V70 matkailu-retkeilyauto

Viides vuosi kun olen lähdössä henkilöautolla Norjaan. Viime syksynä ostin oman TDi:n, edullisesti… Jos ostaa hyvän ja halvan tarvitsee kaksi autopaikkaa ja tämä yksilö kuuluu siis juurikin tuohon jälkimmäiseen luokkaan. Parin viime viikon illat onkin mennyt tällaisen väliprojektin kanssa, mutta ei tarviste enää(?) lainata vanhemmilta autoa.



Hyvinä puolina mainittakoon, että kyseessä on 2+3 pakettiauto ja edellinen omistaja oli uusinut tuulilasin, LL-kennon ja jäähdyttäjän. Sisusta on myös hämmästyttävän siisti, mutta ulkonäöstä kyllä huomaa, että kyseessä on 650 tkm ajettu Suomi-auto. Alustavassa tutkailussa korjauslistalle tuli seuraavat viat:

-   Hammastanko väljä
-   Alapallo väljä
-    Toinen koiranluu väljä
-   Raidepää tosi väljä
-   ABS-valo palaa
-   Polttimoita useampia



Sisusta lienee jossain vaiheessa vaihdettu parempaan tai tosi hyvin pidetty?


Takapenkit on aikas tyylikkäästi verhoiltu


Istuinosan alle mahtuu rompetta

No, vikojahan löytyi sitten pari lisää… Vaikka aika hyvin omalta tontilta osia löytyi, niin uusiakin piti ostaa, niin, että auton arvo suunnilleen nelinkertaistui. Tosin se jo tuplaantui siinä vaiheessa, kun ostin jakopääsarjan. Loppujen lopuksi tuli melkoinen lista korjauksia. Tästä voikin hypätä seuraavaan kuvaan, jos remontti ei innosta.

Kun keulan nosti ilmaan, huomasin että etuylälautaset saa uusata molemmat revenneiden kumien vuoksi. Myös toinen kääntölaakeri jumitti ja toinenkin alapallo osoittautui väljäksi. Kun keula oli kasassa, oli aika tarkastaa jarrut. Toinen etu satula jumitti, joten sinne vaihtui mäntä ja tiivisteet. Taakse meni palat, kengät ja vaijerit uusiksi. Jarrunesteet vaihtui luonnollisesti, jotta vuoristossa ei tule yllätyksiä. ABS-valo ei korjaantunut boxin tinailulla, vaan OT-anturi piti vaihtaa myös. Rekisterikilven valoja ei saanut toimimaan, muuta kuin poraamalla pohjiin reiät ja istuttamalla niihin uudet kannat varaosalaatikosta. Ei ollut ihan samanlaisia kantoja, joten nyt on Ba9-kannat. Nämä siis ”pakollisia” korjauksia ennen katsastusta. Varmuuden vuoksi kurkkasin vielä laturin ja startin sisään, mikä olikin ihan hyvä juttu. Kumpikin olisi ollut tienpäällä hankalia vaihtaa, kun oli vähän ongelmia kuusiokantojen kanssa… Lopullinen merkintä huoltovihkoon oli seuraava:

-   Hammastanko vaihdettu nivelineen
-   Etualatukivarret uusittu
-   Etuyläjousilautaset vaihdettu
-   V-kääntölaakeri vaihdettu
-   V-koiranluu vaihdettu
-   OE-jarrusatulan mäntä, tiiviste ja suojakumi vaihdettu (jumissa suojakumi rikki)
-   Käsijarrukengät ja vaijerit uusittu (kitkapinnat irti)
-   Takajarrupalat uusittu
-   Jarrunesteet uusittu
-   Öljyt ja suodatin
-   RI-suodatin
-   PA-suodatin
-   Ilmansuodatin
-   Jakohihna ja rullat
-   Syöttöpumpun hihna ja rullat (ajettu 85 tkm, hampaat puoliksi irti)
-   Nokka-akselin stefat (vuoti)
-   Venakopan tiiviste
-   Vesipumppu
-   Apulaitehihnan kiristin (onneksi ei hihna vielä karannut, vaikka oli vinossa)
-   Apulaitehihna
-   KA-hihnapyörä (oli jo lähes irti kumista)
-   Laturi vaihdettu (liukurengas melkein puhki, hyvä että tuli katsottua)
-   Startti vaihdettu (hiilet 1/3 jäljellä ja puslat tosi väljät)
-   Pyyhkijänsulat uusittu
-   Kourallinen polttimoita
-   VE-oven saranat
-   Pissapojansäiliö (halki)
-   Vilkunviiksi (cruise ei toiminut)


