Perjantaina teki wiinakone mielenkiintoisen tempun, josta torstaina oli jo oireita hitusen.
Torstaina wiinakone lähti jotenkin heikosti käyntiin, sillä ensimmäinen yritys käydä oli vasta neljännellä moottorin kierroksella ja silloinkin käyntiinlähtö oli hitusen ontuvaa parantuen joka kierroksella.
Keskiviikkona oireet olivat hitusen lievemmät, mutta ilmiö oli havaittavissa herkällä pers-dynolla muutamana nykäisynä kylmässä.
Olin lähdössä emännän ja koiran kanssa mökille. Wiinakrematorio oli niin kylmä kuin tuossa tilassa noin klo 18 voi olla.
Koira autoon ja normaali viikko/300km-tarkastus rutiini käyntiin, eli konepeltiauki ja silmäys kaikkeen. Lisäksi öljytikku ylös ja moottoriöljytason tarkastus. Ei moitittavaa, eli kaikki kunnossa, paskaista konehuonetta lukuunottamatta. Rutiini vie noin vajaan minuutin.
Konepelti oli märkä ja vettä tietysti valui konehuoneeseen.
Kansi kiinni, kun omaiset olivat jo sen nähneet!
Starttausta... Ei edes lupausta viidessä sekunnissa!
Pieni bensiinin haju tuntui nenääni (häpeä tunnustaa, mutta liittyy päästötestiin).
- Tästä liitin (johtopäätös), että polttoainetta menee pyttyihin -> Kakkos pytyn piuha irti ja testitulppa takalattian alta esiin.
- Ei havaittavaa kipunaa testitulpassa -> Puolan johto irti (ei irtisanottu) ja testitulppa siihen kiinni -> jotain eloa oli!
Sitten sisältä työkaluja hakemaan ja puhdistusaineita. Cleaneria kannen raosta tupakin verran taukoa.
Tietysti tarkistin, että jotain valuu jakajan kannen alareunasta ja valuihan sieltä cleaneria ja vesipisaroitakin löytyi sieltä, plus jotain öljymöhnää.
Starttausta -> ei edes lupausta!
LH:n toimilaitteidentesti-moodi kehiin vikakoodien tarkastuksen jälkeen. Flekti pyörii molemmilla nopeuksilla, suuttimet naputtavat kuultavasti ja tunnettavasti, myös tyhjäkäyntisolenoidi naputtelee tunnettavasti ja kuultavasti. Tämä ikuisesti kiertävä testisetti läpi kahdesti ja kaikki toimii, eli fleksitunekin on hengissä.
Tosin flexitune oli ledillä jo väittänyt olevansa OK, mutta E-tuomaksena se piti testata muutoinkin!
Kakkospytyn tulppa irti ja märkähän se oli!
Taas testi siitä, että missä kipuna katkeaa. Puolan johdolla kipuna oli, mutta pytyn johdoilla ei!
Siinä sitten kevyessä tihkusateessa 8mm räikkälenkki kouraan ja sitä W-mäistä ruuvaamista aloittamaan. Aikansa kuluttua kansi auki ja sieltä ei mitään mystistä löytynyt, mutta reilusti brakecleaneria pesään ja pyörijäkin putsaten.
Aikani ihmettelin ja löin romut kasaan.
Starttausta ja n. 15 sekunnin pyörityksen jälkeen kaasupohjassa lupaus. Kolmannella startilla jo yritys käynnistyä ja jotain räsähteluä kuului konehuoneesta harvakseltaan.
Ei hyvä! Joten taas tarkistus missä kipuna luuraa?
Puolan johdosta kipuna, muttei kunnollista tulpanjohdosta.
Sitten merikontin takalattian alta kaivelemaan puolanjohtoa ja asentamaan sitä.
-> Heti ekan startin jälkeen alkoi tulla lupailuja, siinä sitten märkiä tulppia kuivailemaan kaasupohjassa starttaillen. Varmaan parisen kymmentä 5 sekunnin startteja ja joka kerran pidempi yritys käydä.
