Aktiiviset turvallisuusjärjestelmät ovat hyviä niin kauan, kun kuljettaja ajaa autoa sillä mentaliteetilla että autossa ei olisi edes ABS-jarruja. Pieleen menee siinä vaiheessa, jos kuljettajan perusvelvollisuuksia luovutetaan tietoisesti automaation hoidettavaksi.
Tässähän se on pähkinänkuoressa. Valitettavasti tekniikka harvoin lisää järkeä, pikemminkin tyhmentää ihmistä.
Se on varmaa, että lisääntyvä teknologia surkastuttaa ajotaidon ajan mittaan. Mitä vähemmän ihmisen tarvitsee keskittyä ajosuoritukseensa ja mitä enemmän tekniikka suorittaa arvioita, havaintoja ja varsinaisia toimenpiteitä, sitä vähemmän niillä tarvitsee päätään vaivata. Mutta tämähän on yleensäkkin kehityksen suunta eikä sitä voi takaisinkaan kääntää, ja perinteinen ajotaito ja maalaisjärki liikenteessä kadonnee kuten moni muukin taito ja kyky historian saatossa.
Vai voiko joku vilpittömästi väittää havainneensa selvää parannusta vaikkapa liikennekäyttäytymisessä tai liikennetilanteiden hallinnassa?
Jotenkin vain ajatus siitä, että voit ajaa kuin kädetön pullopersesika ja auto korjaa virheet ja suitsii menoa tiettyyn rajaan asti, ei herätä luottamusta.
Sanottakoon, ettei itselläkään ole kokemusta päivittäisestä käytöstä eikä elektroniikka ole koskaan "pelastanut" ulosajolta tai kolarilta. Mutta silloin kun järjestelmien kanssa on ollut tekemisissä, ABS:n toimintaa lukuunottamatta, ovat ne tuntuneet lähinnä rasitteilta, kun auto tahtoisi tehdä toista ja kuljettaja toista. Poikkeuksena eräs useamman tunnin ajo huonolla kelillä (mm. alijäähtynyt vesisade) uudehkolla, nelivetoisella ja ajonhallintajärjestelmillä varustetulla kitimaasturilla. Autosta noustessa ei tahtonut pysyä pikkukengillä tolpillaan, mutta ajossa ei huomannut paria merkkivalon tuikahdusta kummempaa...