Pikairrotettava pöytä

Kun auto oli viimein katsastettu, tuli lisäiltyä vähän varusteita. Keskikonsoliin USB-pistokkeita ja peräkonttiin 12V pistorasia. Sekä pöytä, jotta ei tarvitse maassa kokkailla. 240:n lukko kävi tuohon peräkontin vastakappaleeseen, 340:n nokkapellin tuesta sai oivan tuen ja 544:n ikkunan nupista irrotuskahvan. Tässä kohtaa on Volvossa pieni "suunnitteluvirhe". Pari kertaa on tullut vesisateella syötyä tuossa luukun alla puskurilla istuen. Jos vettä sataa reilummin saattaa käydä niin, että luukkua suljettaessa rekisterikilven syvennykseen kertyvä vesi loiskahtaa suoraan kenkiin...

Takaikkunan muutin jatkuvatoimiseksi, jotta saa auki ja kiinni ilman virtojen päälle panemista. Samalla myös hyttysverkko, että voi pitää yölläkin auki.

Haaveena oli tehdä sitikkamainen kattokorotus, mutta noita vikoja korjaillessa aika loppui tälle kesää kesken. Loppujen lopuksi aika järjetön projekti jälkikäteen mietittynä. Olisi ollut helpompi hankkia vähän parempi yksilö, mutta toisaalta tällaiset pakut aika harvassa.


Tätä maisemaa odotellessa. Kuva pari vuotta sitten otettu.

Jos ylläpitoa ei haittaa niin voisin vaikka kirjotella reissusta enemmänkin. Suunnitelmana viettää pari seuraavaa viikkoa tässä ja kierrellä Luoteis- / Pohjois-Norjaa ja vähän Suomen ja Ruotsin lapissa.

Tämähän on mielenkiintoinen ja erilainen projekti. Seurantaan meni välittömästi!

Ensimmäinen reissu tällä autolla takanapäin, yli 40 tunnelia, 6 lauttamatkaa, 11 yötä ja 4233 km. Kelit todella suosivat ja monessa upeassa paikassa tuli käytyä. Loppumatkasta sykkeen kohoamista tosin aiheutti muukin kuin vuorelle nousu… Tavoitteena oli ajaa Helgelandin rannikkotie, eli Fylkesvei 17, käydä Senja-saarella ja käydä lopuksi Nordkapissa.

Pääosin auto toimi hyvin suuresta ajomäärästään huolimatta. Ehdin kahtena päivänä käydä tällä töissä ennen reissuun lähtöä. Pikkuvaivana käynnistyksen jälkeen käynti oli ajoittain ontuvaa, ikään kuin ilmaa kulkisi PA-järjestelmässä. Tankatessa suhahti, joten ajattelin tankin huohottimen olevan tukossa. Korkin auki jättäminen ei kuitenkaan vaivaan auttanut, vaikka kotona uskoinkin sen olevan syyllinen. Hehkuja en tarkastanut, koska vaiva saattoi tulla myös lämpimänä.

Maanantaina 22.7. koitti siis reissun varsinainen aloituspäivä, kun Volvon nokka käännettiin kohti pohjoista. Edellinen yö oltiin mökillä pohjoisessa Keski-Suomessa ja tänä vuonna pikkusisko lähti mukaan. Alkumatkasta tuli kiristeltyä pyöränpultteja ja kuunneltua oikealle kaartaessa kuuluvaa ääntä. Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli Väisälänmäen näkötorni Lapinlahdella, josta matka jatkui Hossan kansallispuistoon iltalenkille. Ajokilometrejä tuli reilut 600 km.

Seuraavana aamuna tutustuttiin Kiutakönkään kuohuihin ja suomalaiseen tietyöhön. Matkalla Oulankaan oli 10km tietyö, jossa suurin osa matkasta oli 0-32 mursketta ja useampi kilometri varmaan 0-65mm… Pohjamuovi otti vähän osumaa, mutta muuten ei ongelmia, vaikka tieosuus tuntui pitkältä. Laakeriääni kiusasi sen verran että Rovaniemeltä tuli ostettua takalaakeri varuiksi mukaan. Edellisen omistajan huoltovihossa, kun oli maininta etulaakereiden uusimisesta. Aurinko paistoi ja lämmintä piisasi, toimiva ilmastointi olisi ihan ok? Tornion joessa oli pakko pysähtyä uimassa auton mittarin näyttäessä +30°C parhaimmillaan. Ruotsin puolella käytiin Älsbyn lähellä katsomassa ”Storforsenia”, eli nimensä mukaan suurta koskea. Tuolla kyllä kannattaa käydä, jos sattuu alueella liikkumaan.
Kartta


Ruokapöytä oli kyllä suuri parannus edellisvuosiin. Kyllä kelpasi puskurin päällä eväitä syödä ja maisemia katsella.

