikä ensinkään tyyliin sopiva, katsellut niitä retrosoittimia jo pitkään mutta tuntuvat vähän kalliilta kuitenkin. Erityisesti kun ko. aihealue ei kiinnosta yhtään.
Bongasin sitten tommosen "kymppejä" maksavan soittimen joka näyttää riittävän retrolta tähänhätään. Ainut ISO miinus on sininen taustavalaistus. Bonuksena matalan asennussyvyyden kone, kolo kun on tosi ahdas.
Mitään säväreitä tämä kone ei anna, hoitaa hommansa eli soittaa BT:lla puhelimesta classic rockia ja heavya. 


Loppuviimein sain yhden ärsyttävän asian kuntoon. Autossa on vakiona öljynpainemittari mutta se oli vääränlainen, nelosessa ja kasissa on eri mittarit.
Etsintä ei tuottanut edullista tulosta vaan lopulta oli ostettava USA:sta Ebaysta mittari jossa oikeat arvot. Myös paineanturi suodattimenjalkaan piti vaihtaa sellaiseksi joka puhuu mitskun kanssa samaa kieltä. Lopussa kiitos seisoo, näyttöä on. Halvaksi ei tullut mutta minkäs teet kun haluaa.


Huomatkaa yksityiskohta öljynpaineen mittayksikköissä... aistikkaasti merkitty 

Kaikenlaista muutakin pientä tähän on ehditty värkkäämään, ihan kaikkea ei tarvinne esitellä. Ehkä ton kuvassa vilahtavan nopeusmittarin kanssa painiminen on mainitsemisenarvoinen. Vaijeri katkesi viime kesänä heti alkumetreillä ja sen vaihto ei tietenkään ollut simppeliä koska se väärä vaihdelaatikko. Ostin uuden vaijerin mutta se ei sopinut käyttimeen. Lopulta palapelin jälkeen autossa on toimiva mittari joka on otettu purkuautosta, jossa taas sellainen mittari jonka perässä kulmavaihde. Eli välitys on ihan väärä. Näyttö on varsin suurpiirteinen niin pakko ajella navi ikkunassa ettei vallesmanni pääse rahastamaan.
Toisaalta mittarin naama sattui paremmin yksiin auton muiden mittarien kanssa, komsii komsaa... (mittarien fontit)
Ehkä tähän tulee joku ratkaisu kun jaksaa taas perehtyä, se riivattu käytinkin on vaihdelaatikossa niin hankalassa paikassa ettei paljoa hotsita koskea siihen. Tässä kun on rakenneltu tuplaputkistot, ne menevät varsin pinkeästi sieltä lootan viereltä ja loota on muutenkin vähän pitkä tähän.

...
Huomatkaa yksityiskohta öljynpaineen mittayksikköissä... aistikkaasti merkitty 
...

Kyllä ja vanha muistaa menneiltä ajoilta suomeksi sanottuna "lipsiä" per neliötuuma eli siis oikeammin paunaa/naulaa per neliötuuma.
Valokatkaisijassakin asento "side", Volvon suomenkieliseen manuskaan tulee englannista suora käännös "sivuvalot" vai joko uusiin on muutettu.
Thank you, sir, kun viitsitte laittaa tänne esille näitä kulkuneuvojanne. 

Väistämättä tulee tämä mieleen tosta ripustuksen erikoisuudesta, ainut vaan että keppiloordit on pannu vielä paremmaks 


Hieno laite kaikenkaikkiaan ja jatkahan päivittämistä näitä on mukava lukea.

Juu lipseistä puhutaan edelleenkiin työmaalla, ilmailussa kun ollaan jumituttu tuumapuolelle.

Näistä brittien ihmeellisyyksistä on keskusteltu monet kerrat, meikäläiselle ne eivät ole niin kummallisia kun joku piuha on tuolla päässä eritavalla kuin muilla. Lähipiiri ihmettelee useasti miten mulla voi olla niin erilaiset näkemykset kaikkeen, ei vänkäämistä mutta näen asiat eri valossa kuin muut -> britannian kotkotukset ei tunnu hassuilta. Siksi varmaan olin kuin kotonani skoteissa sen pari vuotta mitä ramppasin siellä töissä. Rangessakin on heille ominaisia juttuja, muista poikkeavasti, mutta saarelle ostamani Jagge onkin ärsyttävän tavanomainen.

Tässä Rover-biilissä on hallintalaitteet viiksienkin osalta nykyautoista poikkeavat. Valonuppi ja pyyhkimien katkaisin kun on tuolla kojelaudassa niin kaukovalovilkku ja kaukovalokatkaisin on oikeassa viiksessä, kivasti merkittynä kokonaisena aurinkona ja puolikkaana. 
Vasen viiksi onkin vaan suuntavilkuille ja töötille.

Kiitos vaan auton kehuista. Auto on kyllä kieltämättä hieno ja pidän siitä kovasti, eikä ole haitaksi että hallitus on mieltynyt tuohon myöskin. Ei ole niin kiinnostunut ajamisesta mutta lähtee kyllä kyytiin ja välillä innostuu jopa ehdottamaan sillä menoa jonnekkin.

