Historic 240 Turbo

"Eihän rallia voiteta jos siellä pelätään"
Ei muuta kuin auto nippuun ja vetoja lisää.
Kovimmillakin kuskeilla lipsahtaa silloin tällöin rehkoon kalusto.
Tätä topickia seuranneena ei ainakaan yhtään helpota sitä suunnitelmaa mikä pyörinyt mielessä jo pari vuotta, että tuosta yhdestä 242 tekisi harrasteralliin kelpaavan kilpurin 

...tahtoi jäädä kartturin puhumiset vähän vähemmälle kuuntelulle...

Onks tää jo kaikille tuttu: https://www.youtube.com/watch?v=ZMDNDXpu86w

Heti vaan takasi satulaan ettei tuu "rimakauhua", kartturi kans, ja Markku Alén;in opeilla: Maximum Attack

...jossain pätkässä oli Markku Lancia 037:n vieressä esitelmöimässä: Tää on yks niitä harvoja autoja jota mä en oo kaatanu...

Kiitos kannustuksesta. Siinä mielessähän tämä on kyllä mennyt ihan hyvin, että oli vasta nyt ensimmäinen keskeytys rallissa kuskina. (yksi sprintti jäänyt kesken samasta syystä aikoinaan) Yhteensä tuli siis ajettua 28 rallia maaliin keskeytyksittä ja viime vuosina on pyttyjäkin tullut muutama.

Incaria katselin pari kertaa. Nelonen oli pykälässä paikkaan tullessa ja vauhtia vielä tieltä pudotessa jonkin verran, jarrutuksestakin huolimatta. Nettivideossa näkyy miten yritin viime hetken pelastusta, kääntämällä keula edellä pellolle. Vähän vaan liian suuri oli se ohjausliike, kun kaatui kuitenkin. Siksi kuskin kyljen kautta, jos joku sitä ihmetteli. Tuolla vauhdilla olisi voinut saada aikaan kunnon karusellin, jos olisi kylki edellä pudottu tieltä.

Mokoma flunssa meinaa haitata vieläkin harrastamista. Tänään kuitenkin verta niistäen aloitettu purkaminen:



Onhan se vähän kiero, tuon alapallonkiinnityspinnan pitäisi olla suunnilleen pöydänsuuntainen... Huomiolle pantavaa, että varsi oli revennyt kolmesta kohtaa. En usko että on viikossa noin paljon ruostunut, varsinkin kun pahimmin venyneessä kohdassa oli vielä hilseilleen ruosteen alla puhtaan harmaata metallia näkyvissä. Täytynee tarkastaa toinenkin puoli ja uusia alapallo kaiken varalta kanssa. Massan alta ei tuollaisen vauriot näy. Tukivarsi ei ole kuitenkaan ruostunut reunastakaan ohueksi, niinkuin olen joskus nähnyt. Alapuolella näkyi vielä mustaa maalia, mistä massat olivat irronneet.

Etujarrulevyt menee uusimislistalle myös. Niistä on alkanut pinta "hilseillä", tullut erikoisia koloja. Ehkä ruoste tehnyt seisoma-aikoina osansa ja/tai kuumuus. Taakse uusin levyt kunnostuksen yhteydessä, eteen en koska paksuutta oli riittävästi.

Incar videoista puheen ollen, aika klassikko:
https://www.youtube.com/watch?v=WE6kX6gNFvM

Olisihan tuo voinut mennä paljon pahempaankin kuntoon kipattaessa.. vai onko tuo koppa pahemmin rusinana mitä se tuossa vidolla näyttää? Jos siellä ei oikeasti ole muuta kuin laseja ja nuo tukivarret, niin sehän meni todella hyvin.

Tämä on ollut mulla vrcf:n 1. topikki seurattavana.

Toinen klassikko: https://www.youtube.com/watch?v=p92FLaoO9M8&

Olisihan tuo voinut mennä paljon pahempaankin kuntoon kipattaessa.. vai onko tuo koppa pahemmin rusinana mitä se tuossa vidolla näyttää? Jos siellä ei oikeasti ole muuta kuin laseja ja nuo tukivarret, niin sehän meni todella hyvin.

