Oli kunnia tuntea sellainen ihminen kuin Mamma yli kymmenen vuotta, ensimmäisen kerran tavattiin ihan kasvotusten landian viimeisessä miitissä ennen tätä VRCF aikakautta.
Lepää rauhassa, paljon jäi hyviä muistoja kesämiiteistä ja kimppamökeistä missä etkoiltiin ja jatkoiltiin kesämiitin aikaan.
Tyhjä on olo nyt 
Landian viimeisestä miitistä ei vielä ystävyys alkanu, mutta yhdistyksen ekan miitin suhteen MaMMa otti yhteyttä että miten olis pikku mökki juttu. Siitä se alkoi.
Muutama muukin oli mukana, kiitos teillekkin muistosta hyvästä. Tunnistakaa itsenne muistoistanne.
Meillä oli MaMMan kans joskus kiva puhelin keskustelu, joka syvensi ystävyyttämme. Sitä lämmöllä muistelen.
Lepää Satu rakas rauhassa. Syömmessäin kolo on, jota kukaan ei voi täyttää, ei milloinkaan.