Laitoin tuollaiset verhot, jotta en aina ihan viideltä heräisi. Sisko ei oikein niin aikaisista herätyksistä tykkää. (lisäksi noilla oli kätevä tappaa Suomen lapissa mäkäräisiä...)


Makkaran "paistoa". 30km oli ihan ok, jos on pidempiä ylämäkiä. Normi maantiellä pitää laittaa lähemmäksi turboa tai ajaa pidempään.

Matka alkoi siis varsin mukavasti. Kirjoittelen pätkä kerrallaan niin ei tule niin pitkiä juttuja.

Tämähän on mielenkiintoinen ja erilainen projekti. Seurantaan meni välittömästi!

Sama juttu. Erilainen setti ja siksi kiinnostava. Ja mukavaa reissukerrontaa.  Täytyy myös seurailla mielenkiinnolla 

Hieno kertomus! Monesti miettinyt itsekkin moista "retkeilypakua".

Minkäverran maistuu TDI:lle menovesi tommosilla reissuilla? Oletko laskenut?

Mukava että oli kiinnostava, vähän mietin alanko tästä kirjoittaa ollenkaan.

Minkäverran maistuu TDI:lle menovesi tommosilla reissuilla? Oletko laskenut?

Olen laskenut. Viime vuonna porukoiden 2000-mallilla (ilmamassamittarilla oleva kone) n. 5000km reissulla 5,5l/100km sisältäen enemmän vuoristoa ja nyt tällä reissulla 5,9l/100km. Tämä auto (1997) on vanhemmalla koneella, jossa on se rotanloukkumallinen ilmamäärämittari. Harvoin tulee yli satasta ajeltua, pohjoisessa tiessä niin paljon asfaltin saumoja ja Norjan puolella käytännön matkanopeus 50-60km/h. Molemmissa ajotietokone on näyttänyt noin litran vähemmän kuin laskennallinen kulutus on ollut.

Kolmantena päivänä päästiinkin jo Norjan puolelle, jossa ensimmäisenä kohteena oli Torghatten vuori. Se onkin varsin kumma vuori, koska sen keskellä on reikä, josta voi kulkea. Itse olen käynyt kolmesti eli kannattaa käydä ja sopii jopa lapsiperheillekin tuo reiällä käynti.
Torghatten kartta

Kohti Mo i Ranaa ajaessa pysähdyttiin katselemaan maisemia ja ihmettelin vanhoja USA-armeijan kuormureita. Kaveri nimittäin istui alla vaihdelaatikon vieressä ja näytti tekevän kytkinremonttia siinä levikkeellä. Matkailu avartaa, oli ainakin komeat maisemat. Mo i Ranasta E12-tiellä on ”nähtävyysmerkki”. Pienempi tie lähtee voimalaitoksen ohi ja kiemurtelee yli 500 m korkeuteen, josta näköala kaupunkiin ja edessä siintävälle Svartisen-jäätikölle.
Kartta


”Nähtävyysmerkki” lainauksissa siksi, että norjalaiset eivät useinkaan kerro mitä kohteessa on, saati kuinka pitkä matka. Yleensä niitä seuraamalla näkee hienoja paikkoja, mutta aina ei tiedä mitä periltä löytyy.

Muutenkin tuolla alueella on oikeastaan "kaikki norjalaiset nähtävyydet" ja "lyhyt" matka Suomesta. Mainittakoon kiinnostavina paikkoina Marmorslottet, Svartisen, Grönligrotta ja Melfjordbotn, eli noista löytyy luolia, jäätikkö, koskia sekä jokia ja serpentiinitietä. Nämä siis noin 80km säteellä Mo i Ranasta ja löytyypä Rossvollista jopa moottorirata, jossa joku vuosi aion käydä jonkun ratakisan katsomassa. Tämän videon loppuosuus esim. kuvattu siellä:
https://www.youtube.com/watch?v=iwWr_pHktOI

Illalla käytiin kalassa ja paistettiin makrillia iltaruuaksi. Norjassa saa nimittäin virvelillä kalastaa merestä vapaasti ilman erillisiä lupia. Hyvä keino säästää ruokakustannuksissa, jos ei halua koko matkaa syödä säilykkeitä. Erästä serpentiini mutkaa ajaessa kuului kumma ”tärräys”. Ajattelin että ABS-pumppu pyörähti jyrkässä kaarroksessa, enkä siihen sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Laakeriääni 1500km ajon jälkeen kuuluu nyt jatkuvasti, mutta hiljenee vasemmalle kaartaessa.