Tämä on ollut mulla vrcf:n 1. topikki seurattavana.

Topikki-lajissa en vielä ole noin hyvällä sijoituksella ollutkaan. 

Vauhtiin nähden tosiaan aika pienillä vaurioilla. Vaihdoin uuden alatukivarren ja varulta alapallonkin eilen uuteen. Tarkemmin tutkittuna seuraavat vauriot tuosta ulosajosta tuli:

- Oikea etualatukivarsi mutkalle
- Tuulilasi
- Tuulilasin listassa painaumia + kiinnikkeet rikki
- Vasen sivupeilinlasi halki
- Etuspoileriin repeämä keskelle
- Kuskin etulokasuojaan pieni vaurio edellisen irtoamisen vuoksi (oli päästä ruuvilla kiinni, joka tuli pellistä läpi)
- Kuskin varapyöräkoteloon ruttu (maalit lohkesi samasta kohtaa kuin viime talvena Joutsan penkkaan nojaamisesta)
- Kartturin puolelta tuo musta teippi irtosi osittain vieden maalia mukanaan
- Katossa pieni painauma luukun ja tuulilasin välillä

Eli ei mene pakkelia tämän maalauksen yhteydessä kovin paljoa. Kuskin takakulmaan tarvitsee vähän.

Hankin myös uudet jarrulevyt ja palat eteen. Etulevyjä en uusinut kunnostuksen yhteydessä, joten oli jo aikakin. Silloin uusin alkuperäiset jarrupalat, joilla ajoin monta vuotta. Sitten ostin Ferodon palat, jotka oli jo nyt vaihtokunnossa. Kestivät arviolta kolmanneksen siitä kilometrimäärästä mitä orkkiksilla ajoin. Kokeilussa nyt "alkuperäislaatuiset" Championit, katsotaan miten ne kestävät. Volvo odottelee nyt katoksessa vähän lämpöisempiä kelejä. Yhdessä varaosa-autossa olisi ehjä tuulilasi, jos on vielä irroituksen jälkeenkin ehjä. Muuten on ostettava uusi. 

Ikaalisiin oli tarkoitus lähteä ajamaan, mutta oli jo 4 viikkoa sitä ennen ilmottautuneita enemmän kuin mukaan lopulta otettiin. Harrasterallin suosio alkaa olla hyvällä tasolla. Ensi vuonna taitaa olla syytä ilmottautua mukaan sarjaan, jotta pääsee paremmilla numeroilla ajamaan, eikä tarvitse miettiä karsintaa ilmottautumisessa.

Maalauksen aikataulu siis vähän venähti, mutta eilen tuli viimein ruiskutettua pohjamaali ja äsken punaista ja lakkaa päälle. Katto oli melkoisen työläs. Ei kaadon takia vaan aiemman pilallisen kovettajan takia. Sekun ei ollut vuosienkaan aikana täysin kovettunut, eikä sitä saanut hiottua edes 60:llä paperilla, kun sekin meni tukkoon. Lopulta hinkkasin sen pois vanhalla pyyhkeellä tinnerin kanssa.


Melkein täyskiiltävä

Vähän jäi sameita kohtia, mutta on ainakin siistimpi kuin parina viime vuonna. Toisaalta kait riittäisi, että kilpuri on siisti 5 m päästä ja 60 km/h vauhdissa. 


Varaosasia

Samalla ruiskun pesulla pari varaspoileria ja uudemman malliset peilit jos vaihtaisi.



Melkein koko auto tuli maalattua. Takaluukku ja VE-lokasuoja olivat vielä siistejä, joten niille en tehnyt mitään. Nokkapeltikin piti ensin jättää maalaamatta, mutta tuulilasia irrottaessa tuli muutama naarmu, joten ajattelin että menköön samalla. Hitsasin myös etureunaan uutta rautaa, kun sauma oli alkanut turvota. Jotakin tarpeetonta tapahtui, olin kaksi kerrosta vetänyt värimassaa, kun alkoi tulla kuplia. Odotin että väri kuivuu ja hioin kohdat tasaisiksi. Sama uudelleen… Välissä on joku kerros, joka pehmenee ohenteen vaikutuksesta ja tällöin kaikki maalit irtoaa alhaalta asti. Viimeksi ongelmaa ei ollut, mutta nyt hioin edellisen pintamaalikerroksen puhki hitsaamisen yhteydessä.


