S80 2007 Rivi 6 Ylläpitopäiväkirja

Noudin syksyllä ostamani lievästi soikeat talvivanteet korjauksesta. Teetätin samalla sitten ihan kaiken mitä voi. Mittaus, oikaisu, syövytys, hionta ja pulverimaalaus. Minun käsitykseni vannehopeasta on hiukan eri mitä firmalla on. Ovat enemmänkin harmaat kuin hopeat. Onneksi ei merkkaa ihan hirveesti mun kirjassa kun etenkin kyse talvivanteista. Muuten kyllä todella hyvältä näyttävää jälkeä. En ole laittanut tasapainotuskoneeseen kiinni että näkisi onko soikeat enää. Tuskin ovat. Kesemmällä uudet kitkarenkaat vielä niin eiköhän taas pääse noiden puolesta 4+ talvea ilman jumputusta satasen vauhdissa.

Nyt on alkanut kuulumaan vasemmalta takaata sellasta hetekamaista narinaa ihan kun vaan ajaa vaikka maantiellä. Ääni tulee säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä se kuullostaa ihan miedolta kopsahdukseltakin. Oon ajellut ääntä kuunnellen ja ei kuunnellen. Kunnes taas tossa tänää kuuntelin kun ajoin kotiin. Parkkikselle ajaessa on ylitettävä kanttikivikorotus. Ajoin siihen tarkoituksellisesti lähes tulkoon yhtä vinossa kuin yltiömatalilla autoilla. Kas kummaa sehän oikeen narahti isosti kun auto ristisuuntaan kiertyi ja nousi rengas kerrallaan tasanteelle. Sitten sytty lamppu päässä. Sehän on se iso koripusla mikä siellä narisee. Vasen kun on ihan kokonaan irti nyt.  Täytyy reilun viikon vielä kuunnella hetekaa ja sitten jumppapumppa. Muistettava on myös juottaa poikittaisten alatukivarsien auraus-säätöpuslia irroitus liemellä.

Puslat jumpattu, ohjauskulmat säädetty, auto tiskattu ulkoa ja sisältä,  ilmastointihuolto tehty ja siinä ohessa huomasin että korkeapaine nipan sielu vuotaa. Vaihdoin sielun samaan hässäkkään.
Perän huohotusnipat olivat kuivia enkä havainnut että olisi stefan tuhnuttaminen lisääntynyt. Joten kovaa ajoa vaan. Nahanhoitosarja olikin lähes loppu ja sehän loppukin aivan tyystin kesken.  Tarttee tehdä tuolien hoito myöhemmin.

Puslat jumpattu, ohjauskulmat säädetty, auto tiskattu ulkoa ja sisältä,  ilmastointihuolto tehty ja siinä ohessa huomasin että korkeapaine nipan sielu vuotaa. Vaihdoin sielun samaan hässäkkään.
Perän huohotusnipat olivat kuivia enkä havainnut että olisi stefan tuhnuttaminen lisääntynyt. Joten kovaa ajoa vaan. Nahanhoitosarja olikin lähes loppu ja sehän loppukin aivan tyystin kesken.  Tarttee tehdä tuolien hoito myöhemmin.

Tais olla touhupäivä hallilla jos kerran nuin paljon jumpattu..

Kyllä se joo vierähti kokonainen työpäivä.

11 kuukautta noin takana ensimmäistä omistusvuotta. S meni huilimaan muutamaksi viikoksi ennen Ahvenistoa kun Jagge tuli käyttöön. Ei ihan huonosti mennyt eka vuosi vaikka hommaahan on ollut. Mutta se ehkä tärkein eli luotettavaksi peliksi on alkanut kääntyä.

Käytin lauantain aamupäivästä jonku vajaa 3 tuntia umpioiden hiomiseen uudelleen. Vuosi sitenhän hinkattiin nämä kahteen pekkaan. Vasempaan käytettiin Philipsin kiillotus-sarjaa ja oikeaan Duplicolorin sarjaa. Vuoden ajelun jälkeen Philips oli tasaisesti kauttaaltaan vaaleentunut selvästi. Duplicolor ehkä yli puolet vähemmän. Dupli ssa on kuitenkin hintaa yli kaksinkertaisesti ja kaikki kama on spray. UV suoja lakka vieläpä 2k kamaa. Dupli olisi varmaan pitänyt lakkauskerroksien välissä välihiota. Se jäi inasen sameaksi.