Perjantaina mereltä tuli melko sakea sumu, jolloin näkyvyys laski satoihin metreihin. Aamupäivä siis kalastettiin ja oleiltiin rannalla, kunnes sumu päivällä hälveni. Erään kerran pysähtyessä valokuvaamaan heikko käynti iski jälleen, nyt ensimmäisen kerran muulloin kuin käynnistäessä. Voisiko joku suutin vuotaa? Kuulosti ja tuntui kuin kone olisi käynyt vain neljällä, mutta kierroksia nostaessa ongelma katosi. En ole kovin stressaavaa luonnetta, mutta nyt vähän mietitytti. Olihan paikka, jossa vaiva tuli yli 1000 km päässä kotoa… Samana päivä vaiva ei uusiutunut.

Matkan jatkuessa upeita maisemia tuli aina vain uusia ja näkymä levikkeeltä Engenbreen jäätikölle oli yksi hienoimpia tälle päivälle. Illalla kivuttiin Fykantrappan yli 1000 porrasaskelmaa ja noustiin autolla Glomfjordista pikkutietä tundralle. Jos Norjassa on ”ajo omalla vastuulla” kyltti tien vieressä, kannattaa todella pariin kertaan miettiä minne on menossa, vaikka tie on yleisessä käytössä ja asfaltoitu. Asuntoautolla ei yleensä niille ole asiaa… Tie nousi pimeässä tunnelissa vuorelle yli 500m korkeuteen, jossa oli lunta ja suurin pato jonka olen nähnyt. Seuraavana yönä kylmälaukku pysyikin kylmänä lumen ansiosta helteestä huolimatta. Mittasin että kylmälaukku ottaa 4A, joten sitä ei uskalla jättää yöksi päälle. Täytyy laittaa huviakku erikseen, varsinkin kun varapyöräkoteloa on varaa laajentaa oikealle sen verran.


Volvoilemassa melkein keskiyön auringossa suunnilleen täällä.

Kuva siis otettu yhdentoista jälkeen yöllä.

Tekis mieli kyllä tehdä samanlaista matkaa tosin omalla Volvolla se jäis kesken jos tuolla pohja raapii! Hyvää stooria

Aurinkoinen pilvetön sää innosti lähtemään vuorelle. Tämän reissun ensimmäiseksi valikoitui reitillä ollut Skjeggen, korkeutta 904 m. Itselle reissujen kohokohta onkin juuri se, kun pitkän nousun jälkeen pääsee jonkin vuoren huipulle. Se tunne, kun lopulta ”näkee vuoren yli”, eli takana ollut maisema avautuu, on sellainen, jota on vaikea kuvailla. Tulikin kyllä aika rankka reissu +25°C helteessä. Vettä kului toista litraa tunnissa, mutta maisemat huipulta olivat sen arvoiset. Tuolla muutama kuva siltä retkeltä:
https://www.youtube.com/embed/XuD1IDzfrAk

Norjassa patikointireiteistä löytyy hyvin tietoa ja ne on jaettu neljään vaativuusluokkaan. Tuolta reittejä voi katsella ennakkoon tai paikan päällä:
https://ut.no/kart/

Illaksi ajettiin Saltstraumenin leirintäalueelle, jonka vieressä maailman suurin vuorovesivirta. Noin 400 milj. kuutiota vettä ahtautuu kapean salmen läpi kuudessa tunnissa, jolloin virran suunta muuttuu. Täällä pääsee "luvatta" koskikalaan, koska sehän on merta virrasta huolimatta ja kuuluu siis jokamiehen oikeuksiin.
Kartta


Norjan puolella ajomatkat olivat noin 150km päivässä, mutta edellispäivän ”lenkki” oli sen verran rankka, että seuraavana päivänä ajettiin vähän enemmän, reilut 300km. Narvikissa käytiin hiihtohissillä katselemassa maisemia kaupungin yllä. Norjalaiset osaavat rahastaa turisteja, lysti maksoi noin 300kr + pysäköinti…
Kartta

Täällä piti myös tankata, diesel oli alle 13 kr/l, eli melko saman hintaista kuin Suomessa. Pienemmissä kylissä eroa saattoi kyllä olla useamman kruunun, eli kannattaa siis tankata suuremmissa satamakaupungeissa, vaikkei olisi vielä tarvettakaan. Ruokakaupoissa näkyy sama ero myös. Paikan päällä tulee aina ostettua jugurttia, mehua sekä leipää. Useimmista kaupoista saa aamuisin vastapaistettua leipää, jonka osto eroaa hieman meidän käytännöstä. Paistetut leivät ovat paperipusseissa ja halutessaan ne voi itse siivuttaa erillisellä siivutuskoneella ja pakata muovipussiin.