Kiehuu maali ja maalarin mieli

Katsoin viisaimmaksi jättää nokkapellin tuohon tilanteeseen, eli en tuhlannut aikaa ja maalia sen enempää. Irrotettava ja maalattava erikseen joku toinen kerta. Voi olla, että aloitettava puhtaalta pelliltä uudestaan, kun on muutamia kiveniskujen hiomisesta tulleita aaltojakin.

Niin se vaan kesä meni, ja syksy, ja vähän talveakin, mutta viikonloppuna taas jatkettu valmistautumista seuraavaan kisaan. Nokkapelti sai kesällä kuivua rauhassa, kun kokeeksi ruiskutin siihen 2K-epoksi pohjamaalia. Kuplimista ei näkynyt, joten syksyllä maalasin uudestaan ja silloin näyttikin hyvältä. Nyt kun auton otin sisälle parin kuukauden jälkeen, oli taas ilmestynyt pieniä kuplia, eli kyllä se on pellille hiottava, sitten joskus...

Pohja tuli pestyä kuumavesipesurilla ja irtomassat kaavittua pois. Moni on sanonut ettei kilpuria kannata massata, mutta niin vaan jouduin hitsaamaan rintapellin ja lattian saumaan paikan. Edellisen hitsarin korikitin alla oli ruoste edennyt ja kengistä tullut kosteus lattiamatossa auttanut asiaa. Nyt on ruostesuojaus taas kunnossa ja pitäisi sen puolesta taas pärjätä ainakin seuraavaan sorakisaan asti. Talveksi on hankittava uudet vyöt kartturille ja trippiin uusi anturi. Anturin pää oli poksahtanut halki, mikä lienee sille tullut. Peilinlasin jouduin ostamaan, kun oli omasta varastosta loppuneet. Vielä öljyt voisi vaihtaa, vahata ja katsastaa niin pääsisi taas ajamaan pitkästä aikaa.

Pitkän pitkän syksyn jälkeen päästiin viimein ajamaan vähän rallia. Tämän kertainen kilpailu oli monella tapaa erilainen aiempiin verrattuna. Itselle se oli eräänlainen juhlakisa, eli 30. ralli ja Volvollekin jo 21. Olen pitänyt huoltojen lisäksi vähän kirjaa kisoista ja muistiinpanoista käy ilmi, että noissa Volvon 21 rallissa on ajettu 90 pätkää ja EK-kilometrejä kertynyt näin ollen hieman yli toista tuhatta. Sprintit ja testit vielä päälle ja silti vähän on ollut remontin tarvetta. Etuiskari ja lämmityslaitteenpuhallin ovat olleet suuritöisimmät, jos omien virheiden seurauksia ei lasketa.

Erilaisen kilpailusta teki se, että tämä oli ensimmäinen ralli, johon tehtiin nuotit. Kilpailu alkoi nyt jo perjantaina, kun suuntasimme Leivonmäelle ennakkotutustumista varten. Nuottiharjoituksista oli kulunut jo puoli vuotta. Hm, no ainakin sen verran, enpä muistakaan. Puolen päivän aikoihin lähdettiin siis reittiä kiertämään tuolla allekirjoituksen ”Talviautolla”. Vähän piti muistella mites se homma oikein menikään ja erityisesti välimatkojen arviointi tuotti vaikeuksia. Kun kaikki viisi pätkää oli ajettu, käytiin syömässä kilpailuorganisaation järjestämä lounas, jonka jälkeen nuottien tarkistus. Välimatkoja arvioitiin yhdessä uudestaan ja tehtiin muitakin korjauksia, joilla saatiin selkeämpää ohjetta aikaiseksi seuraavaa päivää varten. Siirtymällä pysähdyttiin ostamaan myymäläautosta jäätelöt, joita sitten auringon paisteessa nautiskeltiin. Keli oli oikein mainio, mutta tiestö haastavaa leudon talven vuoksi. Järjestäjä oli panostanut reittiin täysillä ja jäädyttänyt pätkiä kuluneella viikolla. Varjoisissa metsäpaikoissa oli vielä kunnon luonnon jäätä ja muutamissa kohden jopa penkkoja, mutta niitä oli harvassa. Sitten oli jäädytettyä tiepohjaa ja sulaa soratietä sekä kaikkea siltä väliltä. Olosuhteisiin nähden tiestö oli varsin hyvä, miten lie oli Jämsässä, jossa ajettiin samana päivänä? Meillä olisi kuitenkin etuoikeus ajaa tiet niiden ollessa vielä parhaimmillaan, koska ilmoitettu lähtönumero oli 00, eli tuplanolla. Tämäkin oli itselle uutta, mutta kartturilla on onneksi toimitsija-ajosta kokemusta. Lyhyen (70km) matkan vuoksi päästiin hyvissä ajoin kotia. Kalusto oli jo perjantai aamuna pakattu, joten kypäräpuhelimien rassaamisen jälkeen saunaan ja nukkumaan.

