Ruostuminen ja volvo olivat tähän asti itselleni tuntematon käsite. Nyt asiaan on joutunut paneutumaan. Ajoin aikaisemmin V70 (vm.-99) 2.5D:llä 9 vuotta ja 322 tkm, Italian tuonti. Takaluukusta irtosi maalit, mutta tuloksena vain pintahapettumista rekisterikilven takaa. Keulassa kivenhakkaamia, iskemissä vain harmaata jauhoa eikä juurikaan ruostetta. Tekniikka erityisen lujaa. Ajoa ja perushuoltoa. Ensimmäinen komponentin loppuun kuluminen tuli vastaan kun turbo alkoi puhaltamaan akselin välistä 590 tkm kohdilla. Arvelin ettei kannata enää pajottaa muutaman satasen peliä, joten tuli ve:ksi uudemman etsintä.
Vastaan tuli v70 2.4 D (vm.-07), 350 tkm, 100% huoltokirjalla suomiauto. No oik. takalokisen kaari ruosteessa maalin alta. Saa toki vielä pysäytettyä korjaamalla. Ovien alalistojen kiinnityskohdista (ihmettelin mitä nämä listat yleensä on näin kiinnitetty läpipuhkomalla alahelma) listojen takuset täynnä maanäytteitä. Ovilistat irti ja pesulla ja paineilmalla puhtaaksi. No kiinnitysreijissä ruostetta ja kittien päältä maalilohjennut ja pientä alkavaa routaa juuri listojen yläreunoissa. No kotelosuojaa ensiavuksi. Alusta ja katto toki hyvässä kunnossa. Vaihtoautoa etsiessä tuli vastaan v70 (-04), 268 tkm missä oli jopa katossa peukalon kokoinen ruostealue maalin alla.
Mieleeni alkoi hiipiä jo ajatus, että onko tässä kohdin kehityksen pyörä alkanut pyörimään takaperin.
Onko tässä oikeasti joitakin muitakin paikkoja jotka on syytä heti tarkastaa jos meinaa pitää peliä? Vanha evry pelin jälkeen 163 hv automaatti tuntui kyllä mondeolta. Moottorinohjausuta optimoimalla toki siitä saatiin jo olennaisesti paree.
Ajoasento ja ajettavuus hakevat vielä paikkaa vanhan vm.-99 jäljiltä. Edelleen ristiriitaisin fiiliksin. Pakkohan se on hyväksyä ettei noita mk1 koppaisia enää tehdä uutena - harmi. Niillä ajaisi kuski uudesta aina penaaliin asti.