Kaupungissa kuului jälleen se ABS:n kuuloinen ääni hiljaa ajaessa, mikä kummastutti, koska sillä kertaa ei käännytty? Ihmettelin myös, kun oli aikas kuuma ajaa, (ulkona oli +22°C) ja lämmityslaite säädetty +16°C:een. Ikkunan aukaisemalla ulkoilma tuntui viileältä, jolloin tajusin, että LL-puhallin oli lakannut pyörimästä ja aurinko lämmitti autoa. Sopiva täräys sai sen ajoittain toimimaan, eli hiilien vaihto lienee edessä. Käyntihäiriötä ei onneksi sinä päivänä ollut, vaan auto toimi kuten kuuluikin.

Hieno raportti! Lisää näitä.

Hieno raportti! Lisää näitä.

Kiitos, jatketaampa siis tarinointia.

Viikon päivät kului lähdöstä, kun ajoimme pitkää siltaa pitkin Senjalle, Norjan 2. suurimmalle saarelle. Saaren paras puoli sanan mukaisesti on meren puolella, jossa terävät vuoret kohoavat suoraan merestä. Täältä löytää myös lomaesitteistä tuttuja valkeita hiekkarantoja, joilla tosin vain pääasiassa paikalliset tarkenevat käydä uimassa. Käytiin Seglan huipulla 639m ihailemassa maisemia. Paikasta huikean tekee sen lähes pystysuora länsiseinämä, en tosin uskaltanut reunan yli kurkata.
Kartta

Seglan huiputuksen jälkeen oli aika etsiä yöpaikka, kun tapahtui jotain todella kummallista. Tietyön takia hiljensin melkein pysähdyksiin ja painoin hiljaa kaasua uudelleen. ”TÄRRÄR-TÖKS”. Se aiemmin kuulunut outo ääni ja auto sammui? Ihan kuin olisi pysähtynyt ilman kytkimen painamista, mutta tämähän on automaatti! Auto lähti käyntiin, mutta vikavalo syttyi ja käynti oli taas outoa. Yöpaikka löytyi siis lähimmältä levikkeeltä vanhalta tunnelin ohittavalta tieltä, jossa mietin että mitä äsken oikein tapahtui. Paikka oli kyllä varsin kaunis vuononpohja merinäköalalla.


Näissä maisemissa tuli pohdittua kaikenlaista.

Matkaa kotiin oli lähes 1200km ja lauttamatka tai sitten vähän pidempi reitti sisältäen useampia tunneleita lautan sijaan. Varsinkaan tunneliin jääminen ei oikein houkuttanut. Aikani mietin, että aina kun se outo ääni kuului, nopeutta oli 20-30km/h ja moottori lähes tyhjäkäynnillä. Voisiko vaihteistossa joku venttiili jumittaa, niin että kakkosen kanssa menee jokin toinen vaihde? Vai aiheuttako kenties moottorin epätasainen käynti sen kumman äänen kierrosten lähestyessä tyhjäkäyntiä? Hämmentynein mielin oli aikaa paistaa lettuja iltapalaksi ja mennä nukkumaan.

Aamulla katseltiin vuonossa uivia delfiinien näköisiä otuksia ja lämmiteltiin auringossa. Yö oli melko viileä, lämpömittarin näyttäessä +13°C. Eihän se vielä niin kovin kylmä ole, mutta avomereltä puhaltanut tuuli vaikutti mukavuuteen aamuyöllä. Mietin missähän täällä olisi lähin paikka josta saisi osia yms. apua tarvittaessa, kun rannalla kävellessäni huomasin TDi:n 4-sylinterisen version kivien seassa? Ranta oli ollut jossain vaiheessa kaatopaikkana ja siellä oli yhtä sun toista muutakin. Tuntui kuin oltaisiin jonkin korkeamman varjeluksessa, eli ei muuta kuin eteenpäin. Jännitys tiivistyi autoa käynnistäessä, joka kävi taas normaalisti ja vikavalokin sammui uudelleen käynnistämällä. Ajettiin vähän matkaa kohti Husoyn kylää, kun sama toistui, tällä kertaa jyrkässä alamäessä. Onneksi juuri siinä kohtaa ei ollut neulansilmämutkaa, koska ohjaustehostin lakkasi tietysti toimimasta, kun auto sammui… Tässä kohtaa reittisuunnitelma meni uusiksi ja käynti Nordkapissa vaihtui kotiin selviämiseksi. Aiheutti melkoisesti sydämen tykytystä tällainen oireilu, jolle ei suoraa syytä meinannut keksiä. Oliko vika polttoainejärjestelmässä, joka aiheutti outoa käyntiä ja sammumista? Jos, niin miksi se sitten lähtee heti käyntiin ilman pitempää starttaamista? Oliko vikoja 2, joista toinen vaihteistossa? Loppumatkalla ei ihan joka paikassa uskallettu pysähtyä ja tökkäsin vaihteen aina vapaalle, jos tuli tarve hiljentää alle 50 km/h.