Kirjoittelen huomenna itse kisasta lisää, jos vaikka saisin pari kuvaakin joukkoon mukaan.

Hieno peli tämä! Oli tarkoitus käydä jututtaan, mutta kerkesitte häipyä huoltoalueelta ennen kuin ehdin...
mulla ei sujunut päivä yhtä hienosti mitä teillä...
T: #78

Hieno peli tämä! Oli tarkoitus käydä jututtaan, mutta kerkesitte häipyä huoltoalueelta ennen kuin ehdin...
mulla ei sujunut päivä yhtä hienosti mitä teillä...
T: #78

Kiitos, teille taisi tosiaan tulla useammalle talli-illalle hommia. Nuo on aina ikäviä vaikkei tulekaan kuin aineellisia vahinkoja.

Kartturilta tuli hyvä huomio auton äänistä tai pikemminkin niiden puutteesta, jonka vuoksi hain vielä illalla sireenin, joka sai lisävalojen johdoista kätevästi virtaa. Aamulla ei ollut kisapaikalle kiirettä lyhyehkön matkan vuoksi. Renkaita pohdin mitä laitetaan alle haastavan kelin vuoksi ja tulin siihen päätökseen että uusimmat! Vanhoista renkaista olisi ollut suuri vaara hävitä loputkin nastat, jonka jälkeen niillä ei olisi käyttöä enää jääradallakaan. Koska emme nyt ajaneet virallisesti kilpaa, ei soraosuuksilla olisi pakko revittää muutenkaan. Ilmottautumisessa tuli pieni yllätys, kun numeromme vaihtui 0:aan. Avaisimme tietä varsinaisille kilpailijoille ja saisimme piirtää viivoja puhtaalle jäälle edellisen 0-auton ajaessa siviilirenkailla.


Reitille lähdössä

Ykkösen lähdössä olimme hyvissä ajoin ja vaihdoimme kuulumiset AT-henkilöstön ja muiden etuautotiimien kanssa. Sitten ei muuta kuin kypärät päähän ja viivalle!

”400 OT 200” eli neljäsataa metriä suoraan ja oikea täys. Olikin muuten hauskaa ajaa nuotista, vaikka varsinkin ykkösellä niissä olisi ollut kehitettävää, eikä ihan osannut luottaa alkuun muutenkaan. Aloitus oli varsin rauhallinen, koska pitoerot olivat suuria, eikä jääpaikkoja muistettu vielä tälle pätkälle ylös kirjoitella kovin hyvin. Jotkut paikat tulivat ulkomuistista, koska pätkät oli edellisenä päivä ajettu pariin kertaan. Paljon oli myös vieraan näköistä siitä huolimatta. Hiekkamontulla ja maalimutkassa oli aika hyvin yleisöä, mutta kolme rallia samana päivänä varmasti rajoitti katsojamäärää. Maalimutka oli nopean osuuden päässä ollut 90° -risteys, jossa pysähdyttiin yleisön vuoksi. Muutama oli sulkusiiman takana , mutta poistuivat kun kartturi asiasta mainitsi. Nuottiharjoittelun ja ajamisen lisäksi meillä oli siis muitakin tehtäviä päivän aikana, eli varsin erilainen rallipäivä.