Vielä kun saisi aikaiseksi rustata tuon -90 Classic Rangen valmiiksi tälle kaveriksi niin olis miehen elämä taas astetta hankalampaa, kummalla sitä ajelis. 
Kytänny semmoista kolmiovista Rangea mutta ne on jo hinnoissaan.

Tälle ei ole kesän aikana tehty juuri muuta kuin tankattu edullista bentsiiniä tankkiin ja ajeltu. Tuulilasinpyyhkijä-ketjussa mainitsin uusista hienoista ja tod näk paremmin pyyhkivistä kiiltävärunkoisista sulista, sellaiset tuli laitettua. Kadonnut öljynpainemittarin näyttö korjautui uudella, erityyppisellä sekä hieman hinnakkaammalla anturilla. Toivoa sopii että kestäis pidempään kuin tuo lyhyen tovin autossa ollut.

Tämähän hajosi reippaan moottoritiekiihdytyksen aikana, se tunne kun laulatat pikkukasia kovaa ja korkealta vain huomataksesi sen jälkeen että ö-painemitsku vajuu silmissä. 
Onneksi vain se anturi pimahti, kalvo oli revennyt. Tottakai tämä sitten tihrusi vähän öljyä joten tovi ajeltiin vanhalla risalla mutta vuotamattomalla anturilla. Juuri tämmöisten takia tulee säilöttyä kaikenlaista.

Tämä pötkähti talvilevolle tänään. Tallissa se on ollut jo viikon, eiköhän se ole tämän vuoden ajot tässä. Innostuin rustailemaan kaasuvivustoa kun se ei ole miellyttänyt, nykyinen (viime talvena tussaroitu) kombinaatio paransi tilannetta mutta hyvä se ei ole vieläkään. Liian herkkä, sekä pelkillä kovilla varsilla/linkuilla toteutettuna reagoi koneen heilahteluihin. Sopivissa tilanteissa rupeaa rynkyttämään.

Vaijerikaasu olisi nyt rakenteilla, aivojumppaa tuottaa rakenne kun polkimelta tuleva työntävä tanko pitäisi saada vetämään vaijeria. Parin tunnin tussaroinnin jälkeen olisi proto#1 näiverretty ja kunhan taas ehtii tonne talliin niin pitäis askarrella kiinteämpää korvaketta... nyt on vaan lukkopihtiä, surrilankaa ja bandua hahmottamassa kokonaisuutta. Käsin käännellessä tuo toimii mutta poljinta ei vielä voi painella kun on vaan heftissä koko sekoelma. Ostin IKH:sta kuvaston lyhyimmän vaijerin, joku NH:n vaijeri.

Mahtavaa muuten tuo reikänauha, sattui sopivalla reiällä olevaa niin siitä sai sopivan lukkolevyn kaapelin kuorelle. Pikku pätkä, josta leikkas reiän "auki", sopii täydellisesti kaapelin lukkorenkaan uraan. Tähän pitää toki hommata oikea lukitus mutta nyt pääsee testailemaan ja mallailemaan. 

Takakonttiin vuotaa vähän vettä, ei paljoa mutta juuri sen verran että nurkat pysyy kosteina ja kun ne tuli viime talvena hitsailtua kuntoon niin voisi tavoitella vuotojen korjausta. Vuotopaikat on about selvillä mutta niihin ei päässyt kunnolla käsiksi ennenkuin irroitti takaluukun ja ikkunan välissä olevan decker panelin, se ei tietenkään mahdu pois jos luukkua ei irroita. Onneksi on pieni ja kevyt auto niin luukkukin on pieni ja kevyt.
Vuotaa antennin läpiviennistä ja takaikkunan kiinnityspalikan kauluksen ruuveista. Samalla tähän olisi tarkoitus vaihtaa uusi tiiviste takalasiin sekä lasin ja decker panelin välinen koristelista, nuo kun ovat jo aika pykineitä. Tankkausputken joutui irroittamaan tuon panelin irroittamiseksi niin tottakai senkin läpivienti oli ihan riekaleina... siitä ei kyllä vuoda vettä sisään mutta on se kuitenkin vaihdettava samalla.

Tämä pötkähti talvilevolle tänään. Tallissa se on ollut jo viikon, eiköhän se ole tämän vuoden ajot tässä. Innostuin rustailemaan kaasuvivustoa kun se ei ole miellyttänyt, nykyinen (viime talvena tussaroitu) kombinaatio paransi tilannetta mutta hyvä se ei ole vieläkään. Liian herkkä, sekä pelkillä kovilla varsilla/linkuilla toteutettuna reagoi koneen heilahteluihin. Sopivissa tilanteissa rupeaa rynkyttämään.