Tromssassa kävin vielä maisemahissillä katselemassa kaupunkia, siskon jäädessä kaupungille. Vaikka ralliakin on tullut paljon ajeltua, niin tämänkertainen ison kaupungin läpiajo oli kyllä jännittävimpiä ajomatkoja. Toimiiko auto? Jos ei, mihin se seuraavaksi sammuu. Onneksi ongelmia ei tullut. Tuli mieleen parin vuoden takainen Oulun reissu kun PV:n perä leikkasi kiinni reissun "lakipisteessä". Täällä saisi varmaan hinurilaskun kertoa helposti kahdella, hampurilaisateriankin maksaessa n. 18€...

Yykeän vuonon rannalla käytiin vielä vähän patikoimassa ja kalassa, kunnes E8 kääntyi kohti Suomea. Laakeriääni 3000km ajon jälkeen kuului entistä selvemmin, eikä enää hiljennyt vasemmalle kaartaessa. Volvo pääsi korkeimpaan paikkaan mihin Suomen maanteillä voi ajaa, 566 m meren pinnasta saavutettiin käsivarressa. Saana-tunturille teki vähän mieli, mutta siellä olisi parempi käydä joskus Norjaan mennessä, jotta maisemat olisivat "hienompia". Vielä on matkaa kotia kohtikin jäljellä.

...Mietin missähän täällä olisi lähin paikka josta saisi osia yms. apua tarvittaessa, kun rannalla kävellessäni huomasin TDi:n 4-sylinterisen version kivien seassa? Ranta oli ollut jossain vaiheessa kaatopaikkana ja siellä oli yhtä sun toista muutakin.

Olisin todennäköisesti alkanut nipistelemään itseäni, juoksemaan päin puita ja koettanut hukuttaa itseni, koska "tämän täytyy olla unta".

Olisin todennäköisesti alkanut nipistelemään itseäni, juoksemaan päin puita ja koettanut hukuttaa itseni, koska "tämän täytyy olla unta".

Otin siitä "unesta" kuvan muistoksi:


Eikös tuo numeron pienempi VAG ole?

Isommille maanteillä ongelmia ei ollut ja vaikka nopeuttakin vähän nosti loppumatkan lyhentyessä ei käynti ontunut.


Ruokatauko Kilpisjärven rannalla.

Siitä rohkaistuneena tuli käytyä Ylläksen luontokeskuksella, mutta kesälomani ensimmäinen sadepäivä vähensi patikointi-intoa kummasti. Matka jatkui kohti Rovaniemeä, jossa käytiin katsomassa Suomen suurimpia hiidenkirnuja, eli kummallisia reikiä kallioissa. Muutaman kerran pysähtyessä käynti ontui, mutta tasoittui taas kierroksia nostamalla. Jännitys helpottui matkan lähestyessä loppuaan, vaikka mieltä jäi kaivelemaan ne päivät mitä oli vielä Norjassa tarkoitus viettää. Lopulta päästiin kotiin ilman apuvoimia.

Mites se pyöränlaakeri? Vaihdoin sen kotona, onneksi. Oli Motonetin myyjä antanut etulaakerin, joten siitä ei olisi ollut juuri apua tien päällä. Sisäkoolikin oli ruostunut sen verran kiinni, ettei irronnut ennen kuin laikkasin siihen viillon ja löin halki. Vajaa 4000km siitä, kun äänen ensi kertaa huomasin, siinä olikin jo pieni välys ja äänen kuuli myös käsin pyörittäessä. Todennäköisesti sillä olisi vielä pari tuhatta kilometriä ajanut, ottaen huomioon miten hitaasti ääni reissun aikana muuttui.

