Haavoja ja mustelmia on tullut roppakaupalla, vaatteet on joskus liekehtiny ja hitsiknööliä on tipahdellut korviin. Silmiin en onneksi ole ikinä saanut mitään lääkäriä vaativaa. Etusormesta ajoin rälläkällä lihat luuta myöden pois, peukalosta nahat luuta myöden halki pituussuunnassa, rautaa on tullut molemmista jalkapöydistä läpi, toisessa kantapäässä on rautaa koteloituneena, kuppiharja yritti vetää mahanahat rullalle mutta t-paita pelasti isommilta vaurioilta.
Toinen sääri paloi kerran oikein kunnolla jalkapöydästä polveen saakka kun syttyi öljyiset housut tuleen ja sulivat sääreen kiinni (kiitos keinokuitujen keksijöille), sammutin hautaamalla jalan tallin pihassa olleeseen hiekkakasaan kun ei muutakaan hädissään keksinyt. Voin sanoa, että oma palava liha ei haise lainkaan yhtä hyvältä kuin joulukinkku. Ensimmäiseen puoleen tuntiin ei tuntunut juuri miltään mutta sitten alkoi "säkenöidä" kun lääkärissä pesivät hiekkaa haavoista pois. Ei se kolmannen asteen palovamma tunnu kivalta ja paranee hitaasti. Se oli veikeetä kun vetyperoksidilla pestiin haavoja siteiden vaihdon yhteydessä, ei sattunut vaan lähinnä kutitti kun vaahto nousi ja kuollut liha irtosi. Naiset kumminkin on kateellisia karvattomasta säärestä, onneksi pohkeen puolella kasvaa karvat niin ei aivan neitisääri ole