Lopulta startteja tuli sen parisenkymmentä lisää ja kone käynnissä!
Sammutus ja minuutin odotus -> startti -> kone käyntiin heti normaalisti!
Siitä sitten mätänettiin uutta puolan johtoa ostamaan. Ei mikään valmis sarja vaan niitä sinisiä janmorin-irtopiuhoja, jotka ovat osoittautuneet huomattavasti toimivammaksi kuin ne valmissarjan mustat ja laatikossa myytävät.
Kysyin myös mätänetistä moottorin lämpötila-anturia, koska siitä on pieni ajatus, ettei se välttis ole ihan hengissä viime kesän keittämisen ja kannen hajoamisen jäljiltä kunnossa. Mikä voisi selittää soppien pikkuiset heitot ja häkäpäästöjen koholla olemisen.
No, mittaamallahan se selviää mutta tänne metsään mennessä en viitsinyt sitä tehtailla, vaan otin mittausromut/työkalut matkaan. Mikä sisältää työkaluja ja mittalaitteita liki riittävästi!
Lämpötila-anturia saa vain
siniseltä tiskiltä, joten mittasin anturin.
Kun flekti käynnistyy resistanssi 220 ohmia. Ja noin siellä 80C nurkissa sen 370 ohmia. Mittaus suoritettu tietysti LH:n liittimestä.
Puhtaalla wiinalla käynnistettäessä alle nollan lämpötilassa tuo kolmijalkainen käynti on hetken normaalia aina.
Bensalla sen ei pitäisi olla kesällä vakiosäädöillä, jollaiset minulla on nyt.
Tänään (lauantaina) kylmä kone käynnistyi suhteellisen vaivattomasti, vaikka pientä empimistä oli siinä startissa.
Pieni epäilys oli myös siihen mätänetin asentotunnistimeen, jonka ohmit mittasin (200 ohmia). Täytyy vielä viritellä testipiuhat, että saa skoopin väliin ja näkee millainen se VR-anturin signaali on skoopin mielestä.
Kaikkinensa, minulla on ollut viimeisen 100tkm aikana syttyongelmia tuossa merikontissani.
Sytty ongelmat ovat olleet:
- lyhyt tulppien ikä (wiinalla ajettaessa)
- sytytys-piuhoja on mennyt rikki tai ruvennyt pätkimään suhteellisen ahkerasti ennen noita janmorin sinisiä.
- Virranjakajan kannet eivät ole kestäneet mekaanisesti (intermotor tms.), vaan ne ovat lyöneet läpi jostakin.
- Orkkis puolakin tuli vaihdettua liki 70tkm sitten, kun sen kipuna oli väsähtänyt.
- Syttypääte on levinnyt kerran.
Maininnan arvoista on se, että pers-dynoni on yliherkkä, että muutama nykäisy vedoissa aiheuttaa allergian ja sitten usein toistuessaan syttyosien testaus/mittaus rumban. Mittaukset usein löytävät vian jo ennen vakavampaa oireilua.
Toki tiedostan sen, että nostetut ahdot ja erityisesti niiden käyttäminen on rasite koneen kaikille osille!
Puolan witutusta voi miettiä siitä, että tulpan piuhasta kipuna lyö kanteen mielummin tai sen eristettä pitkin kuin itse tulpassa!
Parhaiten tulpista ovat kestäneet NGK PBR8ES meikäläisen ajossa, mutta ne vaativat avosandaalia
tm siihen tahtiin, ettei kortti meinaa tykätä touhusta! Pitovaikeuksista talvikeleillä puhumattakaan.
Kaikki visuaaliset havainnot tulppien sittumisista ovat olleet aina siinä eristeen yläpäässä, eli tulpan kuumimmassa eristekohdassa wiinalla ajettaessa.
Joten pitäisi löytää tulppa joka kestää viinalla ajamista ja avosandaalia
tm!
Jos tuon VR-anturin signaali on scheiße, niin se voisi selittää myös päästöt?
Vai kärsiikö wiinakone kaameesta kapulasta, kun sille on juotettu tässä pari tankillista bensiiniä?