Kerran auto on sammunut samalla tavalla oudosti, sillä kertaa tilanne oli tosin ihan erilainen. Olin pysähtynyt tien varteen tutkimaan karttaa ja auto kävi tyhjäkäyntiä paikallaan. Sitten se outo käynti alkoi, kuin olisi 1 tai 2 sylinteriä lakannut polttamasta. Kone ravisti ja peilistä näkyi mustia savupöllähdyksiä. Sitten käynti tasaantui hetkeksi, jonka jälkeen kone otti kierroksia n. 1500rpm. Sama kaava toistui, kunnes kone sammua tupsahti. Avasin konepellin ja totesin että syöttöpumpun kirkkaassa putkessa ei näy ilmakuplia. Avaimesta kerrasta käyntiin ja kävi ihan normaalisti, tosin vikavalo syttyi taas. Kotona tehty soitto entiselle omistajalle paljastikin auton sammuilleen aiemminkin. Vikakoodina oli ollut kaasuläppäkotelo tms. eli todennäköisesti itse poljin, koska eihän tässä läppiä ole. Seuraavan kerran oudon käynnin ilmaantuessa nostin varpailla poljinta ja kas kummaa, käynti parani. Oliko vika näin yksinkertainen? Polkimen avaus ja kontaktispryyllä puhdistus pahensivat tilannetta entisestään. Olisiko joku "syötön katkaisu" sammuttanut moottorin vauhdin laskiessa polkimen väärän signaalin vuoksi, vai mitä sitten lie tapahtui? Sammumisia ei ole nyt noin 500km matkalla tullut, kunhan nostaa poljinta varpailla ylöspäin, jos sitä ei ole tarvetta painaa alaspäin. 

Torstaina olisi tarkoitus lähteä käymään Göteborgissa VROM:ssa, eli suurimmassa Volvojen kokoontumisajoissa tehtaan museon pihassa. Siihen mennessä pitäisi saada tuo kumma vika / viat? korjattua. Vaihteistoöljyn vaihdoin, vaikka se vielä punaista olikin. Mökillä olen pari kertaa käynyt (100km / suunta), nyt mittarissa 655 tkm. En ole huomannut öljynvaihdolla olleen vaikutusta toimintaan, mutta kaasu oireisiin vaikuttaa.

Minä jo otsikon perusteella ilahduin, että nyt on haettu naapurista Nilssoni ja ruuvattu paarit tiukasti lattiaan. Olisihan seisomakorkeudella varustettu v70 jotain mitä viereisessä pilttuussa ei ole kämppärillä tai hevoskuljetuksessa...

Minä jo otsikon perusteella ilahduin, että nyt on haettu naapurista Nilssoni ja ruuvattu paarit tiukasti lattiaan. Olisihan seisomakorkeudella varustettu v70 jotain mitä viereisessä pilttuussa ei ole kämppärillä tai hevoskuljetuksessa...

Sellainen olisikin hyvä, mutta veisi useamman vuoden matkabudjetin...

Uusi reissu, päämääränä Göteborg ja VROM, eli suurkokoontuminen. Vaihdoin käytetyn kaasupolkimen ja auto toimi normaalisti muutaman sadan kilometrin mitä sillä ajelin. Matkaan lähdettiin siis levollisin mielin torstaina Turusta iltalaivalla. Isä lähti omallaan ja Etelä-Suomesta veljespari Duettilla, sekä pari kerholaista vielä kyytiin. Oli siis kolme autoa ja kuusi harrastajaa.

Perjantaina ajeltiin vähän pienempiä teitä Ruotsin läpi ja Vänernin lähellä olevassa Kinnekullan näkötornissa katseltiin maisemia, koska keli oli sen verran hyvä. Illaksi ajettiin letkassa Lillebyyn leirintäalueelle grillaamaan.

Lauantaina satoi, joten oli hyvin aikaa tutustua tehtaan museoon. Siellä oli näköjään käynyt muitakin ja täältä löytyy kuvia, jos et vielä itse ole käynyt. Illalla katseltiin rastiajoista palaavia autoja museon läheisyydessä ja muutama osamyyjäkin oli jo alueelle saapunut.

