Autohifin rakennus tarvii tietynlaisen mielenlaadun jossa jos jotain odottamatonta tulee eteen niin on valmis hoitamaan sen rälläkällä tms harkitsematta hetkeäkään. Sisustan paneeleista ei saa pelätä että klipsit hajoaa yms... Minulla ei tuollaista mielenlaatua ole, sen takia tässä koneistetaan jotain fakin asennuskauluksia mitkä olen piirtänyt jotta saadaan oikeasti suorat asennuspinnat ja ettei pelti osu milliäkään elementin reunukseen yms. Koko hommasta tuli jäätävä ordeal, amis ois kuitenkin asentanut samat kuusysit kolmessa vartissa. Osat olisi ehkä menneet paikalleen tai sitten ei.
Helpointa signaalin vahvistukseen on olla koskematta mankkaan ollenkaan ja laittaa vaan kaiutintasoisen pikkuvahvarin joka vahvistaa ennestään mankalta tulevaa kuormaa, tai ainakin ottaa lastin hartioilta vaikka volyymi ei nousisi, ja tarjoaa hentoiselle orkkisvahvarille tai mankalle sellaisen kuorman missä se ei säröydy.
Mutta joo... Harmittaa tietyssä mielessä ottaa tuo ikoninen kasettimankka pois, mutta toisaalta koitin hankkia niin hillityn mankan mikä voi olla, ja missä saa värit täysin samaan vihreään. JA myös sellaisilla ominaisuuksilla että puolustaa paikkaansa. Siltikin tiedän että tulevan mankan volyyminupissa ei ole samaa taktiilia fiilistä kuin nykyisessä.
Helpoin lähtökohta on se että jo lähtökohtaisesti ei halua säilyttää mitään osa-aluetta alkuperäisestä. Näin tein minun kesäauton kanssa, siinä koko juju on äänentoisto vs paino ja äänen selkeys ja voima jotta pääsee auton imu ja pakoäänien yms voimansiirto ulinan yli. Silloin voi laskea todella luovia ratkaisuja. Kaikki magneetit neodyymisena, kotelot parimillisestä vanerista mikä vahvistetaan hiilikuidulla, parin kilon D-luokkainen vahvari mistä saa 1000W yms...
