Tervehdys, tässä oma menopelini; suvussa pitkään pyörinyt 940 classic farmari, B230FT-koneella ja M90 -manuaalilootalla. Auto oli reilut kymmenen vuotta hyvin vähällä käytöllä, joten ostin vuonna 2016 pois ja aloin pistämään kuntoon.

Maalipinta ei ole auringon haalistama mutta täynnä pieniä kiveniskemiä ja kulunut huonoksi. Jarrut olivat aivan loppu, edestä kelpasi satulat vielä mutta takana meni vaihtoon koko hoito, käsijarrun vaijeri meni poikki koska vaijerin ohjaimen läpivientiholkki oli irronnut ja kaapeli hankautunut peltilevyn reunaan, takalasinpyyhin ja ajovalojen pesimet toimimattomat ja pitkä lista pikkuvikoja. Jatkuva suunnitelma on korjata mahdollisuuksien mukaan viritysosilla ja jokaista onnistunutta korjausta kohden saa asentaa jotain kivaa pikkuekstraa.

Autoon oli 90-luvulla asennettu tummennuskelmut jotka olivat palaneet purppuroiksi ja tavaratilassa matkatavaroiden ja takapenkillä koirien rikki kynsimä. Kuvassa uudet 3M:n kelmut, takasivuikkunoissa 5% ja takalasissa 35%. Tuulenohjaimet tilattiin ruotsista ja pistetiin kiinni. Lisäksi volvon omat roiskelaput laitettiin eteen estämään kivisuihkujen aiheuttamia pohjamassavaurioita, taaksekin tulee kunhan joutaa asentamaan.


Ilmanoton lumisuoja tuntui olevan kiven takana. Romikset eivät niitä talteen ota, ja eBayn myyjät ilmeisesti kuvittelevat että tuo on kullasta tehty, lopulta sain suht sopuhintaan ja muutamaa kuukautta myöhemmin noiden uustuotanto alkoi... Maalasin korin väriin ja lisäsin ilmanoton reikiin ABS-hunajakennoverkon ettei lumisuojasta tule havuneulashaavia.

Ilmansuodattimelle tehtiin klassinen muutos, eli kylmäpuoli avattiin juuriaan myöten. Hämmensi että ilmanputsarissa oli suppilo, joka johti umpinaiseen kanavaan. Ilmansuodatin oli ollut jossain vaiheessa tirpan koti, alakotelossa oli hämmentävä määrä auringonkukansiemenen kuoria.
Syksyllä kävi selväksi että moottorista oli kansipahvi palanut puolen miljoonan jälkeen, ja koska korjaukseen ei ollut heti mahdollisuuksia, korjaus venyi lokakuulle asti. Kannen toimivuus varmistettiin aiemmin kunnostetulla 531-kannella IPD:n turbonokan kera. Myös turbo oli aivan loppu, välystä oli hullun lailla. Tähänkin oli toki varauduttu hankkimalla TD04HL-6 -turbiinipesä ja keskilaakerikasetti 20T-ahdinpyörällä, alkuperäinen ahtopesä koneistettiin sopimaan uudelle ahdinpyörälle ja meni . En olisi tätä muutosta halunnut aivan vielä tehdä koska uusi turbo menee aika lailla kartan vasenta reunaa nuollen, mutta vanha turbo oli turbohuollon(kin) mukaan täysin romuna eikä sitä oikein raaskinut enää laittaa. Samalla laitettiin eturipustus kuntoon, puslat olivat aivan loppu, alapallot väljät, jarrukilvet kadonneet ruosteena taivaan tuuliin ja ABS:n anturikehätkin olivat paksussa. Puslat vaihtuivat uretaanisiin, pääasiassa ShA90 ja muutama ShA80 -osat, pallot vaihdettiin uusiin, ja ABS-kehät korjattiin vaihtamalla koko etunapa. Jarrukilpiremontissa oli yllätys nähdä että jäänteet olivat osittain hitseillä kiinni, korjaamo oli tehnyt luovia ratkaisuja. Katkenneet pultit porattiin pois ja kierteet korjattiin helicoileilla, koska niitä sattui nurkissa olemaan ja hyvään pyritään. 15 tuuman vakiorenkailla kovat urtsipuslat eivät eroa mukavuuden puolesta vakioista millään tavoin. Jos ne pitää kerran vuodessa tai kahdessa avata ja voidella niin oikeastaan hyvä vain, pysyy osat liikkuvina.

Ulkopuolelta ihan vakio turbo...
Työhän ei tästä vehkeestä lopu. Downpipen ja katin välinen liitos on tehtaan oma kaksoiskartio joka tuntuu olevan täysin mahdoton saada jälkeenpäin tiiviiksi. Uusi avarampi DP ja v-pannoilla kiinnitettävä katti näkyy kristallipallossa. Lisäksi iskariremppa, etujarrusatuloiden kunnostus, spoikka takaluukkuun, konepellin kunnostus, sisustan muoviosien kunnostusta, maalipinnan ehostus, raidetangon päiden vaihto (ei ole vielä ongelma, parempi hoitaa pois ennenkuin tulee ongelma)....