Sunnuntaiaamuna aikaisin aamulla rompetorialueelle löytöjä tekemään. Täältä löytää monenlaista osaa, mitä Suomesta ei tahdo aina helposti saada. Hinnat tosin ovat Ruotsin muihin tapahtumiin nähden korkeammat, koska tapahtumaan saapuu ympäri Eurooppaa harrastajia. Yllättäen paikan päällä tuli myös muita kerholaisia vastaan. Satamassa oli jälleen varmaan pari sataa Volvoa, joten sielläkin riitti nähtävää helposti pariksi tunniksi. Tuo vähän kulahtanut V70 ei alueelle päässyt, enkä näin ollen saanut osallistujalaattaa tänä vuonna. Viime vuonna olin PV:llä ja silloin sai laatan lisäksi museorannekkeet autossa olijoille. Muu porukka lähti iltapäivällä ajamaan kohti Tukholmaan, kun itse suuntasin kohti pohjoista. Tarkoitus oli vielä käydä Norjan puolella, mutta sateinen sääennuste sai reitin muuttumaan Ruotsin matkaksi. Muutama nähtävyys tuli katseltua, ennen kuin illan sade alkoi.

Maanantai alkoi aurinkoisena ja suunnitelmana oli ajaa Keski-Ruotsin läpi rannikolle Högakusteniin ja siitä edelleen joko Haaparantaan tai laivalla Vaasaan. Etukäteen suunnittelussa on se huono puoli, ettei ne aina toteudu… Jonkin matkaa ennen Karlstadia auto sammahti taas kesken ajon, tällä kertaa 80km/h vauhdissa… Onneksi kohdalle osui levike ja hetken ihmettelyn jälkeen taas kerrasta käyntiin, joskin vikavalo paloi. Vika ei siis ollut vain kaasupolkimessa, vaan joku muu temppuilee. Joka tapauksessa en uskaltanut yksinään lähteä seikkailemaan pitkin poikin, vaan reitti kääntyi suorinta tietä kohti Tukholmaa, jonne oli vielä noin 500km matkaa. Tiedä vaikka on vain alkuoire jostain vakavammasta? Vaihdoin ilmamäärämittarin varulta, kun sellainen oli mukana. Matkalla pysähdyin pari kertaa, mm. Södertäljessä Scania-museossa, jonne on vapaa pääsy. Vikavalo sammui kolmannella käynnistyksellä, eli oli vika mikä hyvänsä, se ei ole jatkuva. Tasakaasulla nykiminen palasi taas, kuten ennen polkimen vaihtoa, mutta sama oire tulee ajoittain myös cruise päällä ajaessa. Nyt olikin sitten jännittävä osuus, Tukholman liikenne. En ihan pahimpaan ruuhkaan osunut, mutta kyllä sitä autoja riitti kolmenkin aikaan. Navigaattori neuvoi ajamaan keskikaistaa ja välillä moottoritiellä oli neljäkin kaistaa samaan suuntaan. Siinä sitä sitten mietin mistä välistä ja minne tuikkaa seuraavaksi, jos taas vehkeet sammuu kesken kaiken. Asiaa ei yhtään helpottanut 10 v. vanha navi, jonka kartat ei olleet enää ihan ajan tasalla, saati tunnelit joissa se hukkaa sijainnin… Ennen pitkää olin tunnelissa jota se ei tuntenut ollenkaan. Muutaman ketunlenkin jälkeen olin viimein satamassa, mutta terminaalia ei näkynyt? Oli siis 3 vaihtoehtoa:

A) väärä maisema, joka ei käy yksiin kartan kanssa
B) sekä minä että navigaattori olemme eksyneet
C) väärä osoite/kartta

Viimeinen oli oikein, eli olin väärällä puolella satama-allasta uuden terminaalin näkyessä laivan takana. Vielä yksi lenkki kasvavassa ruuhkassa ennen kuin olin oikeassa paikassa, ainakin toivoakseni. Siinä tulikin hetki istuttua autossa ja odotettua että hengitys taas tasaantuu. Pääsin kuitenkin lopulta onnellisesti Koti-Suomeen.

Ruumassa aamulla käynnistys normaalisti, mutta hetken päästä kävi oudosti hetken aikaa, lie joku hehku mennyt kanssa? Kotia lähestyessä kokeilin saada aikaan tilannetta missä outoja oireita on ollut, mutta eipä nyt sitten mitään. Pihassa heiluttelin kaikkia mahdollisia johtosarjojakin, mutta ei ollut vaikutusta käyntiin.

Keskiviikkona soitto kaverille ja vikakoodien lukuun Turbotecille. Kolme koodia oli tallentunut (Bosch:n koodit):

14h Puhaltimen ohjaus 2, katkos
1Bh Esihehkutuskonrolli, katkos
34h Luistin asentoanturi, impulssi liian korkea

Viimeinen antanee suuntaa vianhaulle.

Alkaa vissiin pumpun määränsäätimellä olemaan tunnit täynnä. Muutamia tullut vastaan.
Vähemmän ajettu pumppu tilalle ja kohti uusia seikkailuja.