Ostin tälläkertaa autoglymin kiillotus-sarjan kun siinä on akkukoneeseen kara ja laikkoja. Aloin karhunkäpälällä, karkealla sellaisella hankaamaan lakatusta umpiosta edeten siitä laikkoihin joissa aina 3000 asti. Oikeassa umpiossa oli enemmän työtä kun lakka puri vastaan. Siinä myös umpion muovi ei ollut tasainen vaan siihe jäi läikkiä mistä ei paperi ottanut ollenkaan. Ei ennnenkuin hioin enemmän että alkoi ottamaan. En jaksanut hiota ihan järjettömän paljon vaan jätin pahimmat nasta ja kivi-iskemät sekä viirumaiset mikrohalkeamat mitkä ei tunnu edes kynnellä. Ovat kuitenkin vanhat joten jossain pitää antaa löysää.  Oikean ajovalon kuvion kohdalla umpiossa on myös kiinteä hyvin lievä sameutuma -sisäpuolella. Joten kun seuraava hankaus tulee eteen niin joku muovittaa nämä mulle. Tai investoin niihin uudemmalla varaosanumerolla oleviin umpioihin.

Sunnuntaina sitten ajelin kaverille joka hartsilla höyrytti muovit. Näytti kyllä niin helpolta hommalta että eio toista. Mutta tietenkin harjoiteltuna se näyttää aina helpolta. Tänään sitten levitin tuff & shine kumipinnoitetta umpioiden päällä oleviin "ripsi" kumeihin. Nyt nekin ovat mustat eikä onneksi täyskiiltävät.

Jaggeen kun on pesiytynyt suutinvika, on otettava tämä ajoon kesken lepäämisensä.  No S ään pitää tehdä ensitilassa siten tuolien käsittely joten pikkuhommaa on kesälomalle.



Tuo vaalea leveä osuus umpiossa on taivaalta tuleva valo. 

Tänään kiinnitin huomioni hyvin mietoon rikkonaisen laakerin ääneen. Hurina mikä kuuluu vain kun ajaa n70kmh. Ei kovempaa eikä hitaampaa. Vain 70-75kmh. Muistan kuuleeni äänen aiemminkin mutta koska se on niin vaimea, oon pitänyt sitä pakoputken nuottina. Tänään koitin perusjuttuja eli antaa kuormaa ja vähetää kuormaa että muuttuuko ääni. Sekä kääntää ratista siirtäen auton painoa. Kuinka ollakkaan tulikin kohdalle pitkä kehätien ramppi vasemmalle. Työnsin siihen juuri hurina 70kmh ja kas kummaa kun ääni loppui koko pitkän vasemmalle kaartuvan rampin ajaksi ja palasi välittömästi kun oikasin ratin ja käänsin oikealle. Kuullostaa niin vasemman takapyörän laakerilta että. No, pitää nostella ilmaan ja antaa takarenkaille vauhtia tossa jossainvälissä. Sekä vaihtaa se kyllä ennen Ahvenistoa..

Niin ja 200 000tkm tuli mittariin eilen.

Kävin pyörittämässä takarenkaita. Niin vaan vasen sanoi pörrrrr. Kyllä on melkoinen pyöräntuenta kun ei oikein hyttiin kuulu ellei ihan kuuntelemalla kuuntele ilman että radio on pois päältä. Vasta ajelin 370km reissun eikä kertaakaan pörissyt yhtään enempiä kuin vaan 70kmh tms.

Tarkkaa työtä

Noniin. Pyöränlaakeri jumpattu.
Ei olluna edes mikään paha rasti. Yhtään mikään ei ollut jumissa. Toiseksi vaikein laakerin pultti oli ainoa mikä jarrutti avaamista. Nyt ei hurise seitsemässä kympissä laisinkaan, sitä vähäistäkään.