Vaijerikaasu olisi nyt rakenteilla, aivojumppaa tuottaa rakenne kun polkimelta tuleva työntävä tanko pitäisi saada vetämään vaijeria. Parin tunnin tussaroinnin jälkeen olisi proto#1 näiverretty ja kunhan taas ehtii tonne talliin niin pitäis askarrella kiinteämpää korvaketta... nyt on vaan lukkopihtiä, surrilankaa ja bandua hahmottamassa kokonaisuutta. Käsin käännellessä tuo toimii mutta poljinta ei vielä voi painella kun on vaan heftissä koko sekoelma. Ostin IKH:sta kuvaston lyhyimmän vaijerin, joku NH:n vaijeri.

Mahtavaa muuten tuo reikänauha, sattui sopivalla reiällä olevaa niin siitä sai sopivan lukkolevyn kaapelin kuorelle. Pikku pätkä, josta leikkas reiän "auki", sopii täydellisesti kaapelin lukkorenkaan uraan. Tähän pitää toki hommata oikea lukitus mutta nyt pääsee testailemaan ja mallailemaan. 

Mitenhän tuo vipukaasu lienee toteutettu yleensä tehtaiden toimesta?

Minulla on kokemusta ainoastaan Fiat 128:ssa olleesta linkkuvivustosta, mutta siinä oli kone poikittain ja aika tiukasti sidottu paikoilleen. Ylhäällä oli reaktiotanko pitämässä koneen heilahteluja paikoillaan ja muistaakseni vivuston päässä oli jonkinlainen puolikuu tms., jonka myötä ihan pieni heilahtelu ei vaikuttanut kaasun asentoon.

Vivustokaasu on kyllä herkkä.

Mitenhän tuo vipukaasu lienee toteutettu yleensä tehtaiden toimesta?

Minulla on kokemusta ainoastaan Fiat 128:ssa olleesta linkkuvivustosta, mutta siinä oli kone poikittain ja aika tiukasti sidottu paikoilleen. Ylhäällä oli reaktiotanko pitämässä koneen heilahteluja paikoillaan ja muistaakseni vivuston päässä oli jonkinlainen puolikuu tms., jonka myötä ihan pieni heilahtelu ei vaikuttanut kaasun asentoon.

Vivustokaasu on kyllä herkkä.

Tehtaalla on varmaankin ingenjööri viisaudessaan miettinyt jonkun järjestelmän joka estää pienten liikkeiden välittymisen vivustoon, ainakin vois ajatella että vivusto on niinpäin ettei koneen mahdollinen heilahtelu liikuta sitä. Tässä mun tapauksessa tais vivut mennä just niin että kun kone vähänkin heilahtaa niin liike välittyy suoraan polkimen ja koneen väliseen tankoon. 

No nyt on vaijerikaasu, herkkä kaasu tässä on vieläkin mutta nyt on selkeä vastus. Kierroksia toi ottaa kuitenkin kovin helposti, ehkä tuota kaasupoljinta pitää vielä vähän laskea niin saa jalan mukavampaan asentoon. Mutta ei ennenkuin pääsee ajamaan ja tunnustelemaan. Ja läppä aukeaa nyt 100%... onhan tää liikahtanut jo kivasti tähänkin asti. 

Amazonissa mm. on vipuvälitteinen kaasuvivusto eikä siinä välity koneen tärinät vivustoon yhtään.

Tätäkin vähän eteenpäin. Takaloosterin/ikkunan turaaminen on holdissa kun pitäis ostaa tiiviste ja koristelista takaikkunaan, samoin tankkausputken kumijuntturi.
Rupesin sit touhuamaan kuskinoven kanssa, tähän pitää vaihtaa se ikkunan ulkopuolen kumilista. Olikin vähän työläämpi kuin viime talven sama homma toisella puolella... karmin pidätinruuvit oli kovin ruosteisia ja etupäässä kävi niin että kierrepalikka pyörähti oven sisällä ->  meni poraamiseksi. Taaemmat aukesi lukkopihdeillä ja pitkävartisilla hohtimilla, kannat kun pyörähti heti kättelyssä. (Isot ristikantaruuvit)
Lopulta karmi ikkunakoneistoineen oli ulkona, meni aikansa ennenkuin muisti yhden piilopulti oven sisältä... etukiskossa on semmoinen peltiprofiilikorvake jonka kanssa karmi ei mahdu ulostautumaan. Aikani kääntelin ja ähräsin ennenkuin rupesin muistelemaan että jotain tuolta ovesta piti vielä avata.

Muuten samat hommat kuin toisellakin puolella: tiivisteen kiinnitysprofiilin puhdistus ruosteesta, pois ruostuneen pienen tukikorvakkeen väkästely ko. profiiliin, quarterlight ikkunan mekanismin herkistely ja kiinnitysalueen puhdistus ruosteesta, ikkunakoneistoon uusi laahauspala häipyneen tilalle (simppeli käytävämaton pala liimaten), toisen laahurin kiristys ettei ikkuna valu hiljalleen auki ajossa, yleistä putsausta oven sisuksille ja tuoretta kotelosuojaa niskaan ja tietysti se uusi tiivistelista.

Suolakaivoksen miljoonalaatikosta löytyi sopiva c-rengas kaasuvaijerin kiinnitykseen. Säästö se on pienikin säästö.