Kelin vuoksi kisaa oli jouduttu lyhentämään, joten tunnin huoltotauko tuli jo tässä vaiheessa. Sopivasti ajoitettu lounastauko meille ja rauhalliseen tahtiin kakkosen, ei kun siis nelosen lähtöön. Seuraavaksi ajettiin pätkät 4-7. Nuotteihin tuli pikkuhiljaa luottoa ja vauhtikin vähän kasvoi. Monta loivaa olisi voinut olla täysplus ja eriä sitten loivana. Parempi kuitenkin näin päin harjoitella. Tiet olivat varsin mukavasti kääntyviä ja olisivat olleet todella mukavia ajaa normaalissa talvikelissä, ehkä sitten ensi vuonna? Nyt oli nuoteissa jo mainintoja ”jäässä” yms., joissa sai laskea menemään kylki edellä. Harmi vaan, ettei tainnut olla valokuvaajia niissä paikoissa. Sulat osuudet ajoin rauhallisemmin renkaita säälien. Vitosen pelto-oikeassa meillä oli kirjoitettu ”! VL ^ 50 & ON 400”, eli huomio vasen loiva yli nypyn viiskymmentä ja oikee nopee. Jännä tuo nuottijuttu, nopea on oikeasti hidas paikka. (hidas-nopea-koo-eri-loiva-täysmiinus-täys) Peltoaukeapaikka, jossa nypyn yli ei nähnyt ja tie kääntyi sen jälkeen 50m päästä noin 90° seuraten pellon reunaa. Tuossa yhden autokunnan suoritus kyseisessä paikassa:
https://youtu.be/wE0nvjykOHU?t=585

Hiekalla jarruttaessa vauhti tippuu nopeasti, eli näkyvyyden kadotessa vähän pois niin mahdollista selvitä? Seuraava vasen 400 metrin suoran jälkeen oli yhtä jyrkkä, mutta varjossa ja niin ollen jäässä. Meistä tuntui, että jäinen vasuri pitkän hiekkaosuuden jälkeen voisi olla jopa vaikeampi, mutta oikeassa oli useampi auto reitiltä poistunut, osa hyvinkin vauhdikkaasti. Yleisöä paikassa olikin enemmän kuin missään muualla. Viimeisellä pätkällä ajettiin kuusikon keskellä oikein hienolla sinisellä jäällä. Nuotitkin paranivat koko ajan ja oli mahtavaa laskea menemään tietäen, ettei yllätyksiä ole tulossa ilman ennakkovaroitusta. Kartturi lateli nuotteja kuin MM-tasolla ja hommassa alkoi olla jo rallin makua. Maalissa harmitti joko se nyt loppui, vastahan tässä innostuttiin. Renkaat eivät menneet juuri miksikään, kiveniskemiä tuli jonkin verran vastamaalattuihin kylkiin, mutta ei voi mitään.


Tiestön parhaita kohtia

Ilmottauduin jo tammikuun alussa Ikaalisten harrasteralliin, jota on kertaalleen siirretty. Saas nähdä miten käy, uusi päivämäärä on ensi lauantaina, ajetaanko?

Olosuhteisiin nähden tiestö oli varsin hyvä, miten lie oli Jämsässä, jossa ajettiin samana päivänä?

jämsässä tiet 95% puhtaalla soralla, muutamat varjokohdat vähän jäässä mutta muuten ihan kun olis kesällä ajanu piikkipyörillä. itellä harmillisesti kisat loppu kesken kun tuli koneeseen käynti ongelmia
t. #80 Jämsässä

Saas nähdä miten käy, uusi päivämäärä on ensi lauantaina, ajetaanko?

Päästiinpä ajamaan ja vieläpä ihan kunnon ”talviralli” vaikkei penkkoja ollutkaan.