Samalla sitten lauantaita varten kattelin vuotoja mitä ei ollut sekä neste ja jarrupalatasot. Jarrunesteet on vaihdettu vuosi sitten painelaitteella että eiköhän ne kestä riittävästi. Tasasin rengaspaineet ja kiristin pyörät kovemmin kiinni.

Niin ja laakeri oli SKF. Kattellaan kuin kauaksi sillä pääse.

Tarkkaa työtä

Kovin risalla autolla ei vaan halua ajaa. 

Tänään juolahti mieleen että mullahan on edelleen cd soitin korjaamatta. Kello ei ollut kuin vasta alkuiltapäivää eikä vettä ollut vielä alkanut sataa. Työkalut kellarista kainaloon ja parkkipaikalle irroittamaan vesiputous keskikonsolia. Siinä ei kauaa nenä tuhissut kun IAM on kotona pöydällä.
Vikanahan on se että soitin ei oikein imenyt levyä ja kun se sen sisuksiin syksyllä sai, ei se sitä ulos saanut koskaan. Yritti kunnes tuli levyvirhe. Yleensä nämä tämmöiset on asentotunnistuksen puutteita. Tässä vaan ääni kuului mekansimin moottorista eikä oikeen tapahtunut mitään. No soitintahan ei saa päälle ilman väyliä eikä paneelia saa päälle ilman autoa joten sokkona mentävä laitteen sisään. Purin pömpelin osiin ja mikropiirin pois että näkee sisälle. Mikropiiri toimii ikäänkuin kantena myös. Sain annettua koneiston moottorille 5V jännitettä ja näin että mekanismi kyllä liikkuu. Levyn kanssa sillä on tosin vaikeuksia kunnes se meni tarpeeksi sisään. Purin koko laitteen ihan palasiksi, putsasin vanhan vihreän rasvan pois kaikkialta ja korvasin sen ohuella ptfe rasvalla. Koneisto sai huikeasti lisää vauhtia. Pistin nippuun ja tässäkohtaa putsasin ja rassasin ainoan mikrokytkimen minkä näin. Läjäsin soitimen nippuun ja eikun testaamaan. Eipä se tietenkään toimi. Tälläkertaa en kasannut autoa kokonaan vaan pidin kädessä soitinta kun se yritti ottaa levyä vastaan sekä poistaa sitä. Levy tuli ulos vain niin vähän että sen sai sormenpäillä vedettyä ulos kun poisti ensiksi putsausharjan aukon edestä. Yrittäessään poistaa levyä, kuulin mootorin äänen rinnalta ruksutusta. "ahaa". Takaisin kotiin ja radio päreiksi. Nyt kun tiesin että mekanismi muuten toimii mutta vain se alkupätkä tai loppupätkä riippuu mistä suunnasta levy tulee, ei toimi. No ei mennyt kauaakaan kun tajusin että miten koneisto levyn heti työntövaiheessa imasee sisään ja poistaa sen ulos. Sitävarten on oma kumirullansa heti aukon takana radion sisällä. Työnsin levyä sisään koneistoon. Tajusin heti että hei, se rulla ei jarruta yhtään. Rullasto pyörii mutta ratas ei. Rullasto lähisyyniin ja kas kun ratas onkin halki.



No eihän tollasta ratasta saa mistään ellei joku sellasta piirrä ja tulosta. Joten Locktiteä luraus ja ratas paikalleen. Radio nippuun ja kas kummaa kun levy menee sisään ja tulee ulos melkoisen vihaisella vauhdilla.
 

Yllätyin ihan kuinka kohtalaisesti S taittui Ahvenistolla. Aliohjautuu kuten kaikki Volvot niin taka kuin etuvetoisetkin. Mutta ei ollut sellainen mitä muistan kasari ja ysäri etuvedoista että kun mutkassa annat hanaa niin tangentin suunta kutsuu heti. Öljyä ei hukkunut yhtään reissulla. Öljyn väri tikussa oli perjantaina kullanruskea. Tänään sunnuntaina kun nostin tikkua niin taso sama kuin aiemminkin mutta väri mustaa. Ehkä voisi suoritaa välivaihdon öljylle.

Näihin P3:n puskemisiin auttaa, kun laittaa taakse paksumman 25 millisen vakaajan.