Voe pojat, kylläpä tuntui keski-ikäiseltä kun kävin isin Pan Europeanilla pikku reissun 
Vähän eri peli ku tuo CBR600F.
Kivastihan se vääntää ja menee isommalla tiellä ku juna, mutta hauskuuskerroin vähän matalammalla vielä... Ja voi sitä
parkkipaikalla pelleilyä ku se painaa.
Hämmästyttävän erilaiset vaikutelmat on saatu Pannarista ?
Jos tarkoitit junamaisuudella vakautta, niin ehkä se alustan toiminnan suhteen siedettävä onkin, mikäli vertailukohteena olisi jokin sen aikalainen vuosituhannen alkupuolen matkajaava eikä CBR. BMW R1150 RT:n jälkeen Pannari tosiaan on suorastaan pakko ajaa kaarteessa jokaisen routapatin, asfalttipaikan ja kuopan ylitse ihan vain siitä syystä, että niin voi tehdä. Uudet matkapyörät ovat tässä suhteessa jo selvästi parempia, mutta nii on mielestäni myös CBR.
Mutta sivuvastainen tuuli ja täysi laukkusarja ja matkustaja kyllä muistuttaa, ettei Pannarin hiljainen ohjaamo tule ilmaiseksi. Tuuli keinuttaa jossain tilanteissa häiritsevän paljon.
Parkkipaikalla pyöriskely on näköjään jonkin verran tottumuskysymys. Tälle kesälle olen ajellut jonkin verran Thundercatilla, ja minusta se tuntuu kömpelöltä parkkipaikkapyörityksessä, kun takaviistoon näkeminen on hankalaa, kahvat väärässä paikassa eikä kone vedä 1500 RPM:lla mihinkään. Pannarihan on muuten kuin iso skootteri, mutta paremman moottorin ja täsmällisen voimansiirron vuoksi skootteria helpompi ajaa kaupungissa. Minäkin osaan kuvitella sitä helpompia kaupunkipyöriä, mutta ne eivät ole muoviluoteja vaan muskelinakuja tai katuenduroita. Ehkä se vain oma tuntuu luontevimmalta?
Jalat maassa tepastellen Pannari ei tietenkään hievahdakaan ainakaan näillä 65-kiloisen kuskin harteilla yhtään minnekään. Yli 300 kg varmistaa, että ajamalla se viedään ihan joka paikkaan minne on tarkoitus mennä.
Minua Pannarin paino rasittaa lähinnä huojuntana kovissa jarrutuksissa suurista nopeuksista ja pakattua mopoa keskituelle nostaessa, että saa tankin täyteen voidakseen turvallisesti käyttää kaverien seuraavan tankkaustauon kahvinjuontiin.