Volvo odotti viikon trailerilla uutta kilpailua, eikä vaatinut huoltotoimenpiteitä. Huoltoauto kylläkin, eli sen nimelle riittää katetta. Perjantai-ilta ja osin lauantai aamukin meni sen takavaloja rassatessa. Vetokoukulle jouduin tekemään kokonaan uuden johtosarjan. Kun on oppinut ajamaan pohjoisen oloihin tehdyllä autolla, moni tuntuu kylmältä ja Iveco todella kylmältä. Siinä joutui raappaamaan ikkunoita ajaessa, joten mukavuus oli niin ja näin. Laitoin viime kisaan kiertovesipumpun ja vaihdoin letkuja niin, että lämmin menee ensin lämmityslaitteelle ja vasta sitten takalämmittimelle. Varpaita paleli silti, vaikka oli nollakeli. Takana alkoi tareta lisäpumpun vuoksi. Nyt sitten laitettiin kartturin kanssa muistaakseni Fiestan messinki-kenno RI-suodattimen tilalle ”esilämmittimeksi”, niin johan alkoi lämpöä tulemaan sisälle!

Luhalahti-rallin aikataulu oli hieman poikkeuksellinen, eli lähtö vasta illalla klo 16.50. Volvosta oli toinen eturengas tyhjentynyt, joten otin 353:n alta vararenkaat aamulla mukaan. Lauantai aamuna ei ollut kiirettä, vaikka matkaan menikin viidettä tuntia ruokailuineen, huoltoaseman lounaalla oli lihapullia. Kävin kaupassa ja ajattelin ostaa jälkiruokajäätelöt, nyt kun autossa oli lämmin. Olisi pitänyt lukea pakkaus tarkemmin, 12 tikun laatikko neljälle sai kiintiön täyttymään ainakin loppuviikoksi… Katsastus oli tavallista tarkempi, mutta kaikki oli kunnossa. Eturenkaassa oli kilon verran painetta jäljellä, joten vaihdettiin toiset renkaat, jottei tarvitse siitä kantaa huolta. Ei muuta kuin odottelun jälkeen reitille, jolla oli lyhyet siirtymät. Ykkönen oli vähän isompaa tietä ja peltoaukeat osin ihan sulina. Varjopaikoissa olikin sitten lunta ja jäätä tarjolla ja suurin osa reitistä hyvässä kunnossa. Kevään viimeinen kisa oli vielä muistissa, joten nypyille otettiin reilusti vauhtia pois. Useammassa paikassa olikin porukkaa ”piilossa”, mutta koska tilanteita ei ollut, oli vauhtimme liian hiljaista? Pätkällä oli mittaa 6,6km ja tuloksena luokan toiseksi nopein Celicalle 6,8s jääneenä, vaikka meillä oli kyllä kiloja pyörien päällä enemmän.

Kakkospätkä mentiin samalla tavalla, yrittäen vauhtia vähän nostaa, mutta jäätiinkin ehkä juuri sen vuoksi vähän enemmän per kilometri. No, nautiskeltiin jäästä ja ajettiin kylki edellä siellä missä näkyvyys riitti. Pariksi sekunniksi päästiin sentään yhteen videoon:
https://youtu.be/Q6S8htGpKFo?t=48
Huollossa tehtiin perustarkastukset ja juteltiin niitä näitä. En yleensä katsele tuloksia ennen kuin kisan jälkeen, mutta huolto kertoi meidän olevan luokassa toisena ja taakse päin eroa jo minuutin verran.

https://mla.kuvat.fi/kuvat/KUVAT+2020/7.3+-20+Luhalahti+Ralli/IMG_4493.jpg

Kaksi viimeistä pätkää ajettiin pimeässä mistä en oikein osaa nauttia, joten erokin kasvoi. Tiet oli kyllä mukavia ajaa, varsinkin viimeinen oli oikein mukavasti kääntyilevää. Maaliin ilman ongelmia ja piti jäädä odottelemaan palkintojenjakoa, eli luokassa 2. nopein. Odotellessa tuli syötyä illallinen yhdeksän jälkeen, kun sellainen oli kilpailukeskukseen järjestetty, lihapullia ja muusia vaihtelun vuoksi. Kotimatkaa oli sen verran paljon, että jäätiin puolen tunnin päähän yöksi. Aamupalalla naurettiin porukalla, kun oli taas tarjolla lihapullia!

Itselle jäi lihapullat mieleen viikonlopusta 
Toki tavoitteet täyttyi: maaliin pääsy ja hauskan pito. Mukavaa oli! (kartturin paikalla siis olin)

Viime vuodesta tulikin näköjään välivuosi ja Volvo sai seisoa pihakatoksessa kaikessa rauhassa.


Pari viikkoa sitten se piti herättää uniltaan ja pesun jälkeen se näytti tältä.

Pakoputki oli viime kisassa murtunut ja sitä piti hieman hitsata, sekä muutama alipaineletku vaihtaa. Näillä remonteilla katsastukseen ja siitä noin viikon päästä Tikkakosken Harrasterallin kisakatsastukseen.


Reitille lähdössä, kaikki vielä kunnossa

Eli tuli ajettua pitkästä aikaa vähän rallia sanoisinko melko mielenkiintoisessa säässä. Valtteri -lumimyrsky teki tuloaan keskiseenkin Suomeen ja lunta sekä tuulta riitti. Poikkeuksellisen tästä kisasta teki sijainti, eli oli mahdollista käydä ilmottautumassa aamulla siviiliautolla ja palata vanhempien luokse syömään sekä liimaamaan tarrat oviin. Kun kello oli riittävästi lyhyt siirtymä kilpurilla kisapaikalle ja ralli saattoi meidän osalta alkaa. Trailerit on pidempiä kisamatkoja varten. 

Treenaaminen jäi tänä(kin) vuonna väliin, joten vauhti oli vähän hakusassa. Ei kun siis, tiet oli melko uraiset lähtönumeron ollessa 140 ja vakioautolla täytyy varoa pahimpia rytkyjä yms. ettei tule ylimääräistä remonttia. Parilla suoralla kokeiltiin miten Volvo kulkee ja tripin mukaan huippunopeus on edelleen noin 160 km/h. Auto toimi ja ekan pätkän jälkeen huoltotauko. Pakosarjan tiiviste alkoi sitkuttamaan ja se on kisan jälkeen uusittava. Kisahuollossa sille ei ruvettu tekemään mitään ja koska alkuperäinen lämpösuojapelti on paikoillaan, ei pakosarjan muttereiden kireyttäkään päässyt helposti tarkistamaan. Lisävalot asennettiin jo nyt paikoilleen ja isä teippasi niistä alaosat umpeen tehden niistä lisälähivalot. Lunta satoi ja tuiskutti melko sakeasti aika ajoin, joten kirkkailla valoilla saisi aikaan vaan valkoisen muurin auton eteen rajoittamaan jo valmiiksi huonoa näkyväisyyttä.

Seuraava pätkä oli suunnilleen saman kuntoinen kuin eka, eli kylkiedellä ajo ei kapean uran vuoksi onnistunut. Täälläkin loikkaria tarvittiin, mutta se lakkasi parin nykäyksen jälkeen toimimasta. Spoorit ja muutama pohjaus mahdollisesti irroittivat solenoidista johdon tai sitten tapahtui jotain ikävämpää. Kaikkia siirtymiä ei päivän aikana aurattu ja ilman ralliliikennettä olisivat olleet joillakin aukkopaikoilla ihan ummessa lumesta.

Kolmos pätkä oli itselle tutumpi muista ralleista ja oli näistä kaikkein mukavin. Hieman isompaa tietä ja tieto ettei pahoja paikkoja ole tulossa. Keskiosalla ajettiin mahdolisesti varta vasten aurattu metsäautotielenkki, joka oli ennakko-odotuksia paremmassa kunnossa.

Neljäs ja viimeinen pätkä ajettiin kokonaan pimeässä. Näkyvyys oli pahimmillaan 50m kartturin kannustaessa rohkeasti vierestä "Vedolle vaan" tai "Helppona menee". Välillä tuli jarruteltua ihan vaan sen takia kun ei nähnyt missä tie menee. 

Maaliin päästiin ja kotiin palattiin ajamalla muutamista pikkuvioista huolestumatta. Sijoitus 89. kun lähtijöitä oli 165. Kahden viikon päästä taas, mutta eri autolla. Tarkoitus olisi käydä ajamassa 0-autokeikka uusimmalla projektilla.